P
Alkuperäinen kirjoittaja Maamikki:
Mies jäädyttää opiskelut ja nainen ei saa työpaikkaa. Se kun ei ole vaan sormien napsuttamista että saa työpaikan!
V
vieras
Vieras
Ensimmäinen askel on, että ajattelet vauvasi parasta ja kerrot ongelmistasi rehellisesti neuvolassa. Siellä ei tuomita sinua. Erilaiset erittäin negatiivisetkin ajatukset ovat melko tavallisia vauvan ollessa ihan pieni ja neuvolassa tällaiset asiat ovat tuttuja. MUtta sinun on oltava rohkea ja rehellinen ja avata suusi!
Sekin on normaalia, että oikeaa äidinrakkautta alkaa kokemaan vasta vauvan kasvaessa. Synnytyksen jälkeinen masennus on kuitenkin suljettava pois tai jos se todetaan siihen on apua saatavissa hyvin.
Vauvan kovakourainen tai väkivaltainen käsitteleminen on heti saatava loppumaan! Vauva on täysin sinun armoillasi ja sinä johon hänen pitäisi voida luottaa täysin, et saa satuttaa vauvaa! Jos hermo meinaa mennä, poistu huoneesta ja rauhoitu. Älä pura turhautumistasi vauvaan! Vauva ei itke ilkeyttään! Se on vauvan ainoita keinoja ilmaista itseään, tuoda ilmi tunteitaan, tarpeitaan ja kipujaan. Joskus äidin on vaikea kestää itkua, kun siihen ei meinaa löytyä lohtua, mutta silloin on parempi mennä rauhoittumaan ja kokoamaan itseään, mutta vauvaa ei saa satuttaa!!
Sekin on normaalia, että oikeaa äidinrakkautta alkaa kokemaan vasta vauvan kasvaessa. Synnytyksen jälkeinen masennus on kuitenkin suljettava pois tai jos se todetaan siihen on apua saatavissa hyvin.
Vauvan kovakourainen tai väkivaltainen käsitteleminen on heti saatava loppumaan! Vauva on täysin sinun armoillasi ja sinä johon hänen pitäisi voida luottaa täysin, et saa satuttaa vauvaa! Jos hermo meinaa mennä, poistu huoneesta ja rauhoitu. Älä pura turhautumistasi vauvaan! Vauva ei itke ilkeyttään! Se on vauvan ainoita keinoja ilmaista itseään, tuoda ilmi tunteitaan, tarpeitaan ja kipujaan. Joskus äidin on vaikea kestää itkua, kun siihen ei meinaa löytyä lohtua, mutta silloin on parempi mennä rauhoittumaan ja kokoamaan itseään, mutta vauvaa ei saa satuttaa!!
O
osittainsamaakokenut
Vieras
Haluaisin auttaa sinua omilla kokemuksillani. Olen nyt pian 2v pojan äiti ja rakastan häntä todella paljon. Mutta olen ollut raskausaikana jo masentunut ja samoin synnytyksen jälkeen. Tiedän tunteen, kun päässä pimenee ja haluaa lyödä. Lastani en ole luojan kiitos vahingoittanut, mutta miestäni olen lyönyt. Käyn terapiassa ja yritän saada apua itselleni. Olis kiva vaihtaa ajatuksia samanlaista kokeneen kanssa. ??
O
osittainsamaakokenut
Vieras
Juttele ihmeessä neuvolassa!! Itse kerroin neuvolassa kaiken ja siellä osattiin tukea ja auttaa todella hyvin!
Alkuperäinen kirjoittaja Viipale:
Jopas liikuttaa sua.. Enköhän mä saa lainata toisten tekstejä miten haluan!
Menkööt vaikka koko sivu sille lainaukselle!
P
Psykopaattiko?
Vieras
Tiedän että pitäisi hakea apua... Ehkä rohkaistun sitä tämän jälkeen hakemaankin.
Ja mies jatkaa opintoja sen takia, että hän on pitemmällä opinnoissaan ja valmistuu siis pikemmin kuin minä ja pääsee töihin nopeampaa.
Ja ei, en kerjää sääliä, tiedän että itse olen soppani keittänyt/ollut ainakin osallisena siihen. En tiedä miksi tarinani tänne kirjoitin, kai purkaakseni mielessä pyörivät ajatukset sanoiksi.
Ja en todellakaan HALUA satuttaa lasta, koska tiedän että hän on viaton tähän olotilaani. Siksi pelkäänki, että pian satutan häntä...
Ja mieheni suhtautuu muuten aika nihkeästi noihin terapioihin ja mielenterveysjuttuihin... ainakin siltä minusta tuntuu. Hän ei ainakaan kannusta minua niihin. Se kai on eräs seikka, mikä minua hidastaa ottamasta yhteyttä avun tarjoajiin.
Ja kyllä, itsetuntoni on aika nolla (vaikean lapsuuden vuoksi) ja olen aika hyvin vedäteltävissä. Sen myönnän.
Ja mies jatkaa opintoja sen takia, että hän on pitemmällä opinnoissaan ja valmistuu siis pikemmin kuin minä ja pääsee töihin nopeampaa.
Ja ei, en kerjää sääliä, tiedän että itse olen soppani keittänyt/ollut ainakin osallisena siihen. En tiedä miksi tarinani tänne kirjoitin, kai purkaakseni mielessä pyörivät ajatukset sanoiksi.
Ja en todellakaan HALUA satuttaa lasta, koska tiedän että hän on viaton tähän olotilaani. Siksi pelkäänki, että pian satutan häntä...
Ja mieheni suhtautuu muuten aika nihkeästi noihin terapioihin ja mielenterveysjuttuihin... ainakin siltä minusta tuntuu. Hän ei ainakaan kannusta minua niihin. Se kai on eräs seikka, mikä minua hidastaa ottamasta yhteyttä avun tarjoajiin.
Ja kyllä, itsetuntoni on aika nolla (vaikean lapsuuden vuoksi) ja olen aika hyvin vedäteltävissä. Sen myönnän.
AP, tuo sinun tekstisi oli prikuulleen kuin olisi ollut minun itseni kirjoittama pari vuotta sitten! 
Meillä on myös täysin samanlainen elämäntilanne, sillä erolla tosin että minun mieheni oli "saatavilla" mutta ei silti hoitanut vauvaa pätkääkään vaikka etukäteen niin lupasi ja vannotti.
Minulla kesti noin 1,5 vuotta että pääsin elämästä takaisin kiinni mutta nyt se tuntuu jo kaukaiselta ajalta. Kyllä asiat hyväksi kääntyy ja tunteet lastasi kohtaan herää :hug:
Laita yytä jos haluat jutella enemmän.
Meillä on myös täysin samanlainen elämäntilanne, sillä erolla tosin että minun mieheni oli "saatavilla" mutta ei silti hoitanut vauvaa pätkääkään vaikka etukäteen niin lupasi ja vannotti.
Minulla kesti noin 1,5 vuotta että pääsin elämästä takaisin kiinni mutta nyt se tuntuu jo kaukaiselta ajalta. Kyllä asiat hyväksi kääntyy ja tunteet lastasi kohtaan herää :hug:
Laita yytä jos haluat jutella enemmän.
P
Psykopaattiko?
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja osittainsamaakokenut:
Laita sähköpostia osoitteeseen oi_di_pus@hotmail.com jos haluat
L
läheinen
Vieras
Hei, musta sun kannattaa ottaa masennus puheeksi neuvolassa, vaikka sitten itku tulisi niin sitten itkun kanssa. Pari ystävistäni on sairastunut masennukseen ekaa lasta odottaessaan ja olen nähnyt asiat tosi läheltä. Erilaisia apuja on tarjolla kun suunsa auki saa mm kotiapu on ollut molemmille ilmaista 2x viikko 2-8h kerrallaan + lastenhoitoa apua joka myös on ollut ilmaista, tätä tarpeen mukaan esim 5pv/ viikko.
Ymmärrän tässä asiassa myös miestäsi, on tosi vaikeaa myöntää että rakas ihiminen tarvitsee apua, kun on tarpeeksi lähellä sitä tulee helposti "sokeaksi" ja yrittää järkeä puhumalla saada asiat kohdilleen. Mutta nyt sinä tarvitset sinne apua ja olet oikeutettu siihen.
Ja ne tunteet, ne tulee aikoinaan, joskus siihen täytyy ihan opetella, se ei ole mikään itsestään selvyys. Voimia!
Ymmärrän tässä asiassa myös miestäsi, on tosi vaikeaa myöntää että rakas ihiminen tarvitsee apua, kun on tarpeeksi lähellä sitä tulee helposti "sokeaksi" ja yrittää järkeä puhumalla saada asiat kohdilleen. Mutta nyt sinä tarvitset sinne apua ja olet oikeutettu siihen.
Ja ne tunteet, ne tulee aikoinaan, joskus siihen täytyy ihan opetella, se ei ole mikään itsestään selvyys. Voimia!
Hui. En voi muuta sanoa, kuin että :hug:. Ota heti huomenna yhteyttä neuvolaan ja kerro, miten asiat OIKEASTI ovat. Saat apua.
Alkuperäinen kirjoittaja minttulii86:quote]
Jopas liikuttaa sua.. Enköhän mä saa lainata toisten tekstejä miten haluan!
Menkööt vaikka koko sivu sille lainaukselle!
No huh huh mikä vastaanotto... Ihan yritin vaan neuvoa kun et ilmeisesti ymmärrä että voit lainata tekstistä vain sen osan, johon haluat viitata. Näin kaikille on mukavampaa lukea vastauksesi, kun ei tarvitse rullata jo luettua pitkää tekstiä uudelleen.
Mutta tätä on jo off topic tässä ketjussa, joten en enää kommentoi. Yritin tosiaankin vain ystävällisesti neuvoa. Voit todella tehdä mitä itseäsi huvittaa asian suhteen.
P
Psykopaattiko?
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja läheinen:
Mutta kuinka ihmeessä kehtaan ottaa asian puheeksi tutuksi tulleen neuvolatädin kanssa kun tähän asti olen suorastaan päin naamaa valehdellut hänelle...? Kuinka kehtaan kertoa että sekään ja sekään ja sekään ei ollut totta vaan oikeasti näin.
Alkuperäinen kirjoittaja Psykopaattiko?:Alkuperäinen kirjoittaja läheinen:
Mutta kuinka ihmeessä kehtaan ottaa asian puheeksi tutuksi tulleen neuvolatädin kanssa kun tähän asti olen suorastaan päin naamaa valehdellut hänelle...? Kuinka kehtaan kertoa että sekään ja sekään ja sekään ei ollut totta vaan oikeasti näin.
Ammattitaitoinen th kyllä ymmärtää, että tämänkaltaisiin ongelmiin kuuluu hyvinkin usein koko tilanteen kieltäminen. Rohkeasti vaan tunnustat, että oot valehdellut ja kerrot asioiden oikean laidan.
Ei sun kannata miettiä kuinka kehtaat puhua. Se neuvolatäti on ammattilainen eikä syyllistä sua yhtään mistään!!! Todennäköisesti on huomannut sinusta jo jotakin, yleensä näin oikeastikin käy (ainakin niiden viestien perusteella, mitä me saadaan sairaalalle terveydenhoitajilta). Ole nyt vaan rohkea ja mene puhumaan!!! Äläkä yhtään mieti leimautumista, jos saat apua psyk.puolelta! Tärkeintä on saada apua sinulle, jotta pääsisit eroon masennuksestasi ja oppisit nauttimaan pienestä lapsestasi!
V
vieras
Vieras
ET ole huono ihminen. Tuntemuksesi ovat yleisiä ja ne voivat aivan hyvin yllättää myös äidin, joka on hartaasti toivonut lasta. Eli on turhaa miettiä olisiko sinun pitänyt päätyä aborttiin, koska samanlaisiaa ajatuksia on myös äideillä jotka ovat ehkä yrittäneet lasta vuosia, mutta lapsen synnyttyä mikään ei tunnukaan siltä miltä pitäisi. Harva äiti oikeasti leijuu vaaleanpunaisissa pilvissä pienen vauvan kanssa.
Kerro neuvolassa, että "Rehellisesti sanottuna asiat eivät ole hyvin. Olet väsynyt, turhautunut ja sinulla on pelottavia ajatuksia." Eivät he ajattele sinun valehdelleen, vaan tietävät että äitien on vaikeaa tunnustaa vaikeuksiaan, kun kaiken pitäisi periaatteessa olla hyvin.
Tärkeintä on, että haette ja saatte apua! :hug:
Kerro neuvolassa, että "Rehellisesti sanottuna asiat eivät ole hyvin. Olet väsynyt, turhautunut ja sinulla on pelottavia ajatuksia." Eivät he ajattele sinun valehdelleen, vaan tietävät että äitien on vaikeaa tunnustaa vaikeuksiaan, kun kaiken pitäisi periaatteessa olla hyvin.
Tärkeintä on, että haette ja saatte apua! :hug:
J
Joku
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Psykopaattiko?:
Onpa tosi ikävää kun olette syyttömän lapsen tehneet kärsimään. Olisit voinut tehdä abortin koska tiesit ettet halua lasta. Nyt lapsi on siinä ja kärsii kun kumpikaan ei hänestä välitä. Keskenkasvuista touhua, ei tää ookkaan niin kivaa kun luulin! Ajettele siinä on sarkaa parikymmentä vuotta ja huoli lapsista ei lopu edes aikuisen, aina heille parasta mahdollista toivoo. Pitkä ja kivinen on tie kun noin inhottaa, kannattaisiko antaa adobtioon, saisi rakastavat vanhemmat.
J
joku 2
Vieras
[/quote]
Onpa tosi ikävää kun olette syyttömän lapsen tehneet kärsimään. Olisit voinut tehdä abortin koska tiesit ettet halua lasta. Nyt lapsi on siinä ja kärsii kun kumpikaan ei hänestä välitä. Keskenkasvuista touhua, ei tää ookkaan niin kivaa kun luulin! Ajettele siinä on sarkaa parikymmentä vuotta ja huoli lapsista ei lopu edes aikuisen, aina heille parasta mahdollista toivoo. Pitkä ja kivinen on tie kun noin inhottaa, kannattaisiko antaa adobtioon, saisi rakastavat vanhemmat.[/quote]
Ja sun teksti olikin tosi aikuisen kirjoittamaa!!! Ap ei todellakaan kaipaa tuollaisia kommentteja, jos sulla ei oo muuta sanottavaa niin laita suu kii ja pidä mölyt mahassas!!!! [/quote]
Onpa tosi ikävää kun olette syyttömän lapsen tehneet kärsimään. Olisit voinut tehdä abortin koska tiesit ettet halua lasta. Nyt lapsi on siinä ja kärsii kun kumpikaan ei hänestä välitä. Keskenkasvuista touhua, ei tää ookkaan niin kivaa kun luulin! Ajettele siinä on sarkaa parikymmentä vuotta ja huoli lapsista ei lopu edes aikuisen, aina heille parasta mahdollista toivoo. Pitkä ja kivinen on tie kun noin inhottaa, kannattaisiko antaa adobtioon, saisi rakastavat vanhemmat.[/quote]
Ja sun teksti olikin tosi aikuisen kirjoittamaa!!! Ap ei todellakaan kaipaa tuollaisia kommentteja, jos sulla ei oo muuta sanottavaa niin laita suu kii ja pidä mölyt mahassas!!!! [/quote]
E
ehe
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Psykopaattiko?:Mutta kuinka ihmeessä kehtaan ottaa asian puheeksi tutuksi tulleen neuvolatädin kanssa kun tähän asti olen suorastaan päin naamaa valehdellut hänelle...? Kuinka kehtaan kertoa että sekään ja sekään ja sekään ei ollut totta vaan oikeasti näin.
kokeilepa katsoa netistä oman paikkakuntasi neuvolapsykologin numero ja soita suoraan hänelle. jos et löydä, soita neuvolaan ja kysy. sieltä ainakin osaavat neuvoa. ja joskus on helpompi kysyä tuollaisista puhelimitse kun ei tarvi olla kasvotusten ihmisen kanssa. jaksamista sinulle.
Mutta kuinka ihmeessä kehtaan ottaa asian puheeksi tutuksi tulleen neuvolatädin kanssa kun tähän asti olen suorastaan päin naamaa valehdellut hänelle...? Kuinka kehtaan kertoa että sekään ja sekään ja sekään ei ollut totta vaan oikeasti näin.
[/quote]Luulempa ettet ole ensimmäinen nuori äiti joka ei ole heti kertonut asioiden todellista laitaa. Ja parempi se on myöntää että on jättäny totuuden kertomatta ja saa kuitenki apua kuin että tekee sit suutuspäissään vauvalle jotain kun ei yksin jaksa.
Missä päin asut??
P
Psykopaattiko?
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja JuiceFani:Mutta kuinka ihmeessä kehtaan ottaa asian puheeksi tutuksi tulleen neuvolatädin kanssa kun tähän asti olen suorastaan päin naamaa valehdellut hänelle...? Kuinka kehtaan kertoa että sekään ja sekään ja sekään ei ollut totta vaan oikeasti näin.
Luulempa ettet ole ensimmäinen nuori äiti joka ei ole heti kertonut asioiden todellista laitaa. Ja parempi se on myöntää että on jättäny totuuden kertomatta ja saa kuitenki apua kuin että tekee sit suutuspäissään vauvalle jotain kun ei yksin jaksa.
Missä päin asut??[/quote]
pk-seudulla
P
