E
En kirjaudu
Vieras
Meidän avioliitto on pahasti ruvella. Enimmäkseen ollaan ihan hyvää pataa, mitä nyt aika ajoin tiuskitaan tai huudetaankin. Liitto on melkeinpä sisko ja veli-meininkiä nykyään. Välillä viilentyneet välit aiheuttaa sen, että tilanne kiristyy siihen malliin, että mies alkaa syytää kaikkea sontaa suustaan, siis on tosi kylmä ja välipitämätön. Haukkuu mut, mun äidin ja isän ja sanoo mm. kuinka ei ole enää vuosiin rakastanut mua ja on yhdessä vain lasten takia. Ja että koko avioliitto on hänelle aivan sama. Seksittömästä liitosta saan minä syyt niskoilleni ja nimittelyt on sen mukaiset, vaikka itse ei laita rikkaa ristiin asian eteen, enempää kuin minäkään. On tällöin myös tosi välinpitämätön, esim. tällä hetkellä häntä ei kiinnosta jouluvalmistelut (kuusenhaku ym. yhteiset hommat) pätkääkään, vaikka yritän vedota, että tehtäis se lasten takia, kun molempien vanhemmat on vielä tulossa meille jouluksi. Lähtee myös vain ilmoitusasiana (olemattomalla tunnin varoitusajalla jos silläkään) omille reissuilleen, ei kysele, sopiiko mulle olla lasten kanssa tai oliko mulla jotain omia juttuja ko. ajankohtana.
Tätä kestää yleensä joitakin päiviä, ehkä viikon. Joka kerta sovitaan, että erotaan, mutta sitten ei kuitenkaan sitä tehdä. Ollaan asuttu uudessa, osin keskeneräisessä talossa vasta joitakin kuukausia.
Olen jo aivan täynnä näitä suunnitelmien muutoksia Mm. tänä viikonloppuna piti tehdä yhteinen reissu ilman lapsia, mutta hän sanoi eilen illalla, ettei lähde. Minä tietysti olin se, joka joutui perumaan menon soittamalla ko. paikkaan, miestä ei kiinnosta. Kauanko olette jaksaneet tällaista vai kuuluuko tämä normiavioliittoon, jossa pari pientä lasta..?
Tätä kestää yleensä joitakin päiviä, ehkä viikon. Joka kerta sovitaan, että erotaan, mutta sitten ei kuitenkaan sitä tehdä. Ollaan asuttu uudessa, osin keskeneräisessä talossa vasta joitakin kuukausia.
Olen jo aivan täynnä näitä suunnitelmien muutoksia Mm. tänä viikonloppuna piti tehdä yhteinen reissu ilman lapsia, mutta hän sanoi eilen illalla, ettei lähde. Minä tietysti olin se, joka joutui perumaan menon soittamalla ko. paikkaan, miestä ei kiinnosta. Kauanko olette jaksaneet tällaista vai kuuluuko tämä normiavioliittoon, jossa pari pientä lasta..?