Toggle sidebar

Paniikki/Ahdistus...

Vastaa
V

vauvahaaveita

Tunnettu jäsen
01.04.2008
9 158
50
48
41
kempele
....Laitan vielä tänne uudestaan, jos joku haluaa kommentoida...




Onko muita äitejä.
...joilla puhjennut paniikkihäiriö/kohtaukia/ahdistusta lapsen syntymän jälkeen?

Itse synnytin esikoisen tammikuussa ja 1.5kk sitten tuli ensimmäinen paniikkikohtaus. Sen jälkeen joka päivä suurta ahdistusta....aloitin lääkkeet(cipralex) ja nyt on päivät ollu vähän parempia.(välillä huonoja)
Lääkärissä oon rampannu joka oireen takia, luullen että mulla on joku sairaus tms.

Ennen ei ikinä oo ollu moista...varmasti aiheutunut synnytyksestä,elämänmuutoksesta yms...

kertokaa omia kokemuksia, esim. millaisia fyysisiä oireita teillä on, ja tunteita?

Psykologillakin olen käynyt (neuvolan puolella)...Ootteko kokenut tämän auttavan paniikkioireita/ahdistusta?
 
Mulle puhkesi stressiperäinen paniikkihäiriö viime keväänä, kun jouduin synnyttämään keskeytyneen keskenmenon seuraksena pienen enkelivauvan rv 18. Kävin perheneuvolassa keskustelemassa psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa suunnilleen kerran viikossa, käynnit jatku heinäkuulle asti, kun itse synnytys oli huhtikuussa. Sain sieltä apua paniikkihäiriön kanssa elämiseen, ja olen pärjänny ilma lääkitystä.
Mulla oireina on huonovointisuus, käsien hikoaminen, pyörrytyksen tunne, ahdistuneisuus, tunne, että pakko päästä pois jne. Nykyään pärjään oireiden kans ihan hyvin, mut kuljetan aina mukanani vesipulloa, ja jotain imeskeltäviä karkkeja, esim. mynthoneja, että jos oireet alkaa käydä ylivoimaisiksi, niin pystyn sit keskittyy johonkin muuhun kun siihen oloon itsessään.
Tosin sun paniikkihäiriö kuullostaa paljon vaikeammalle kun mun...
 
Itsekki kävin tänään neuvolan puolella psykologilla...ja hänkin sanoi että aika ryminällä alkanu mulla tämä homma...ja nii se itsestäki tuntuu...tän kuukauden oon ollu kyllä niin pohjalla välillä, ja meinannu usko välillä loppua...
Mutta toivottavasti alkaa lääkkeet ja psykologi auttaan, ja pääsee taas kiinni normaali elämään...
 
Alkuperäinen kirjoittaja vauvahaaveita:
Itsekki kävin tänään neuvolan puolella psykologilla...ja hänkin sanoi että aika ryminällä alkanu mulla tämä homma...ja nii se itsestäki tuntuu...tän kuukauden oon ollu kyllä niin pohjalla välillä, ja meinannu usko välillä loppua...
Mutta toivottavasti alkaa lääkkeet ja psykologi auttaan, ja pääsee taas kiinni normaali elämään...
Click to expand...

Paljon se vaatii työstämistä, minä tosin pääsin aika helpolla tän kans. Voimia :hug:
 
Tuttu juttu, vaikka alkoikin minulla jo monta vuotta sitten. Helpottaa lääkityksellä. Oireista näin äkkiä: vapinaa, sydämen tykytystä, kuolemanpelkoa, ihonpistelyä, huimausta, hyperventilaatiota, epätodellista oloa ym. Ei niitä mukavimpia vaivoja,mutta hyvä lääkitys auttaa paljon. Minulla alkoi kaksi vuotta kuopuksen syntymän jälkeen. Varmaan minullakin elämäntilanne aiheutti. Hyppäsin myös koko ajan lääkärissä luullen,että on kyseessä aina jokin fyysinen sairaus. Siitä olen onneksi jo päässyt Tsemppiä sinulle. Vaiva on voitettavissa tai ainakin pääsee niskan päälle.
 
mulla välillä tuntuu että olis kokoajan kohtaus päällä...niin voimakas ahdistus välillä...voipi toki olla että lääkkeen sivuvaikutuksia vielä, tai sitte lääke ei oo oikee mulle...psykologikin sanoi että voi sitte myöhemmin pyytää lääkäriä tarkistuttaa lääkityksen jos ei ala menemään ohi ja helpottaan...
Yölliset paniikki/ahistuskohtaukset on varmasti niitä pahimpia...parina yönä oon heränny siihen ettei saa kunnolla happea, ja muutenki tosi vaikee olla, ja yrittää edes liikkua...
 
Tsemppiä sinulle vauvahaaveita karsee vaiva, muta siihen ei onneksi kuole. Helpottaa kummasti ajan mennen, vaikka ei se varmaan tällä hetkellä siltä tunnu.
Olis hyvä jos sinulla olis joku ystävä tai tukihenkilö, jolle vaikka soittaa niin että hätä ei pääse liian suureksi ja joka osaa ehkä puhumalla rauhoittaa sinua sillä hetkellä. Näin oli minulla ja se auttoi myös sai ajatukset kuriin ja muualle.
Ymmärrän täysin miltä sinusta tuntuu. Mikäli panikkioireet esim. lääkityksellä kurissa niin ei siinä kenenkään lapset kärsi.
 
Kiitti tsempityksistä Apuva ja Sisu! :hug: ...Onhan mulla mies täällä joka kyl sit auttaa ja yrittää helpottaa oloa jos ihan menee karseeksi.... :ashamed: Ja juuri kuulin että ystävälläni on myös paniikkihäiriö...(vasta tuli ilmi, vaikka 7 vuotta hälläki ollu se)....Hälle saa myös soitella jos tuntuu =)
 
Mulla puhkes reilu 3v sit ekan lapsen syntymän jälkeen. Psykologi anoppi meinas et paljon muutoksia lyhyessä ajassa suurin syy. Muutto toiselle puolen suomea, muutto miehen kans yhteen ja lapsen syntymä. Sit oli vielä oikeudenkäynti ex miehen kans, raiskausyritys.
Lääkityksellä pysyy suht aisoissa, mut alussa tuntu et tuun hulluksi enkä selviä hengissä. Toisen lapsen syntymän jälkeen ku kotiin päästiin iski taas maatakaatava kohtaus päälle. Kohtauksia on nykyään todella harvoin. Viimeks tuli ku matkusitn yön junalla yksin lasten kans. Olin niin pelänny ja jännittäny sitä et ku päästiin junaan ja juna lähti niin tuli kohtaus. Onneks meni nopsaan ohi ja siitäki selvittiin.
Mulla ainaki auttanu ku meen vaan väkisellä tilanteisiin mitkä pelottaa ja ahdistaa, ennen en esim uskaltanu kaupassa käydä ku pelkäsin jonoja, nyt ei sekään oo mikään ongelma. Ja kun kohtaus iskee päälle niin paras ku juttelee jonku kans joka osaa rauhottaa tilanteen.
Voimia sulle, ei ttää mitään helppoa ole ja rajottti aika paljon elämää varsinki alussa, mut ajan kans oppii hallitseen itseä ja ku saa lääkkeet mitkä auttaa niin voi jo elää suht normaalia elämää.

Mulla huomenna taas koitos edessä, menen taas yksin lasten kans junalla pasilaan ja lapsimessuille. Onneks rakas sisko vastassa siel. Jännittää ja pelottaa kamalasti mut aijon taas olla rohkea ja selvitä siitäkin! :)
 
Tsemppiä sulle mä, ja kyllä sä tosta matkasta selviät :hug: ...Onhan tämä nyt tosiaan helpompaa ku esim. pari viikkoa sitten...sillon olin varma että hulluksi tuun, enkä selviä hengissä...
Kiva kuulla että muitakin on samassa jamassa :heart:
 
Minulla on paniikkioireilla ilmenevä sosiaalisten tilanteiden pelko. Beetsalpaajalääkitys. (laskee verenpaínetta, estää adrenaliinin purkautumista) Se on kehittynyt pitkän aikaa, puhjennut pahaksi äitiyslomalla, jonka jälkeen pelkäsin kaikkia vieraiden ihmisten kanssa käytäviä kontakteja. Beetasalpaajilla uskallan mennä tilanteisiin, koska luotan siihen, etten saa paniikkioireita. Jouduin kuitenkin opiskeluissa jatkuvasti tilanteisiin, jotka ilman lääkitystä olisi ajaneet jo minut keskeyttämään.
Oireina minulla on koko kehon kattava vapina, monta päivää kestävä ahdistus ja pelko. Jännitän vieläkin, mutta se on sitä hyvää jännitystä, joka vain hieman mahanpohjaa kutkuttaa, ei saa minua paniikinomaiseen tilaan, joka aiheuttaa niin pahan tärinän, että en pysty seisomaan.
 

Similar threads

V
Paniikki/Ahdistus.
Viestiä
5
Luettu
413
Aihe vapaa
vauvahaaveita
V
V
Paniikki/Ahdistus.
Viestiä
32
Luettu
2K
Aihe vapaa
vauvahaaveita
V
V
Onko muita äitejä...
Viestiä
14
Luettu
325
Aihe vapaa
vauvahaaveita
V
V
Paniikki/Ahdistus.
Viestiä
4
Luettu
3K
Perhe-elämä
caniche fan
C

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa