V
vieras
Vieras
Hei te jotka paniikkihäiriötä sairastatte! Mitä teet, jos kohtaus tulee kun olet yksin lasten kanssa?
P
paniikki
Vieras
Kun paniikkikohtaus iskee ensimmäinen ajatus on aina että nyt on päästävä nopeasti sairaalaan tai kuolen/tulen hulluksi. Kammottavaa. Ensimmäisen kerran sain paniikkihäiriöoireita kymmenisen vuotta sitten ennen lapsia pahan opiskelustressin aikaan. Niskat oli aivan jumissa ja kun olo oli omituinen, alkoi paniikkikohtauksetkin. Kun stressi helpotti ja hieronnalla saatiin jumit pois, myös paniikkikohtauksetkin loppuivat.
Mutta tänä vuonna kohtaukset alkoivat uudestaan
Kaikki on onnellisesti, mutta stressiä taas, kun pitäisi saada yhteensovitettua työ ja pienet lapset. Luulen, että suurin syy noihin paniikkikohtauksiin on olleet taas aivan kamalassa jumissa olleet niska- ja hartiat. Näitä olen yrittänyt hoitaa ettei tarvitsisi turvautua lääkkeisiin. E-epa kalaöljykapseleita olen myös syönyt, kun jostain luin, että niistä saattaisi olla apua. Kohtaukset eivät usein enää tulekaan niin pahoina ja niitä tulee harvemmin. Mitään lääkitystä en käytä, vaikka resepti onkin. Haluaisin mieluummin sellaisen kohtauslääkkeen, joka otetaan kohtauksen iskiessä.
Mutta siis kysymykseesi. Kun tunnen, että kohtaus alkaa tulla, ei siinä oikeastaan voi tehdä mitään. Pahinta minulle on paikoilleen jääminen. Yritän puuhastella normaalisti, että saisin ajatukset muualle. Kohtauksen aikana ei jaksa puhua ja lasten kiukuttelun kuuleminen on kamalaa. Pari kertaa on täytynyt turvautua muutamaan konjakkihörppyyn, että saan itseni rauhoitettua.
Mutta tänä vuonna kohtaukset alkoivat uudestaan
Kaikki on onnellisesti, mutta stressiä taas, kun pitäisi saada yhteensovitettua työ ja pienet lapset. Luulen, että suurin syy noihin paniikkikohtauksiin on olleet taas aivan kamalassa jumissa olleet niska- ja hartiat. Näitä olen yrittänyt hoitaa ettei tarvitsisi turvautua lääkkeisiin. E-epa kalaöljykapseleita olen myös syönyt, kun jostain luin, että niistä saattaisi olla apua. Kohtaukset eivät usein enää tulekaan niin pahoina ja niitä tulee harvemmin. Mitään lääkitystä en käytä, vaikka resepti onkin. Haluaisin mieluummin sellaisen kohtauslääkkeen, joka otetaan kohtauksen iskiessä.Mutta siis kysymykseesi. Kun tunnen, että kohtaus alkaa tulla, ei siinä oikeastaan voi tehdä mitään. Pahinta minulle on paikoilleen jääminen. Yritän puuhastella normaalisti, että saisin ajatukset muualle. Kohtauksen aikana ei jaksa puhua ja lasten kiukuttelun kuuleminen on kamalaa. Pari kertaa on täytynyt turvautua muutamaan konjakkihörppyyn, että saan itseni rauhoitettua.
5
5v. sairastanut
Vieras
Minulla on lääkitys, joka tepsii hyvin, joten minulla on kohtauksia harvoin. Silloin kun kohtaus tulee minullekin on tärkeintä kohdistaa huomio pois itsestä ja tehdä jotain, olla liikkeellä tms. Kohtaus itsessään menee melko nopeasti ohi, mutta epävarma olo ja "jälkioireet" (horkka, tärinä, uupumus jne.) jatkuvat kyllä kohtuu pitkään.
Minulle on useasti käynyt niin, että olen vasta jälkikäteen kertonut aikuiselle ihmiselle saaneeni paniikkikohtauksen hänen läsnäollessaan eikä tämä henkilö ole huomannut lainkaan. Ulos päin ei siis välttämättä huomaa läheinenkään juuri mitään. Tämä siis nyt, kun olen sinut sairauden kanssa - alussa mentiin sairaalaan useamman kerran..
Minulle on useasti käynyt niin, että olen vasta jälkikäteen kertonut aikuiselle ihmiselle saaneeni paniikkikohtauksen hänen läsnäollessaan eikä tämä henkilö ole huomannut lainkaan. Ulos päin ei siis välttämättä huomaa läheinenkään juuri mitään. Tämä siis nyt, kun olen sinut sairauden kanssa - alussa mentiin sairaalaan useamman kerran..
?
...
Vieras
enää en sairasta. mutta silloin kun näin oli, menin esim. vessaan/saunalle lukkojen taa. jos lapset huuteli sain kyllä sanottua että äiti täällä pyykkiä laittaa tmv. siellä makasin maassa, itkin ja tärisin.
A
ap
Vieras
Kiitos vastauksista!
Vielä kysyisin kauanko kohtaus kestää?
Ja tärkein kysymys, voiko tästä tosiaan parantua?
Vielä kysyisin kauanko kohtaus kestää?
Ja tärkein kysymys, voiko tästä tosiaan parantua?
Mulla sattui kaupassa n.5v sitten eka kohtaus. Yhtäkkiä tuntui etten saanu happea,kaikki ympärillä pyöri jne..sanoin vaan et nyt jää ostokset kesken et kiire ulos. Muistan kun ihmiset katsoi mua oudosti mutta mulla oli vaan mielessä kaupasta ulos pääsy.
Autossa tilanne sitten helpotti ja itkuhan siinä pääsi ja pelko et mitä jos jotain sattuu ajaes.En silloin osannu edes arvata mistä oli kyse..
nyt lapset tietää asiasta ja kun tilanne tulee ns päälle menen ulos rauhottuu.Yleensä ihmis vilinäs tapahtunu ja kotona vessas jos oli ovi kii =/
Autossa tilanne sitten helpotti ja itkuhan siinä pääsi ja pelko et mitä jos jotain sattuu ajaes.En silloin osannu edes arvata mistä oli kyse..
nyt lapset tietää asiasta ja kun tilanne tulee ns päälle menen ulos rauhottuu.Yleensä ihmis vilinäs tapahtunu ja kotona vessas jos oli ovi kii =/
Onneksi ei ole tullut vielä kertaakaan niin että olisin ollut tytön kanssa yksin.
Kohtauksen tullessa pyrin parvekkeelle istumaan itsekseni tai jos olen muualla niin mahd. sivuun muista ihmisistä, jään ulos bussista ym. Hengittelen syvään ja pyrin kasaamaan ajatukseni, nykyään pystyn hyvin hallitsemaan jo siinä vaiheessa kun tiedostan mitä on tulossa jolloin kohtaus ei juurikaan enää pääse "huippuunsa" ja paikalla olijat eivät välttämättä edes huomaa sitä elleivät kiinnitä muhun tarkasti huomiota. Mulla se kohtaus kestää suunnilleen 20min kaikkiaan.
En tiedä voiko parantua täysin, eiköhän? Olen oppinut tiedostamaan asian selkeämmin ja näin hallitsemaan sitä, kohtauksia tulee harvemmin nykyään enkä käytä siihen lääkitystä.
Kohtauksen tullessa pyrin parvekkeelle istumaan itsekseni tai jos olen muualla niin mahd. sivuun muista ihmisistä, jään ulos bussista ym. Hengittelen syvään ja pyrin kasaamaan ajatukseni, nykyään pystyn hyvin hallitsemaan jo siinä vaiheessa kun tiedostan mitä on tulossa jolloin kohtaus ei juurikaan enää pääse "huippuunsa" ja paikalla olijat eivät välttämättä edes huomaa sitä elleivät kiinnitä muhun tarkasti huomiota. Mulla se kohtaus kestää suunnilleen 20min kaikkiaan.
En tiedä voiko parantua täysin, eiköhän? Olen oppinut tiedostamaan asian selkeämmin ja näin hallitsemaan sitä, kohtauksia tulee harvemmin nykyään enkä käytä siihen lääkitystä.
A
ap
Vieras
Ihana kuulla, että en oo ainoa joka tällästa sairastaa. Mulla viime viikolla todettiin. Kohtaus ei tuu niin pahana, että muut ihmiset sen huomaa, mutta itsellä kamala olo. Epätodellinen. Sain Temestaa kohtauslääkkeeksi ja se kyllä auttaa. Mutta nyt tuntuu, että kohtaus on kestänyt siitä keskiviikosta asti eikä mene ohi ollenkaan. Hetkittäin, kun on joku muu paikalla on hyvä olo, mutta heti kun jään yksin lasten kanssa alkaa taas. Huominen töihin meno ahdistaa ihan hirveästi
