Minulla on lääkitys, joka tepsii hyvin, joten minulla on kohtauksia harvoin. Silloin kun kohtaus tulee minullekin on tärkeintä kohdistaa huomio pois itsestä ja tehdä jotain, olla liikkeellä tms. Kohtaus itsessään menee melko nopeasti ohi, mutta epävarma olo ja "jälkioireet" (horkka, tärinä, uupumus jne.) jatkuvat kyllä kohtuu pitkään.
Minulle on useasti käynyt niin, että olen vasta jälkikäteen kertonut aikuiselle ihmiselle saaneeni paniikkikohtauksen hänen läsnäollessaan eikä tämä henkilö ole huomannut lainkaan. Ulos päin ei siis välttämättä huomaa läheinenkään juuri mitään. Tämä siis nyt, kun olen sinut sairauden kanssa - alussa mentiin sairaalaan useamman kerran..