Paniikkihäiriöstä eroon, ilman lääkkeitä. Onko kukaan onnistunut?

["tuuteli"]

Tiedän, siedätys... Sitä harrastan jatkuvasti koska olen talouden ainoa aikuinen joka voi kaupassa käydä. Silti olisi mukava joskus käydä niissä isoissakin marketeissa, kyetä menemään paikkoihin miettimättä iskeekö kohtaus vai ei...

Eli, onko joku keksinyt keinon millä paniikkihäiriöstä pääsee eroon, ILMAN lääkkeitä, tuon siedätyksen lisäksi, ja miten voisi sitä siedätystä edesauttaa?

Oireina minulla on huimausta, kontrollin menetyksen tunne, sydämen tykytys ja korvien humina, silmissä tuntuu kamalalta kirkkaat valot ja lopulta tuntuu etten edes näe, paha levottomuus myös ja jalat menevät ihan veteliksi.

Lääkityksen olen saanut mutta en ole aloittanut, koska tuntuu että täytyy kokeilla ei-lääkinnälliset keinot ensin. Sain myös propralia (tms), mutta en ole uskaltanut sitäkään ottaa. Ja onko tuosta edes apua kuin siihen sydämen hakkaamiseen?

Ja hörhöille tiedoksi, lenkkeilen säännöllisesti, en käytä juurikaan alkoholia tai piristeitä (kofeiini tms), syön vitaamiineja ja syön muutenkin terveellisesti. Eli turha tulla sanomaan että mene ulos ja unohda koko häiriö...

 

["vieras"]

Hei,
minulla auttoi se, että elämään tuli uusia positiivisia juttuja. Uusi harrastus josta innostuin ja jossa olin hyvä, tuki itseluottamusta ja antoi muuta ajateltavaa kuin kohtausten jännittäminen. Myös se, että puhuin asiasta yhdelle läheiselleni auttoi. Mietin ennen jännittäviä tilanteita, miten pystyn tarvittaessa poistumaan niistä yms. ja harjoittelin sietämään epämiellyttävää tunnetta ja vähitellen huomasin, että selviän tilanteista ilman että pakotan itseäni/keskistyn kohtaukseen. Luin tuolloin jostain jonkun paniikkihäiriöisen kommentin, jossa hän kertoi "kommunikoivansa" paniikkihirviön kanssa: jos nyt luhistat minut, tuhoudut myös itse. Jotenkin tuokin ajatuksena auttoi, kohtaus ei tuhoa, se vaan tuntuu inhottavalta ja sen voi oppia kestämään ja vähitellen selättämään. Ylipäätään lukemani selviytymiskertomukset antoivat uskoa, että kohtauksista pääsee eroon.
Mitään niksiä en osaa kertoa, mutta haluan valaa suhun uskoa, että paniikkihäiröstä voi päästä eroon myös ilman lääkkeitä ja terapiaa (toki en näe mitään syytä välttää näitä, eihän niissä mitään pahaa ole). Itsellä ongelmia oli vajaan vuoden ajan, se oli rankkaa, mutta sen kestää ja siitä selviää ja pääsee eroon. Ihan varmasti! Tsemppiä!

 

["vieras"]

Itse sain myös aikanaan propralia ja se oli sellainen jonka koin ookooksi syödä. Se ei vaikuta korvien väliin joten teet jatkuvasti ns. siedätyshoitoa.

Omalta kohdalta poisti pahimmat fyysiset oireet; sydämen tykytys, hikoilu, pyörrytys, oksentelu.

Noitakaan en tosin syönyt säännöllisesti. Alussa söin jos tiesin jännittävän paikan olevan edessä, jossain vaiheessa vain hätätapauksiin ja sit en enää syönytkään.

Nyt oireeton paniikkihäiriö

 

["Sirje"]

No, mulla helpotti kun pystyin järkeilemään että tämä on vaan tunne jaa oikeesti ei oo mitään hätää ja tää menee ohi.
Nykyään ei oo enää ollut nuita kohtauksia.
Joskus otin myös rauhoittavan lääkkeen ja se kyllä autto mulla kans.

 

["vieras"]

Miksi olet lääkekielteinen? Ei niitä tarvitse pelätä, itse sain masennukseen aikoinani suuren avun mielialalääkkeestä.

 

["Vieras"]

olen kylmän viileästi ajatellut, että jos joku ihmettelee. että mitä tuokin tuossa vapisee ym. niin sanon vaan että poden paniikkikohtausta, ja olen sanonutkin, esim. kaupankassalla, kun rahat ei kädessä meinannu pysyä, ja muissa vastaavissa tilanteissa, se ajatus, että sanoo vaan miten asia on, on ainakin itseä helpottanut paljon, ei tavallaan jännitä enää niitä muiden ajatuksia, ja että mitähän ne nyt miettii ja sen sellaista. Viis siitä jos nyt joku pöpipääksi leimmaa, olkoon lähinnä hänen ongelmansa. Niin ja vielä, pakkokin se on aina välillä sanoa, etteivät ulkopuoliset rupea suunnilleen ambulanssia soittamaan