Paraneeko se vaihtamalla ?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Elämäni vaikein tilanne
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja pistää ajattelemaan:
Miksi uudella naisellasi on huono omatunto siitä, että hänet jätettiin? Aiheuttiko hän omalla käytöksellään jättämisen, ja jos, niin mitenkähän hän käyttäytyi? Ei varmaan jätetty siksi, että olisi ollut aina hyvällä tuulella ja toiminut arjessa moitteettomasti???

Jos tuohon saat vastauksen, niin aika paljon olet viisaampi...

 
Alkuperäinen kirjoittaja Täydellistä:
Sielunkumppaneita, vain niin.

Moraalisesti sovitte ainakin yhteen.

Toki täydellinen nainen haluaa miehekseen kumppanin, joka on valmis pettämään jo ihan hyvääkin puolisoa. Ja varsinkin kun täydellinen nainen on jo ennenkin kokenut pettämistä. Luottamus tulee olemaan kovaa. Outoa toki, että joku ylipäätään on pettänyt täydellistä naista. . .

Vaihda,ja päästä nykyinen irti. HÄN ansaitsee parempaa.

Tosiaankin, nykyinen naisesi ansaitsee paremman miehen kuin sinä. Sinä pettäjä ja toisen naisen miestä vonkaava nainen sovitte kuin hanska ja käsi yhteen. Jätä naisesi, jotta hän voi hankkia itselleen sellaisen miehen jonka hän ansaitsee. Sinä et häntä ansaitse. Sinä itse et ole lähelläkään sitä "täydellisyyttä" mitä toisilta odotat!
 
Alkuperäinen kirjoittaja pistää ajattelemaan:
Miksi uudella naisellasi on huono omatunto siitä, että hänet jätettiin? Aiheuttiko hän omalla käytöksellään jättämisen, ja jos, niin mitenkähän hän käyttäytyi? Ei varmaan jätetty siksi, että olisi ollut aina hyvällä tuulella ja toiminut arjessa moitteettomasti???

AP: "Hän on siis perille tilanteestani (parisuhteestani) ja olen ollut hänelle koko ajan täysin rehellinen (häntä on turha moralisoida, koska hänet itsensä on jätetty toisen naisen takia aikanaan ja hänellä on tästä koko kuviosta ihan riittävän huono omatunto). "

Eiks tuossa tarkoiteta ennemminkin niin, että uusi ihastus kärsii huonosta omastatunnosta tämän nykyisen varatun ihastuksen kuin entisen suhteensa takia, jossa häntä petettiin?
 
Kirjoituksesi perusteella päättelen, että nykyinen naisesi on todellinen helmi. Päästä ihmeessä hänet vapaille markkinoille, varmaan löytyy halukkaita ottajia, miehiä jotka arvostavat ja rakastavat häntä omana itsenään.
Ei ole kysymys siitä, että sinä ansaitset jotain parempaa, vaan naisesi ansaitsee paremman miehen kuin sinä.
 
Ei parane. Ja usein vasta jälkikäteen tajuaa kuinka paljon hyvää oli siinä "keskinkertaisessa" suhteessa kun ajaudut ojasta allikkoon eikä mikään mitä pidit itsestäänselvyytenä olekaan sitä. Minun kohdallani ei ainakaan parantunut vaan tuli vettä niskaan ja kovaa. Mutta kokemus on kasvattanut enkä enää tekisi yhtä hölmöjä ja lähtisi vain siksi kun joku muu voisi EHKÄ tehdä minut onnellisemmaksi. Teki kyllä onnettomammaksi tässä tapauksessa. Siperia opettaa.
 
Nykyinen nainen ei ole mielestäsi tarpeeksi kaunis ja älykäs, vaikka muuten kelpaisi. Minun mielestäni sinä et ole tarpeeksi älykäs arvostamaan naistasi ja elämää hänen kanssaan. Etkö tiedä, että vaatii tietynlaista älykkyyttä saada arkielämä toimimaan moitteettomasti? Kuinka moni pystyy siihen?
Jätä nykyinen, hän ansaitsee partnerin, joka osaa arvostaa sitä mitä hänellä on antaa.
 
Aika paljon elämää nähneenä ja kokeneenakin tuli ensimmäiseksi mieleen, että kuinkahan täydellinen tämä uusi nainen mahtaa olla. Hänhän on ryhtynyt suhteeseen varatun miehen kanssa. Se ei kovin täydelliseltä vaikuta tulevaisuutta ajatellen.

Saatat parin vuoden kuluttua pahimman hormonimylläkän mentyä ohi huomata, että kirves kolahti kiveen. Onnea matkaan!
 
Alkuperäinen kirjoittaja iäkäs elli:
Saatat parin vuoden kuluttua pahimman hormonimylläkän mentyä ohi huomata, että kirves kolahti kiveen. Onnea matkaan!

Tai sitten huomaat, että se todellakin on Se Oikea ja täydellinen nainen sinulle ap.
 
Vaikutelma sinusta tekstisi perusteella:

Kun tapasit nykyisen avovaimosi, niin ajattelit, että kelpaa yhdenillan panoksi, mutta ei ole tarpeeksi kaunis ja älykäs pitkäaikaiseen suhteeseen.

Kun huomasit, että hän on mukava ihminen ja hänen kanssaan on helppo tulla toimeen, niin jäit suhteeseen pelkästä mukavuudenhalusta. Sait häneltä jotain, hauskaa ja helppoa yhdessäoloa ja paremman puutteesa jatkoit suhdetta.

Luulet kuitenkin ansaitsevasi jotain parempaa, täydellisen naisen, jonka täytyy olla kaunis ja älykäs, koska sinä ansaitset täydellisen naisen, etkä vähempää.

Minusta sinä vaikutat erittäin pinnalliselta ja epäkypsältä ihmiseltä. Ihmiseltä, joka luulee vain voivansa ottaa vastaan antamatta mitään itse takaisin. Sinulla on mielestäsi oikeus saada elämältä kaikki toivomasi pistämättä itse rikkaa ristiin asioiden eteen.

Annat itsestäsi loisen vaikutelman, käytät toisia hyväksesi niinkauan kuin saat heiltä tarvitsemasi ja kun löytyy joku joka voi mahdollisesti antaa vielä enemmän, niin jätät entisen tarpeiden tyydyttäjän.

Elämä ja ihmiset ympärilläsi eivät ole kuin suuri, ikuinen äidintissi, jota voi imeä jatkuvasti ja jolta voi odottaa omaa täydellistä tarpeiden tyydytystä pistämättä mitään itsestään peliin. Mielestäni et ota aikuisen vastuuta itsestäsi ja ihmissuhteistasi, vaan käyttäydyt kuin imeväisikäinen, täydellisyyttä hakeva pikkuvauva.
 
Et halua ottaa vastuuta nytkään kun kyselet meiltä, täysin tuntemattomilta, mitä pitäisi tehdä. Se päätös sinun on tehtävä itse, sitä ei voi kaverit tai muut ihmiset puolestasi tehdä. Jotain sinun täytyy itsekkin täällä elämässä tehdä, eli ottaa vastuu itsestäsi ja teoistasi.
 
Lisään vielä, että kun kerran kyselet täällä, niin saat myös varautua vastauksiin, jotka eivät miellytä. Eivätkä varsinkaan ole täydellisiä, eli sellaisia että ratkaisevat kaikki ongelmasi kivutta ja kertaheitolla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hyppää tuntemattomaan:
Enpä usko missanneeni. Oma pointtini on mm. se, että jos tuntee, että nykyinen kumppani ei riitä, niin kannattaa toki mieluummin vapauttaa sekä hänet että itsensä löytämään sopivampi kuin jäädä siihen vuosiksi kärvistelemään ja ikuisesti miettimään sitä, minkä mahdollisesti menetti. Elämässä kannattaa ottaa riskejä, varman päälle elämä on pysähtynyttä. Vaikkei tuo hänen täydellisenä pitämänsä sellaiseksi osoittautuisikaan, niin olisipahan ainakin jonkinlainen itsetutkiskelun ja oppimisen mahdollisuus.
Sä puhutkin ihan eri asiasta kuin minä. Minä kommentoin sitä, onko kukaan täydellinen, ja mitä tuollainen harhaluulo voi uudelle suhteelle aiheuttaa. En millään lailla kommentoinut sitä, mitä ap:n kannattaisi naistensa kanssa tehdä. Sinä taas pohdit, kannattaako ap:n vaihtaa puolisoa vai ei. Kaksi eri asiaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Täydellistä ei ole olemassakaan:
Alkuperäinen kirjoittaja hyppää tuntemattomaan:
Enpä usko missanneeni. Oma pointtini on mm. se, että jos tuntee, että nykyinen kumppani ei riitä, niin kannattaa toki mieluummin vapauttaa sekä hänet että itsensä löytämään sopivampi kuin jäädä siihen vuosiksi kärvistelemään ja ikuisesti miettimään sitä, minkä mahdollisesti menetti. Elämässä kannattaa ottaa riskejä, varman päälle elämä on pysähtynyttä. Vaikkei tuo hänen täydellisenä pitämänsä sellaiseksi osoittautuisikaan, niin olisipahan ainakin jonkinlainen itsetutkiskelun ja oppimisen mahdollisuus.
Sä puhutkin ihan eri asiasta kuin minä. Minä kommentoin sitä, onko kukaan täydellinen, ja mitä tuollainen harhaluulo voi uudelle suhteelle aiheuttaa. En millään lailla kommentoinut sitä, mitä ap:n kannattaisi naistensa kanssa tehdä. Sinä taas pohdit, kannattaako ap:n vaihtaa puolisoa vai ei. Kaksi eri asiaa.

Minusta täydellisyydessä on kyse suhteellisesta subjektiivisesta, henkilökohtaisesta täydellisyyden kokemisesta ei absoluuttisesta täydellisyydestä, mikä mielestäni onkin mahdotonta. Eli karkeasti siitä, että tuntee jonkun ihmisen olevan täydellinen itselleen, vastaavan omia kriteereitään, joilla ei välttämättä ole mitään tekemistä sen kanssa, mikä yleensä ottaen koetaan täydelliseksi.
 
ei voi kukaan kehottaa toista tuntemattomaan hyppäämään, ja eihän sitä voi olla edes aivan tuntematonkaan kumpikaan noista.

Ajattelin, että jos eka suhde olis hyvä ja rakastava, siihen ei tulis, eikä olis halua saattaa mitään tuonkaltaista tilannetta. Sitä ei riskeerais, eikä tulis mieleenkään mikään muu, jos se olis sitä mitä ap haluaa.

Ei se toinekaan toisaalta välttämättä ole sitä mitä kuvittelee, mut ei tuo ekakaan varmaan kovin hyvä tilanne ole, miten voi olla onnellinen ja kokea raskaita ja roistomaisia tunteita yhtäaikaa?

Avainasia on se, MIKSI näin on päässyt käymään, miksi on jäänyt kaihertamaan ja miksi ensimmäisen jälkeen tulisi mieleenkään enää muuta? Miksi?
 
Alkuperäinen kirjoittaja miksi näin on päässyt käymään:
ei voi kukaan kehottaa toista tuntemattomaan hyppäämään, ja eihän sitä voi olla edes aivan tuntematonkaan kumpikaan noista.

Tuntemattomaan hyppäämistähän se siis on siinä mielessä, että tulevaisuutta ei voi tietää. Tulevaisuus on aina tuntematon.
 
Luin vain aloituksen ja senkin hiukan valikoden.

Jos olet vain ajautunut nykyiseen suhteeseen, ei siihen sitä kemiaa hokkus pokkus tule.
Jos olisin sinä, irtautuisin suhteesta nyt, kun ei vielä ole lapsia. Olet iässä ja tilanteessa, jossa voi vielä itsekkäästi päättää asioita. Uusi ihastus(kaan) ei välttämättä sitä onnea tuo, mutta parempi olla omassa hyvässä seurassa, siis yksin, kuin tyytyä puolivillaiseen.

Kurja avopuolison kannalta, mutta käsi sydämelle: -kuka meistä tai teistä haluaisi olla se kakkos vaihtoehto?

Tulee ihan mieleen Neon2 biisi:

"Mut hei ei se riitä
Et on mukavaa
Sen täytyy olla paljon parempaa:

Siinä täytyy olla rakkautta
Siinä täytyy olla unelmii
Mannapuuroa ja mansikkaa
Juuri oikeenlaista kemiaa

Sen täytyy joskus satuttaa
Sen täytyy voida naurattaa
Ei siitä muuten mitään tuliskaan
Ilman oikeenlaista kemiaa
 
Alkuperäinen kirjoittaja hyppää tuntemattomaan:
Minusta täydellisyydessä on kyse suhteellisesta subjektiivisesta, henkilökohtaisesta täydellisyyden kokemisesta ei absoluuttisesta täydellisyydestä, mikä mielestäni onkin mahdotonta. Eli karkeasti siitä, että tuntee jonkun ihmisen olevan täydellinen itselleen, vastaavan omia kriteereitään, joilla ei välttämättä ole mitään tekemistä sen kanssa, mikä yleensä ottaen koetaan täydelliseksi.
Aloittaja tuskin tuntee uutta naista kovin perinpohjaisesti, että hän voisi tehdä todenmukaisia päätelmiä siitä, onko nainen HÄNELLEKÄÄN täydellinen. Illuusio HÄNELLE täydellisestä kumppanista on rakkaushormonien synnyttämää. Tarkennuksesi ei muuta perusajatusta millään lailla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Täydellistä ei ole olemassakaan:
Alkuperäinen kirjoittaja hyppää tuntemattomaan:
Minusta täydellisyydessä on kyse suhteellisesta subjektiivisesta, henkilökohtaisesta täydellisyyden kokemisesta ei absoluuttisesta täydellisyydestä, mikä mielestäni onkin mahdotonta. Eli karkeasti siitä, että tuntee jonkun ihmisen olevan täydellinen itselleen, vastaavan omia kriteereitään, joilla ei välttämättä ole mitään tekemistä sen kanssa, mikä yleensä ottaen koetaan täydelliseksi.
Aloittaja tuskin tuntee uutta naista kovin perinpohjaisesti, että hän voisi tehdä todenmukaisia päätelmiä siitä, onko nainen HÄNELLEKÄÄN täydellinen. Illuusio HÄNELLE täydellisestä kumppanista on rakkaushormonien synnyttämää. Tarkennuksesi ei muuta perusajatusta millään lailla.

Ainakin siinä mielessä muuttaa, että ap:hän ei tunne, että nykyinen naisystävä olisi hänelle täydellinen, ainoastaan kelvollinen eli kompromissi. Itse en tyytyisi toiseksi parhaaseen. Sellainen suhde on tuhoon tuomittu viimeistään muutaman vuoden sisällä.
 
Sinä olet jo yhden valinnan tehnyt, kun lähdit suhteeseen uuden naisen kanssa. Kyllä, minusta teillä on jo parisuhde käynnissä. Siinä mielessä entiseen ei ole enää koskaan paluuta, ja nykyinen suhteesi ei tule toimimaan. Eli saatat joko saada tilalle uuden hienon suhteen, tai sitten päädyt sinkuksi, mutta joka tapauksessa nykyistä suhdetta koskevan valinnan olet jo tehnyt etkä sitä enää voi muuttaa...
 
Veikkaan, että tulet eroamaan nykyisestä naisystävästäsi. Se ei ole varmaa, että mitä sitten tulee käymään ihastumisesi kanssa. On nimittäin mahdollista, että kun näettekin toisianne koko ajan ja pääsette nauttimaan yhteistä elämää, niin se kielletty hedelmä onkin vain sitä arkista "peruspuuroa", joka rupeaa ajan myötä kyllästyttämään. Silloin olet taas siinä tilanteessa, että kaipaat lisää vipinää suhteeseen, jolloin olet vaarassa ihastua taas uudelleen. Jos et tajua tätä asiaa, joudut vaihtamaan kumppania aina uudelleen ja uudelleen kerta toisensa jälkeen. Koska kuitenkin iän myötä menettää haluttavuuttaan, sitä voi joutua pettymään kovasti, kun vuosien varrella naisten taso laskee. Ne naiset, joiden kanssa on kiva ja helppo olla, ovat nimittäin niitä, jotka yleensä ovat haluttuja naisia avioliittomarkkinoilla ja sellaiset naiset helposti ovat juuri niitä, jotka ovat pitkissä suhteissa "kunnes kuolema erottaa".

Minua ärsyttää kirjoituksissasi se, että haluat täydellistä naista. Oletko itse sitten täydellinen mies, jolle ei kelpaa vähempi kuin täydellisyys? Minuun särähtää pahasti korvaan se, että nykyisessä naisessasi vaivaavat ns. ulkokultaiset asiat kuten ulkonäkö ja se, että nykyisellä vaimollasi ei ole sellainen ammatti, jolla voisit kehuskella. Sen pitäisi merkitä, mitä sydämesi tuntuu. Minusta vain tuntuu siltä, että et arvosta vaimoasi ennen kuin vasta menetät hänet. Hyvä seksi ja arkielämän helppous voivat tulla mieleen sitten, kun tämän nykyisen ihastuksesi kanssa on mennyt esim. 3 vuotta eteenpäin.

Kuten joku aikaisempi kirjoittaja sanoi, olisi hirmuisen tärkeää tietää, miksi tämä ihastuksesi on tullut jätetyksi. Onko kenties hän omalla käytöksellään (pihtaaminen, nalkuttaminen, mykkäkoulu, jatkuva oikullisuus, kyvyttömyys keskustella ongelmista, tylsä seksielämä) aiheuttanut sen, että hänen ex-miehensä päätti hankkiutua suhteesta eroon pettämällä? Jos tämä nainen on ihastunut sinuun valtavasti, niin kuka tahansa osaa olla niin ovela, että esittää olevansa halukkaampi, mukavampi ja herttaisempi kuin mitä hän todellisessa elämässä on.

Minusta tuntuu, että olet jo päättänyt jättää vaimosi tämän ihastuksesi takia. Suosittelen kuitenkin sitä, että älä nyt suoraan muuta ihastuksesi luokse, vaan hommaa oma asunto ja sitä kautta tutustut tähän ihastukseesi. Minusta suhteen päättyessä on aina myös tärkeää miettiä, mikä on johtanut eroon ja mitä elämältä haluaa tästä eteenpäin. Jos vain syöksähtelet suhteista toisiin, niin et jatkossakaan osaa yhtään ottaa opiksi tekemistäsi virheistä.

P.S. Jos haluat lapsia, niin kannattaisi varmistaa, että haluaako tämä ihastuksesi niitä tai kykeneekö hän edes niitä saamaan. Joskus lapsikysymys voi myös olla sellainen asia, joka aiheuttaa eron (toinen haluaa ehdottomasti, toinen ei missään tapauksessa).
 
alkaa se vaihe, jolloin ihmisestä alkaa jotain tietää ja usvakuvat haihtua. Sitten vasta voi arvioida sitä "täydellisyyttä". Näin ne on viisaat asian tutkineet ja tutkimuksensa julkaisseet. Eli parin vuoden kuluttua on sitten taas Elleissä ketju aiheesta itkun kera...
 
Mun neuvoni on että lähde uuden matkaan ja ajoissa. minä jäin tuollaiseen "välitilaan" eli pettämään ja sivusuhteeseen n. puoleksitoista vuodeksi. juuri kuten sinä, ap, pohdin ja pohdin kun en eksästäni löytänyt periaatteessa mitään vikaa, tai avoliitostamme. omatunto kolkutti kuten sullakin. nyt jälkeenpäin tajuan että lähteä olisi pitänyt jo ensimmäisen kerran kun vietin illan nykyiseni kanssa; tai mieluummin jo sitä ennen. ei olisi saanut pitää "varalla" eksää, jos jokin ei uuden kanssa olisi sujunutkaan. mutta niin vain teimme molemmat eksäni kanssa. ei sinkuksi jääminenkään huono vaihtoehto olisi ollut, parempi se kuin jäädä siihen tuttuun ja turvalliseen, mutta tylsään ja epätyydyttävään. harmi että tajusin liian myöhään sen pointin, en rakastanut enää eksääni. siitä elämästä ei koskaan enää olisi mitään tullut, ei vaikka eksä ei koskaan olisi suhteestani saanut tietääkkään. Ja saihan hän, ja suht nopeastikkin, kuten myös nykyiseni silloinen vaimo. voin kertoa että ei ollut mukavaa aikaa kenellekkään. olisinpa vain lähtenyt aiemmin.
Ei meilläkään sitten ihan helppoa alku ollut kun hynttyyt yhteen löimme, mutta silti minä löysin sielunkumppanini. me olemme siis edelleen, vuosien jälkeenkin kuin vastarakastuneita.

Älä ap jää miettimään, tee palvelus itsellesi ja nykyiselle avokillesi ja lähde, mahdollisimman hienotunteisesti. Onnen löysivät meidänkin eksät sitten ajallaan.
 
Jos vaimosi haluaa lapsia ja sinä vielä emmit, niin tee palvelus vaimollesi ja eroa nopeasti, sillä vaimosi tulee olemaan sinulle todella katkera, jos tuhlaat myös hänen aikaansa, sillä hän suunnittelee loppuelämäänsä sillä aikaa kun sinä sydämessäsi elät jo toista suhdetta. Jos välität vaimostasi (vaikket enää rakastaisi), niin ota ero välittömästi.
 
Sinä olet pulassa.

Jos jatkat nykytilanteessa, teet nykyiselle puolisollesi niin katalasti, että et voi suhdetta palauttaa kuntoon ikinä, ja fiksu toinen nainen ei sinua jää toisena pyöränä pitkään katselemaan. Jos päätät yhteydenpidon ihastukseesi, olet katkera nykyisen puolisosi epätäydellisyyteen, ja se suhde päättyy sitten aikanaan. Jos jätät puolisosi ja heittäydyt uuteen suhteeseen, teitä on kaksi kipeää edellisen suhteen lopettajaa yhdessä, jotka kuvittelette suhteenne pelastavan teidät. Ja teidän suhteenne onnistuu vain erittäin epätodennäköisesti.

Yksi vaihtoehto jäi sanomatta. Jos et tiedä, mitä haluat, kerro puolisollesi tilanne. Se satuttaa kaikkia, mutta rehellisyyden ja kunnon kriisin kautta voi löytyä jotain uutta. Luultavasti päätyisit olemaan yksin, mutta sekin olisi varsin terveellinen vaihtoehto sinun tilanteessa. Tai sen kriisin kautta oikeasti löydät, mitä haluat.

 

Similar threads

E
Viestiä
11
Luettu
407
Perhe-elämä
toisinaan voi käydä näinkin
T
E
Viestiä
35
Luettu
2K
Perhe-elämä
kirjastohiiri
K
T
Viestiä
29
Luettu
2K
Perhe-elämä
Hallinnastakin voi olla eri näkemyksiä
H
S
Viestiä
82
Luettu
6K
Perhe-elämä
suorat sanat
S

Yhteistyössä