Toggle sidebar

Paras ikäero lapsille mielestäsi ja miksi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mari.
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Mulla on suvussa paljon 1-2 vuoden ikäeroilla olevia sisaruksia. Yleisin ikäero on näillä sisaruksilla vuosi ja jokunen kuukausi päälle. En tiedä onko se sitten sellanen "tottumiskysymys", mutta mulle se on ainakin muodostunut sellaiseksi mukavan tuntuiseksi ikäeroksi. Ja tuolla ikäerolla myös sisarukset tuntuvat saavan toisistaan seuraakin aika pitkäksi aikaa, kun ei ole niin suuri se ikäero. Sitä en tiedä sitten että millainen tuo ikäero on vanhemman silmin katsottuna, mutta ainakin itse tykkäsin kun sisarus ei ollut hirveän paljon vanhempi/nuorempi kuin itse. :)
 
Meidän lapsilla on ikäeroa 4.5v. Oli/on oikein hyvä ikäero. Isompi ei ollut enää vaipoissa, ei ollut uhmaikäistä taaperoa kun vauva syntyi, isompi osasi olla hiljaa kun vauva nukkui jne.. Eli meille oli paras tuolla "ei kahta vaippaikäistä"-mentaliteetilla.
 
  • Tykkää
Reactions: hallittu kaaos
Alkuperäinen kirjoittaja Peyote:
5 vuotta ainakin on tosi hyvä meillä. Isompi osaa pitää huolta ja ovat ihan hyvät kaverukset.
Click to expand...

Mulla taas yhdellä tutulla just 5 vuoden ikäerolla lapset ja ne ei oikeastaan koskaan ole ollut hirveän läheisiä. Kumpaakaan ei oikeastaan kiinnosta toisen jutut, eikä vanhempi ole millään muotoa kiinnostunut auttamaan nuoremman "hoidosta" tai auttamisesta. :D
 
meidän lapsilla ikäerot ekan ja tokan välillä 2v ja tokan ja kolmannen vajaa 8v. Molemmilla hyvät ja huonot puolet. Jos haluaa että suurinpiirtein olis samat leikit nii 1-2v ikäero on hyvä.
 
Mitä tuttuja ym seurannut niin 2v vaikuttaisi hyvältä. Esikoinen ei ole ihan niin pieni enää (vaikka suht pieni onkin), mutta silti sisarukset pienestä pitäen leikkivät hyvin yhdessä :)

Meillä ikäeroa tuli (suunnitellusti) 2v9kk ja esikoisen uhmaikä on tietysti verottanut raskauden ja pikkivauva-ajan ohessa aika paljon. Toisaalta esikoinen on jo niin iso, että omatoimisuuttakin löytyy (jos sille päälle sattuu). Monet ovat jo vaipattomiakin tuohon ikään mennessä (meillä aletaan vasta nyt olla puolen vuoden intensiiviharjoittelun johdosta, mutta edelleen tulee satunnaisia vahinkoja, esikoinen ei ole ollut yhtään innostunut mistään "olen iso tyttö" jutuista...).

Puolensa ja puolensa kaikissa ikäeroissa tietysti. Se riippuu niin ihmisistä ja heidän voimavaroista ja siitä millaisen lapsikatraan haluaa.
 
Tähdätään 2 vuoden ikäeroon. Tosin nyt tuli keskenmeno, että ihan tuohon tasan kahteen ei päästä. Onneksi raskaudun helposti.

Mitä olen tuttuja seuraillut ja kuunnellut, tuntuis olevan paras ikä. 2 vuotias osaa jo itse monia juttuja ja voi olla avuksikin vauvan hoidossa, mutta ikäero jää kuitenkin niin pieneksi että yhteiset leikit onnistuu ja mielenkiinnonkohteetkin pysyy aika samoissa (vrt. puuhamaa vai lintsi-ikä)
 
Alkuperäinen kirjoittaja mulla taas:
Mulla taas yhdellä tutulla just 5 vuoden ikäerolla lapset ja ne ei oikeastaan koskaan ole ollut hirveän läheisiä. Kumpaakaan ei oikeastaan kiinnosta toisen jutut, eikä vanhempi ole millään muotoa kiinnostunut auttamaan nuoremman "hoidosta" tai auttamisesta. :D
Click to expand...

Joo täytyy sanoa, että mun poika (isompi lapsista) on erityinen tyyppi. En oo koskaan tavannut niin kivaa poikaa missään. Ei tuo varmaan kaikilla oikein toimi tuo 5 v ikäero.
 
Meillä lapsilla on ikäero 2v9kk ja on ollu aikas sopiva ikäero. Isompi jaksoi jo kävellä pidempiäkin matkoja kun seuraava syntyi ja pärjättiin yksillä vaunuilla ja rattailla. Vauvatavaroita ei tarvinnu kauaa varastoida, mutta vähän aikaa sai hengähtää ennen uutta vauvaa. Nyt lapsista on toisilleen seuraa eikä ikäero ole liian iso, jotta leikit ei onnistuisi. Vaatteetkin menee esikoiselle pieneksi jäätyään kuopukselle, kun toinen niin kovasti kirii isoveljeään kiinni, pituuseroa enää n. 10 cm.
 
Mun siskolla on lapset vajaan kahden vuoden ikäerolla ja kyllä sillä on rankkaa ollut. Ei ne lapset aina tule automaattisesti toimeen vaan hän on ainakin erotuomarina kokoajan. Lapsilla voi olla täysin erilaiset persoonallisuudet. Toki sit varmaan tuntuu hyvältä päätökseltä kun lapset on jo kasvaneet ja vaipparalli ohi kertarysäyksellä.

Itse kuitenkin haluaisin lapsille vähintään 3 vuoden ikäeron, mielellään ehkä 4-5 vee. Mutta, eihän lapsia tilata kello kaulassa!
 
Mullakin ei kahta vaippaikäistä periaate. Ei ole kiva olla väsynyt ja täystyöllistetty kokoajan, ei ehdi nauttia vauva ajasta. Meillä ikäero 3v4kk ja on ollu hyvä. Seuraava suunniteltu ikäero olis sitten 4 vuotta, jotta saan olla kotona esikoisen koulun aloituksen.
 
Mä en tietenkään voi puhua kokemuksella kun toisen LA on vasta kolmen kuukauden päästä, mutta meille ikäeroa tulee ~1v2kk ja pieni ikäero haluttiinkin. Useimmiten noin pieni ei vielä osaa olla mustasukkainen ja lapsista on sitten seuraa toisilleen. Lisäksi jos olisimme saaneet tuon esikoisen jo omatoimiseksi ja vaipattomaksi, olis voinut olla isompi kynnys lähteä uudelleen vaippa-pikkuvauva-linjalle. Nyt menee vähän niinku samalla kertaa.

Tietenkin näin pieni ikäero vaatii myös paljon. Eikä tässä raskaana ollessakaan helppoa ole aina ollut, kun tuon ikäistä ei voi istuttaa telkkarin eteen jos oikein väsyttää tai on paha olo.

Mutta riippuu ihan ihmisestä että minkälainen ikäero kullekin sopii ja mitkä asiat kokee rankkoina. Ja toisaalta kaikki eivät sitä haluamaansa ikäeroa edes saa, meillä oli onnea että menkat alkoivat imetyksestä huolimatta ja tulin siitä heti raskaaksi. Ei otettu sitä mitenkään itsestäänselvyytenä kun esikoista sai odottaa kolme vuotta.
 
No meillä tavoiteltiin kahden vuoden ikäeroa, mutta tulikin 2v9kk. On ollut kyllä hyvä ikäero, lapsista on toisilleen paljon seuraa ja isompi oikeasti osaa leikittää pienempää. Pienempi tekee paljon samoja juttuja kun isompi, ovat hyvin tärkeitä toisilleen. Lisäksi meillä on kahden nuoremman ikäero se tavoiteltu 2v mutta siitä en osaa vielä mitään sanoa kun pieneni niin pieni. Meillä kaikki kolme ovat poikia, joten sekin toki ohjaa lapset samoihin leikkeihin ja kiinnostuksiin.
 
Meillä ikäeroa 1v 10 kk ja ihan hyvä on. Tosin meidän esikoinen onkin hyvin nukkuvaa sorttia. Kahden lapsen kanssa, jotka molemmat heräilee öisin, on aika rankkaa. Ne yöt kun esikoinenkin herää on aika vähäunisia ollut, meillä onneksi niitä harvassa. Kätevää myös, jos vanhempi lapsi syö jo itse hyvin, ettei ole ruokapöydässä kahta syötettävää, sitten kun kiinteät aloitetaan.

Kaksi vaippaikäistä on ihan kätevää. Hankalampi vaihe on tuo potalla käynnin opettelu. Pitää löytyä aikaa just sillä sekunnilla istua potalle, oltiin sit ulkona tai sisällä. Ja tietysti vauva on just tissillä, kun toiselle tulee pissahätä. Vaippa oli helpompi...

Eli riippuu minusta lapsesta ja sen kehitysvaiheista.
 
Mä sanoisin, että jokaisessa ikäerossa on jotain hyvää ja varmaan myös jotain huonoa... Meillä ikäeroa 3,5v --vajaa2v -- 5v Siis kahden välissä. Toki esim esikoisella ja kuopuksella on ikäeroa 10v....
Silloin kun kaikki lapset olivat pieniä, alle koululaisia niin oli helppoa liikkua ja mennä. Kaikkia kiinnosti suurinpiirtein samat asiat. Nyt kun kuopusta viedään "lasten juttuihin" niin noi isommat eivät aina ole järin innoissaan... Mutta ei tämä' nyt mikään iso ongelma ole :D
Hauskaa on seurata lasten keskinäisiä välejä ja suhteiden kehityksiä ja kommervenkkejä... Siinä on vä'lillä setvimistä. Ei ole aina auvoisaa sisarusten välinen elämä.. toisaalta on niistä toisilleen myös seuraa ja tukea.
 
Meillä on vanhempien lasten ikäero n. 4v, ja liian pitkä on. Tai liian nopeasti eriytyi mielenkiinnot, kun toinen oli jo liian iso pienen leikkeihin.

Nyt näiden nuorimpien lasten ikäeroksi tulee 1v8kk. Saas nähdä että miten tulee menemään. Vähän jännittää se työn määrä, mutta hyvä puoli on ainakin kai se, että ovat tod.näk. samaa sukupuolta. Eli tyttöjä kaikki :).
 
Meidän lapsilla on ikäeroa vähän päälle 2v, ja tähän asti ainakin on tuntunut oikein hyvältä :) Esikoinen alkoi olla jo omatoiminen vauvan synnyttyä, osasi puhua (helpottaa tiettyjä tilanteita kummasti, kun huutoraivarin sijaan osaa kertoa, mitä haluaa :D), ei ollut koko ajan sylissä kannettava jne. ja toisaalta oli kuitenkin vielä sen verran pieni, että helppo viihdyttää kotona vauvan kanssa ollessa. Esikoinen on tosi mielellään auttanut vauvan hoidossa, kotitöissä auttaminen käy leikistä jne. Mustasukkaisuutta ei ole ollut, ja yllättävän aikaisin noista on ollut seuraa toisilleen. Siitä asti kun vauva alkoi viihtyä lattialla, esikoinen on mielellään laittanut leikit pystyyn vauvan viereen, ja vauvan taitojen lisääntyessä ovat viihtyneet tosi hyvin yhdessä. Jos toinen olisi ollut todella itkuinen tai esikoinen olisi ollut todella mustasukkainen, voisi olla aika rankkaakin, mutta tähän asti ollaan päästy tosi helpolla :)
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa