Parisuhde asiaa. mielipiteitänne haluaisin.

[Miten jaksaa?]

mulla on masennuslääkitys ollut useamman vuoden, useita terapioita, nyt pidempi aikainen intensiivinen psykoterapia kahdesti vkossa. Kahdesti viikossa olen myös kuntouttavassa työtoiminnassa. Nämä,erityisesti terapia vie aikalailla voimia, vaikka hyödyllistä ja tarpeellista onkin ja varmasti tuo apua.

mieheni käy normaalissa päivätöissä. loppupäivän hän viettää tv:tä katsellen ja tietokoneelle jotakin peliä pelaillen. hermostuu ihan pienestä lapsille jatkuvasti, huutaa tosi rumasti! mullekin usein puhuu ikävällä tavalla. Parisuhde ei ole meillä siis ollenkaan kunnossa, mutta mies kuitenkin olettaa että olen aina valmis seksiin kuten hän. siihen kelpaan kyllä..

Minä hoidan pääasiassa lapset sekä kotityöt, vaikka voimat on ihan finaalissa ja olen TODELLA onneton ja surullinen minä olen se joka on hakenut perheellemme apua ja onneksi olemme sitä saaneet. mies ei ota oikein osaa mihinkään, kai hän jotenkin kuvittelee että asiat selviää itsellään. ei oikein keskustelekkaan mistään:/

Nyt jonkin aikaa sitten hän suostui viemään lapsemme päiväkotiin samalla matkalla kun menee töihin. ennen minä kuljetin lasta bussilla (mies ei halunnut jättää autoa mulle),mutta en kyennyt siihen enää kun menin niin huonoon kuntoon. mies herättää minut joka aamu samaan aikaan kun herää töihin pukemaan lapsemme, itse pelaa sen aikaa tietokoneella. tänäänkin sain vain moitteita, kun olin liian hidas kuulemma

tunnen olevani kuin häkkieläin ansassa,suossa josta ei ole poispääsyä elämänhalu pikkuhiljaa tuntuu katoavan,koitan jaksaa lasteni vuoksi<3 mutta tunteistani miestäni kohtaan en ole enää yhtään varma:/

 

[Criminal Mind]

:hug:

 

[tiedän]

Kylläpä tarvitsette molemmat apua, myös miehesi, yritä saada hänet terapiaan yhdessä tai yksin, eihän tuota kauan jaksa. Tai jos ei huvita tehdä mitään parisuhteen/perheen eteen, niin ei auta muu kuin ero. Tuosta masennut vain lisää. Voima. Tie on hidas, ei mitään poppakonsteja ja nopeita apuja ole.

 

[Miten jaksaa?]

Kylläpä tarvitsette molemmat apua, myös miehesi, yritä saada hänet terapiaan yhdessä tai yksin, eihän tuota kauan jaksa. Tai jos ei huvita tehdä mitään parisuhteen/perheen eteen, niin ei auta muu kuin ero. Tuosta masennut vain lisää. Voima. Tie on hidas, ei mitään poppakonsteja ja nopeita apuja ole.

yksilöterapiaan mieheni ei suostu, hänelle ei kuulemma ole siihen mitään tarvetta. pitkän suostuttelun jälkeen suostui pariterapiaan, mutta niin että minä varaan ajan.taas,minä hoidan,minä soitan. toki teenkin niin,mutta pelkään.. kerran aiemmin kun olimme pariterapiassa (jäi 1 kerraksi) tavallaan vesitti meidän tarpeen siihen. oli ihan äimistynyt että mitä me täällä ollaan,ei ymmärrä kuulemma ollenkaan:/

 

["Kuukkeli"]

Onko miehesikin masentunut? Viestistäsi tulee sellainen mielikuva.

 

[no eikö olisi]

kuitenkin kohtuullista ihan oman itsesi vuoksi, että veisit itse lapsen aamulla hoitoon, mies saisi lähteä rauhassa töihin. Ota vaikka kamera mukaan siihen aamun vientiressulle, takasin tullessas ota vaikka valokuvia maisemista tai jostain yksityiskohdista, saat vähän jotain kivaa tekemistä, latailet kuvat koneelle ja vaikka muokkailet niitä siinä... monesti auttaa siihen masennukseen ihan se että rikkoo sen kierteen.

 

[Miten jaksaa?]

kuitenkin kohtuullista ihan oman itsesi vuoksi, että veisit itse lapsen aamulla hoitoon, mies saisi lähteä rauhassa töihin. Ota vaikka kamera mukaan siihen aamun vientiressulle, takasin tullessas ota vaikka valokuvia maisemista tai jostain yksityiskohdista, saat vähän jotain kivaa tekemistä, latailet kuvat koneelle ja vaikka muokkailet niitä siinä... monesti auttaa siihen masennukseen ihan se että rikkoo sen kierteen.

kohtuullista? anteeksi nyt vaan mutta et taida tajuta tilanteeni vakavuutta.
se että mies käy töissä,onko se ainut velvollisuus mikä miehen kuuluu perheessä hoitaa? kyllä minäkin kävisin töissä tosi mielelläni ihan joka päivä jos siihen pystyisin. mutta siksi olenkin hakenut apua että minusta jonain päivänä työelämään taas on! nyt kuitenkin käyn kahdesti vkossa kuntouttavassa työssä,enempään en tällä hetkellä pysty.

 

[tsemppiä]

kuitenkin kohtuullista ihan oman itsesi vuoksi, että veisit itse lapsen aamulla hoitoon, mies saisi lähteä rauhassa töihin. Ota vaikka kamera mukaan siihen aamun vientiressulle, takasin tullessas ota vaikka valokuvia maisemista tai jostain yksityiskohdista, saat vähän jotain kivaa tekemistä, latailet kuvat koneelle ja vaikka muokkailet niitä siinä... monesti auttaa siihen masennukseen ihan se että rikkoo sen kierteen.

Se ei kuitenkaan muuta tuota suhdetta, joka on aika vinksallaan. Masentunut, ei-työkuntoinen ap hoitaa kodin, lapset, pariterapiat, omat hoidot, parisuhteen jne. ja mies... no, elää omaa elämäänsä? Kyllähän miehelläkin on varmasti iso panos, käy töissä, suurin osa elannosta tulee varmaan sieltä, ja voi olla hänellä omat murheensa, mutta aika solmulta tuo kyllä kuulostaa.

Voi olla, että jokin saa miehen tilanteen muuttumaan (vaikealta vain näyttää kun miehellä ei itsellään muutoshalukkuutta ole), mutta kyllä erokin alkaa varmasti kolkutella ovella vaihtoehtona.

 

[Sapfo]

kuitenkin kohtuullista ihan oman itsesi vuoksi, että veisit itse lapsen aamulla hoitoon, mies saisi lähteä rauhassa töihin. Ota vaikka kamera mukaan siihen aamun vientiressulle, takasin tullessas ota vaikka valokuvia maisemista tai jostain yksityiskohdista, saat vähän jotain kivaa tekemistä, latailet kuvat koneelle ja vaikka muokkailet niitä siinä... monesti auttaa siihen masennukseen ihan se että rikkoo sen kierteen.

Ihan käypä neuvo jos ihminen olisi vaikka allapäin vain. Mutta ap:n suhde on ihan vääristynyt ja mieskin näemmä pahasti masiksessa. Mieshän tässä laistaa, pelailee tietokonepelejä ja räyhää lapsille. Tuossa tarvitaan solmujen avaamista keskustelulla mutta jos mies ei siihen suostu niin ehkäpä voisit ravistella häntä sanoen että entäs jos joudut sairaalaan niin sitten mies joutuu hoitamaan lapset aivan yksin. Tai entäpä jos teille tulee ero koska faktahan on että parisuhde tarvitsee hoitajia.

 

["Huoh"]

Siis apua. Miksi helvetissä kukaan jaksaa kattoa tollasta miestä? Eikö se elämä ole LIIAN lyhyt tuollaiseen ihme kituuttamiseen. Kiva sitten vanhana muistella etä tuollaista hemmetin psykoterapia/masennus/muutenvainpaskaolo/mieskinhuutaajaräyhää elämää sitä tuli elettyä. Sääli on sairautta joo mut kyl mua SÄÄLITTÄÄ.

 

[no eikö olisi]

se on aina sama vastaus, kun ihmiset täällä kysyy mielipidettä, sen kun kertoo, niin sitten alkaa siihen mölyäminen ja sen neuvon antajan haukkuminen. Netissä jaksetaan kuitenkin surffailla mielin määrin paskaa jauhamassa ja asioita murehtimassa. Miehesi käy töissä tekee osuutensa ja sinä... no se ei auta sinua, jos et itse auta itseäsi tai sitten menet sairaalaan hoitoon jos olet niin sairas kuin tässä kerrot olevasi.
Tuossa alottajan kertomuksessa ei minun mielestä tuo mies kyllä tee mitään väärää, hän ei ole masentunut eikä koe näin olevansa vastuussa toisen masennuksesta, mitä hän ei olekaan. Tuntuu monesti unohtuvan se tosiseikka, että täällä Suomessa diagnosoidaan niin paljon ihmisiä masentuneiksi ja sitten sen puolison pitäisi jaksaa mitä vaan.
Ymmärrän oikein hyvin alottajan miestä, hän tekee työt ym. ja mikä hiton pakko se on siivota niin paljon? Monesti se kotona masennuksen syövereissä maaaminen aiheuttaa juuri sitä, että sohvatyynytkin on liian muhkuraisia ja ei sitä miestä kuule kiinnosta, ootko koko ajan siivoamassa vai et. Ei niitä kotitöitä nyt niin paljon voi olla että niiden alle lyyhistyy tai jos on, niin pitäisikö sitä vähän miettiä niitä tärkeysjärjestyksiä siellä uudelleen sen pikkuvaimon prioriteetit taitaa olla vähän nurin päin.
Kun se masentuneen parisuhteen anti on sitä, että minä minä minä, kaikki pyörii sen masentuneen ympärillä ja sitten tullaan tänne palstalle vielä se mies haukkumaan ja oikein halutaan ruokkia sitä kuinka mies ei ymmärrä masentunutta vaimo parkaa.
Kerää itsesi ja hoida itseäsi kuntoon, tee asioita. Miehesi ei voi sille mitään, jos tilanteesi on noin huono.

 

["Satu"]

se on aina sama vastaus, kun ihmiset täällä kysyy mielipidettä, sen kun kertoo, niin sitten alkaa siihen mölyäminen ja sen neuvon antajan haukkuminen. Netissä jaksetaan kuitenkin surffailla mielin määrin paskaa jauhamassa ja asioita murehtimassa. Miehesi käy töissä tekee osuutensa ja sinä... no se ei auta sinua, jos et itse auta itseäsi tai sitten menet sairaalaan hoitoon jos olet niin sairas kuin tässä kerrot olevasi.
Tuossa alottajan kertomuksessa ei minun mielestä tuo mies kyllä tee mitään väärää, hän ei ole masentunut eikä koe näin olevansa vastuussa toisen masennuksesta, mitä hän ei olekaan. Tuntuu monesti unohtuvan se tosiseikka, että täällä Suomessa diagnosoidaan niin paljon ihmisiä masentuneiksi ja sitten sen puolison pitäisi jaksaa mitä vaan.
Ymmärrän oikein hyvin alottajan miestä, hän tekee työt ym. ja mikä hiton pakko se on siivota niin paljon? Monesti se kotona masennuksen syövereissä maaaminen aiheuttaa juuri sitä, että sohvatyynytkin on liian muhkuraisia ja ei sitä miestä kuule kiinnosta, ootko koko ajan siivoamassa vai et. Ei niitä kotitöitä nyt niin paljon voi olla että niiden alle lyyhistyy tai jos on, niin pitäisikö sitä vähän miettiä niitä tärkeysjärjestyksiä siellä uudelleen sen pikkuvaimon prioriteetit taitaa olla vähän nurin päin.
Kun se masentuneen parisuhteen anti on sitä, että minä minä minä, kaikki pyörii sen masentuneen ympärillä ja sitten tullaan tänne palstalle vielä se mies haukkumaan ja oikein halutaan ruokkia sitä kuinka mies ei ymmärrä masentunutta vaimo parkaa.
Kerää itsesi ja hoida itseäsi kuntoon, tee asioita. Miehesi ei voi sille mitään, jos tilanteesi on noin huono.

Menikohän nyt ap:n kirjoitukset ja oma elämä jotenkin sekasin...? Ihme raivoamista ja vielä aiheen vierestä...

Näin siis sanoi ap:

-masennuslääkitys ollut useamman vuoden
-useita terapioita, nyt pidempi aikainen intensiivinen psykoterapia kahdesti vkossa
-Kahdesti viikossa olen myös kuntouttavassa työtoiminnassa.

ELI, on hakenut itselleen apua. Jos olet sitä mieltä, että kaikki masentuneet pitäisi laittaa sairaaloihin pois muiden silmistä, taitaisit joutaa sinne itse.

Ja edelleen ap:

-Minä hoidan pääasiassa lapset sekä kotityöt

Tästä vedit johtopäätöksen, että ap siivoaa jatkuvasti ja leikkii "pikkuvaimoa". Mitä????

Ap:

-mieheni käy normaalissa päivätöissä. loppupäivän hän viettää tv:tä katsellen ja tietokoneelle jotakin peliä pelaillen

Eli mikä oli sen sun puhuma työt "ym"? Kaikesta päätellen mies siis käy VAIN töissä (siis onhan sekin jo paljon...en sitä tarkoita). Mutta missä on se "ynnä muut" mistä puhut??

Ottaa niin aivoon ihmiset jotka värittävät muiden elämän ja tarinat omilla kokemuksillaan ja melkeinpä tahallaan ymmärtävät asiat väärin. Piru vieköön...opetelkaa lukemaan ja ymmärtämään!!!!

 

["vieras"]

En lukenut kaikkia viestejä, mutta ap:n kertomus on ihan kuin minun elämästäni muutama vuosi sitten. Sillä erotuksella, että minulla ei ollut lääkitystä ja opiskelin mutta mies oli työtön. Muuten IHAN samanlaista. Erosimme. Nyt on asiat hyvin, molemmilla.

 

[miten jaksaa?]

[QUOTE="Satu";25182173]Menikohän nyt ap:n kirjoitukset ja oma elämä jotenkin sekasin...? Ihme raivoamista ja vielä aiheen vierestä...

Näin siis sanoi ap:

-masennuslääkitys ollut useamman vuoden
-useita terapioita, nyt pidempi aikainen intensiivinen psykoterapia kahdesti vkossa
-Kahdesti viikossa olen myös kuntouttavassa työtoiminnassa.

ELI, on hakenut itselleen apua. Jos olet sitä mieltä, että kaikki masentuneet pitäisi laittaa sairaaloihin pois muiden silmistä, taitaisit joutaa sinne itse.

Ja edelleen ap:

-Minä hoidan pääasiassa lapset sekä kotityöt

Tästä vedit johtopäätöksen, että ap siivoaa jatkuvasti ja leikkii "pikkuvaimoa". Mitä????

Ap:

-mieheni käy normaalissa päivätöissä. loppupäivän hän viettää tv:tä katsellen ja tietokoneelle jotakin peliä pelaillen

Eli mikä oli sen sun puhuma työt "ym"? Kaikesta päätellen mies siis käy VAIN töissä (siis onhan sekin jo paljon...en sitä tarkoita). Mutta missä on se "ynnä muut" mistä puhut??

Ottaa niin aivoon ihmiset jotka värittävät muiden elämän ja tarinat omilla kokemuksillaan ja melkeinpä tahallaan ymmärtävät asiat väärin. Piru vieköön...opetelkaa lukemaan ja ymmärtämään!!!![/QUOTE]

kiitos tästä! en ehtinyt / jaksanut vastata tuohon viestiin (siis kirjoittajalle nimimerkillä "no eikö olisi") mutta sinä kirjoitit kaiken tarvittavan

jotkut ei vaan halua ymmärtää..