Ä
äiti/vaimo
Vieras
Ennen lasta olin aina sitä mieltä, että parisuhde kestää vauvan tulon. No nyt kun lapsi on hieman yli vuoden, huomaan että ei mulla oikein ole enää mitään muuta yhteistä miehen kans kuin tuo lapsi ja läjä velkaa.
Alun perinkään mies ei ole ollut kovin romanttinen mutta ennen lasta sitä kesti ja jaksoi itse puuhata jotain piristävää, kuten leffan kattelua, ulkona syömistä yms.
Nyt tuntuu, että joka toinen päivä vähintään mietin eroa ja samalla tajuan miten inhottava tilanne se olisi. Samalla on kamala syyllisyys kun olen ihastunut yhteen mieheen, mutta se saa jäädä vain mun pään sisälle.
Tämä on ikuisuusaihe ja en tiiä miksi tätä tänne puran. Ehkä haluaisin vain kuulla että muillakin on ollut tällaista ja kyllä se siitä paremmaksi muuttuu...
Alun perinkään mies ei ole ollut kovin romanttinen mutta ennen lasta sitä kesti ja jaksoi itse puuhata jotain piristävää, kuten leffan kattelua, ulkona syömistä yms.
Nyt tuntuu, että joka toinen päivä vähintään mietin eroa ja samalla tajuan miten inhottava tilanne se olisi. Samalla on kamala syyllisyys kun olen ihastunut yhteen mieheen, mutta se saa jäädä vain mun pään sisälle.
Tämä on ikuisuusaihe ja en tiiä miksi tätä tänne puran. Ehkä haluaisin vain kuulla että muillakin on ollut tällaista ja kyllä se siitä paremmaksi muuttuu...
