Parisuhde solmussa... Mikä tuota miestä vaivaa...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Väsynyt"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Tuntuu, että moni kätkee pahat olonsa sisälle, peläten ottaa asioita puheeksi, kun toinen suuttuu!! Asiat kannattaa kuitenkin aina puhua julki, vaikka suuttuen ja huutaen kuin pantata niitä ja mököttää ja sitten puhua puolisosta pahaa.
Eihän se mies edes voi muuttua tai muuttaa käytöstään, kun kukaan ei kerro miten pitäisi toimia. Ja sitten erotaa, kun se toinen ei muutu!!!

Nyt jokainen illalla puhumaan miesten kanssa, itkemään ja tappelemaan ja sitten tulevaisuutta kohti menette yhdessä sovussa, avoimessa ilmapiirissä ja sydämet kevyempänä. Kunnioitatte toisianne ennen kaikkea!!!
 
[QUOTE="Väsynyt";26268107]kyllä tuossa omassaki miehessä hyvää on. Vaikee vaan muistaa sitä kaiken tän paskan keskellä[/QUOTE]

Tsemppiä vaan, leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.
 
Meillä on vähän sama homma täällä. Huomasin jo seurustelumme alkuaikoina, kuinka miehen äiti AINA kotona siivosi poikien ja oman miehensä jäljet, AINA. Sitten muutin yhteen mieheni kanssa (olimme siis todella nuoria kun rupesimme seurustelemaan joten muutimme molemmat kotoa suoraan yhteiseen asuntoomme) ja sanoin, että minä en sitten korjaa sinun jälkiäsi, saat tehdä sen itse.

Edelleen hän jättää niitä astioita pöydälle ja sukkia sohvalle, mutta minä edelleen jaksan nalkuttaa. Olen tehnyt selväksi, että toki muuten huolehdin kodista kun kerran kotona olen lapsen kanssa, mutta nimenomaan toisen jälkien siivoaminen ei kuulu siihen hommaan. Myös miehen veli vieraillessaan jättää kaikki pöydälle ja ulkovaatteet mihin sattuu (muualle kuin naulakkoon) ja kyllä minua risoo, mutta asiani ei ole hänen sotkuihinsa puuttua. Mutta huomaan mallin lähteneen kotoa, jos ei ole siellä tarvinnut mitään tuommoisia asioita tehdä niin... Tästä oppineena koitankin oman lapseni kasvattaa niin, etten passaa häntä pilalle. Siitä asti kun hän vain osaa, niin saa oman sänkynsä pedata ja astiansa kerätä.

Tästä nyt ei sen kummemmin tainnut apua olla, mutta on niitä samanlaisia miehiä muillakin. :)
Ei ne mitään tossukoita ole, kyse ei ole siitä, vaan siitä, että ne huonot tavat on opittu jo sieltä kotoa ja sille ei voi mitään. Pitää vaan jaksaa nalkuttaa ja toistaa sitä nalkutusta. Ja antaa niitten astioiden sitten olla siinä pöydällä, siinäpähän huomaa kuinka törkyiseltä se näyttää. :)
 
Anna miehellesi aina kaksi vaihtoehtoa: Käytkö kaupassa vai hoidatko lapsia, siivoatko vai hoidatko lapsia jne. Jos ei auta, jakakaa vapaa-aika puoliksi. Sinun työpäiväsi päättyy myös silloin kun miehesi. Eli vapaa-aika tarkoittaa sitä, että aika joka on töistätulon ja lasten nukkumaan menon välinen aika. Tai sen voi jakaa kolmeen osaan. Koko perhe, sinä, miehesi. Sinun tehtäväsi on pitää paikat kunnossa päivän ajan, miehen tehtävä on pitää sinun vapaa-aikasi ajan (siis paikat samassa kunnossa kuin lähtiessäsi vaikka lenkille.) ja taas sinä huolehdit hänen vapaa-aikansa ajan. Koko perheen yhteisenä aikana molemmat huolehtivat. Viikkosiivous kuuluu molemmille. Eli viikkosiivouksen aikana toinen siivoaa, toinen ulkoilee lasten kanssa. Siis sovitte työnjaosta. Kotiäidin pääasiallinen tehtävä on olla lasten kanssa ja huolehtia heidän virikkeistään. Toki yleinen siisteyden pito kuuluu päivän aikana tähän työhön, mutta ei muu. Kirjaa muutaman päivän ajan työpäiväsi mitta, niin voit verrata sitä miehesikanssa hänen työpäiväänsä. Jos tämä ei auta, jätät vain miehen tavarat paikoilleen, ja voivoi, kun vieraita tulee ja kalsarit ovat väärinpäin eteisen lattialla, voi häntäkin toivonmukaan hävettää. Itse vain toteat, että eipä ole mies taaskaan korjannut jälkiään. Siis siivoat vain omat ja lasten jäljet. Jätät astiat pöytään jne. Voipi olla miehenkin helpompi syödä yhdeltä lautaselta kuin lautaspinon päältä. Tiskaat vaikka sitten käsin sinulle ja lapsille lautaset. Kyllä ne vaatteet ja astiat jossain välissä loppuvat. Mutta yritä ensin neuvottelu linjaa. Mutta muista, älä syyllistä, vaan aloita aina "minusta tuntuu..." aloituksella. Miehelle ei kannata myöskään sanoa "voisitko laittaa..." vaan laittaisitko. Eikä mies ymmärrä vihjausta "pitäisi siivota" vaan hänelle täytyy sanoa "minä alan siivota, lähtisitkö lasten kanssa ulos vai siivoatko itse. Kun hän tekee jotain, älä arvostele jälkeä vaan kiittele tehdystä työstä. Jos on esimerkiksi hoitanut tiskit niin kiittele, vaikka pöytiä ei olisi pyyhittykään. Vasta kun on ruvennut hoitamaan tiskit mukisematta voit vihjaista että "pyyhkisitkö pöydätkin samalla". Lupaa vaikka että kun tekee kotitöitä, niin nalkuttaminen vähenee ja voi joskus jo päästä pesällekin. ;) Ja aja se mies lenkille, tekee hyvää mielialalle.

Meillä homma muuttui vasta kun menin töihin ja mies joutui vuorotyöni vuoksi vastaamaan lasten ja kodin hoidosta. Mutta pienin askelin eteenpäin. :)
 
[QUOTE="hmm";26268171]Anna miehellesi aina kaksi vaihtoehtoa: Käytkö kaupassa vai hoidatko lapsia, siivoatko vai hoidatko lapsia jne. Jos ei auta, jakakaa vapaa-aika puoliksi. Sinun työpäiväsi päättyy myös silloin kun miehesi. Eli vapaa-aika tarkoittaa sitä, että aika joka on töistätulon ja lasten nukkumaan menon välinen aika. Tai sen voi jakaa kolmeen osaan. Koko perhe, sinä, miehesi. Sinun tehtäväsi on pitää paikat kunnossa päivän ajan, miehen tehtävä on pitää sinun vapaa-aikasi ajan (siis paikat samassa kunnossa kuin lähtiessäsi vaikka lenkille.) ja taas sinä huolehdit hänen vapaa-aikansa ajan. Koko perheen yhteisenä aikana molemmat huolehtivat. Viikkosiivous kuuluu molemmille. Eli viikkosiivouksen aikana toinen siivoaa, toinen ulkoilee lasten kanssa. Siis sovitte työnjaosta. Kotiäidin pääasiallinen tehtävä on olla lasten kanssa ja huolehtia heidän virikkeistään. Toki yleinen siisteyden pito kuuluu päivän aikana tähän työhön, mutta ei muu. Kirjaa muutaman päivän ajan työpäiväsi mitta, niin voit verrata sitä miehesikanssa hänen työpäiväänsä. Jos tämä ei auta, jätät vain miehen tavarat paikoilleen, ja voivoi, kun vieraita tulee ja kalsarit ovat väärinpäin eteisen lattialla, voi häntäkin toivonmukaan hävettää. Itse vain toteat, että eipä ole mies taaskaan korjannut jälkiään. Siis siivoat vain omat ja lasten jäljet. Jätät astiat pöytään jne. Voipi olla miehenkin helpompi syödä yhdeltä lautaselta kuin lautaspinon päältä. Tiskaat vaikka sitten käsin sinulle ja lapsille lautaset. Kyllä ne vaatteet ja astiat jossain välissä loppuvat. Mutta yritä ensin neuvottelu linjaa. Mutta muista, älä syyllistä, vaan aloita aina "minusta tuntuu..." aloituksella. Miehelle ei kannata myöskään sanoa "voisitko laittaa..." vaan laittaisitko. Eikä mies ymmärrä vihjausta "pitäisi siivota" vaan hänelle täytyy sanoa "minä alan siivota, lähtisitkö lasten kanssa ulos vai siivoatko itse. Kun hän tekee jotain, älä arvostele jälkeä vaan kiittele tehdystä työstä. Jos on esimerkiksi hoitanut tiskit niin kiittele, vaikka pöytiä ei olisi pyyhittykään. Vasta kun on ruvennut hoitamaan tiskit mukisematta voit vihjaista että "pyyhkisitkö pöydätkin samalla". Lupaa vaikka että kun tekee kotitöitä, niin nalkuttaminen vähenee ja voi joskus jo päästä pesällekin. ;) Ja aja se mies lenkille, tekee hyvää mielialalle.

Meillä homma muuttui vasta kun menin töihin ja mies joutui vuorotyöni vuoksi vastaamaan lasten ja kodin hoidosta. Mutta pienin askelin eteenpäin. :)[/QUOTE]

Mies ei suostu siihen et joutuu tekemään jotain kun on tullu töistä.
Esim. nuorimmaisen syöttäminen on aivan ylivoimasta. Mun työaika ei siis lopu kun mies tulee töistä.
 
[QUOTE="Väsynyt";26268197]Mies ei suostu siihen et joutuu tekemään jotain kun on tullu töistä.
Esim. nuorimmaisen syöttäminen on aivan ylivoimasta. Mun työaika ei siis lopu kun mies tulee töistä.[/QUOTE]

Anteeksi mutta millainen mies ei suostu omaa lastaan hoitamaan?
 
Leluja oli ympäriinsä, näkkärin murua sun muuta varmaan kilo lattialla... Vaatteita, lehtiä missä sattuu
Tiskipöydällä tiskivuori... Paistinpannussa ruuantähteitä...

Miehen sukulaisia tuli kylään... Miestä ei hävettäny yhtään. Hänen ei kuulemma tartte hävetä omassa kodissaan

Ei siis toiminu meillä... :/
 
mikään ihme että väsyttää jos ulkoilee pääasiassa vaan viikonloppusin ja käy sillon ulkona vaan ku käyä tupakalla.
Muutenki syö aivan liikaa karkkia, pullaa ja muuta paskaa... Seki väsyttää.

Ku ei se huolehi itestään
 
Ei nyt millään pahalla.. mutta minkä alan hommissa miehesi on?

Jos raksalla tai asennustöitä tms.. niin kyllä niissä oikeasti väsyy normityöpäivän aikana. Hetken huili on tarpeen. Ei sitä toki voi tajuta, jos ei itse kokeile.. ;)
 
Mä niiin ymmärrän sua, ap. Mä en olisi koskaan perustanut perhettä miehen kanssa, joka sotkee kuin sika tunkiolla. Vaan minkäs teet, kun mies alkoi sikailemaan vasta joskus niihin aikoihin, kun meillä oli isompi remontti ja asuttiin hänen vanhempiensa kanssa. Kun saatiin oma koti siihen kuntoon, että täällä pystyi asumaan, meillä ei vielä voinut pitää kotia normaaliin tapaan siistinä, kun remontti oli kesken, ja äitinsä kanssa asuessa ja tuossa remonttivaiheessa mies kai oppi, ettei omia jälkiä tarvitse tai pysty siivoamaan.

Eniten mua ottaa tällä hetkellä päähän, että mies on yrittäjä ja jos ei vietä työpäiväänsä kotona, ainakin käväisee täällä alituiseen. Mies siis käy täällä sotkemassa pitkin päivää. Jos kahvinmurut kaatuu pitkin lattiaa, niitä ei voi siivota. Kaikki tyhjät leikkelepaketit jne. jää keittiön tasolle. Astioita kuljettaa pitkin kämppää ja niitä löytyy ulkoakin. Kotiin tultuaan tuo saattaa lösähtää sängylle, avata karkkipussin ja tarttua hyvään kirjaan. Ja siinä lukiessa on mukava syödä karkkia, paperit voi heitellä lattialle ja sängyn alle. Kaikki huoneiden ja kaappien ovet voi jättää auki, siitäkin huolimatta, että sillä aikaa kun mä olen vessassa, 1-vuotias käyttää tilaisuuden hyväkseen ja kuljettaa pyykkikorista likaiset vaatteet samaan kasaan johon on tyhjännyt vaatekaapin alahyllyiltä puhtaat vaatteet. Usein miehen jäljiltä löytyy märkiä myttyjä (hiestä ja paskasta märkiä työvaatteita, kylpypyyhkeitä) jotka ovat alkaneet haista todella pahalle, kun on ne jonnekin jemmannut piiloon sen sijaan että olisi nostanut kuivumaan. Kalsarit ja sukat jää siihen mihin ne riisuu. Viimeksi kun vaihdoin lakanoita, patjaan oli kuivunut kiinni kaksi jugurttipurkin kantta ja lusikka löytyi patjan ja sängynpäädyn välistä.

Meillä mies kyllä siivoaa. Kun tulen lenkiltä, mua saattaa odottaa varta vasten mua tehty hyvä ruoka, pesty vessa ja järjeteleepä mies joskus esimerkiksi mun meikkejä tai askartelutarvikkeitakin, jos huomaa että mulla on mennyt tavaraa vääriin purkkeihin :D Ja usein kun mies tarttuu toimeen, se tosiaan saattaa puunata koko talon ja siivota huolellisemmin kuin minä koskaan. Se ei vaan auta, kun jo samana iltana on saattanut itse sotkea talon aika järkyttävään kuntoon.

Yhdessä vaiheessa lakkasin kokonaan siivoamasta miehen jälkiä. Eipä sillä ollut paljon vaikutusta. Vähän tehokkaampi tapa oli jemmata kaikki miehen ympäriinsä jättämät pyykit, roskat ja astiat miehen titokoneen näppäimistölle ja tuolille. Ymmärsi yskän... vähäksi aikaa.

Mä vaan olen niin väsynyt ja turhautunut. Tuntuu, että jos haluan että saadaan elää edes kohtuullisen siistissä talossa, mä en ehdi enkä jaksa muuta kuin siivota ja korjata toisten jälkiä. Joskus mä olenkin ollut illalla niin lopussa, että olen purskahtanut itkuun, kun huomaan että mun vasta siivoama eteinen on täynnä kurajälkiä ja paskaisia vaatteita lattialla ja likaisia kahvikuppeja ja roskia lipastolla. Olen miehelle sanonut, että minusta ja lapsesta tuntuu pahalta asua likaisessa ja sotkuisessa kodissa, että mä en jaksa enkä ehdi siivota sitä mukaa kun toinen sotkee, ja että musta tuntuu ettei hän arvosta mua ja mun työn jälkeä yhtään, kun tuosta vaan tekee tyhjäksi kaiken sen vaivannäön, mitä mä olen tehnyt. Mies on pyytänyt anteeksi ja sanonut, ettei vaan muista eikä ehdi viedä tavaroita ja pyykkejä paikalleen. Kuitenkin on aikaa töiden lomassa käydä tupakalla ja pelata tietokonepeliä jne :(
 
Ymmärrän ap pointin, mutta meilläpä myös minä käyn töissä 8-16 jokaikinen arkipäivä ja hoidan kaikki kotityöt- lastehoidot.
Kotona lasten kanssa tein ihan mielelläni kotityöt, aikaa kun oli, vaikka siinä kaksi pientä lasta pyörikin...
 
Miksi se ero ei ole vaihtoehto - tilanteessa, jossa mies ei suostu tekemään mitään kotona, ei suostu olemaan lastensa kanssa, ja muutenkin menee huonosti?

En ymmärrä. Ihmettäkö odotatte? Tulee Hyvän Parisuhteen keiju, joka kerran heilauttaa taikasauvaansa, ja asiat on yhtäkkiä täydellisen hyvin?
 
Jos ei mies suostu parisuhdeterapiaan ja kohtelee sinua noin ala-arvoisesti niin miksi et edes harkitse eroa? Mä pakkaisin kamani ja muuttaisin ainakin hetkeksi lasten kanssa pois. Sielläpähän mies sikailisi keskenään ja näkisi että asioiden eteen on tehtävä jotain..
 
[QUOTE="Väsynyt";26268222]Leluja oli ympäriinsä, näkkärin murua sun muuta varmaan kilo lattialla... Vaatteita, lehtiä missä sattuu
Tiskipöydällä tiskivuori... Paistinpannussa ruuantähteitä...

Miehen sukulaisia tuli kylään... Miestä ei hävettäny yhtään. Hänen ei kuulemma tartte hävetä omassa kodissaan

Ei siis toiminu meillä... :/[/QUOTE]

Ylipäätään ne vieraat tuntuvat ajattelevan, että "jaha, toi muija on noin huono kodinpitäjä", eikä "on tainnut jäädä Matin siivousvuoro välistä", joten itse sitten loppuviimein joutuu häpeämään. Ärsyttävää.


Mies joskus lupasi ja lupasi viedä roskat (kerätään ne säkkiin ja viedään säkki jätepisteelle) ja niitä hiivatin säkkejä kertyi tuohon kuistin kulmalle. Tosi kiva päästää vieraat sisään kaatopaikan kautta. Kyllästyin ja hinasin kertyneet säkit pajan ovelle ennen kuin sinne tuli mies kavereineen. Kylläpä säkit katosivat, ei tainnutkaan olla kiva turista turhia kakkavaippojen lemussa. Ne täytyi vaan kiikuttaa miehen näkökenttään.
 
Miksi se ero ei ole vaihtoehto - tilanteessa, jossa mies ei suostu tekemään mitään kotona, ei suostu olemaan lastensa kanssa, ja muutenkin menee huonosti?

En ymmärrä. Ihmettäkö odotatte? Tulee Hyvän Parisuhteen keiju, joka kerran heilauttaa taikasauvaansa, ja asiat on yhtäkkiä täydellisen hyvin?

Eikun edelleen moni nainen elää siinä harhauskossa että miehen voi "kouluttaa" nalkuttamalla.
 
Eikun edelleen moni nainen elää siinä harhauskossa että miehen voi "kouluttaa" nalkuttamalla.

Paaaaskat voi.

Ainoa, mikä ehkä toimii, on se että muuttaa omaa suhtautumistaan ja käytöstään. Jos miehen kahvikuppi on unohtunut olkkariin ja se häiritsee, niin vie sen pois. Jne. Mies ehkä muuttuu sitä mukaa kun vaimon suhtautuminen muuttuu, tai sitten ei. Niin tai näin, riidat ainakin vähenee ja stressi pienenee kun tekee suosiolla itse, sen sijaan että nalkuttaa ja stressaa ja odottaa ihmettä. Sillä ajalla ja energialla jonka tuhlaa nalkuttamiseen ja ärsyyntyneenä olemiseen siivoaa jo aika paljon.
Ja jos ei jaksa, ei oo enää kivaa, niin ei kun eri teille sitten vaan - en mä ainakaan uhraisi tätä ainoaa elämää parisuhteessa, joka on suurensuuri vitutuksen aiheuttaja.
 
Paaaaskat voi.

Ainoa, mikä ehkä toimii, on se että muuttaa omaa suhtautumistaan ja käytöstään. Jos miehen kahvikuppi on unohtunut olkkariin ja se häiritsee, niin vie sen pois. Jne. Mies ehkä muuttuu sitä mukaa kun vaimon suhtautuminen muuttuu, tai sitten ei. Niin tai näin, riidat ainakin vähenee ja stressi pienenee kun tekee suosiolla itse, sen sijaan että nalkuttaa ja stressaa ja odottaa ihmettä. Sillä ajalla ja energialla jonka tuhlaa nalkuttamiseen ja ärsyyntyneenä olemiseen siivoaa jo aika paljon.
Ja jos ei jaksa, ei oo enää kivaa, niin ei kun eri teille sitten vaan - en mä ainakaan uhraisi tätä ainoaa elämää parisuhteessa, joka on suurensuuri vitutuksen aiheuttaja.

Siinäpä se kiteytyy aika hyvin. Harmi vaan kun joidenkin mielestä on paljon kivempaa sitten vissiin olla alati vittuuntunut ja osoittaa se natkuttamalla, eikä tehdä asialle jotain, kun se toinen ei todellakaan ole tekemässä mitään sille asialle.
 
Harmi lukea tämmöisiä aloituksia. Mäki kirjoittelisin tämmöisiä jos olisin jäänyt mun entisiin suhteisiin ellei kauheempiakin.. Ei tuossa muuta vaihtoehtoa ole kuin ero jos mies on niin vatipää ja laiska ettei pysty ajattelemaan omaa persettään pidemmälle. Jos ero tuntuu mahdottomalta ajatukselta niin sit se on sun valinta ja kärsi. Jos mies ei välitä mistään jne niin miksi pilata oma elämä tuommoisen nössön kanssa. Mut tsemppii! Sitä tarvitset! :hug:
 
Siinäpä se kiteytyy aika hyvin. Harmi vaan kun joidenkin mielestä on paljon kivempaa sitten vissiin olla alati vittuuntunut ja osoittaa se natkuttamalla, eikä tehdä asialle jotain, kun se toinen ei todellakaan ole tekemässä mitään sille asialle.

Aamen.
Mutta jos joku haluaa elää elämänsä vittuuntuneena ja marttyyrinä, jupisten että "ero ei ole vaihtoehto!", niin siitä vaan. Ei se minulta pois ole. Mutta ei multa kyllä loputonta ymmärrystäkään asialle heru.
 
Mä en vaan halua erota. Suoraan sanottuna en pärjäis ilman miestä. Ja kyllä mä sitä silti rakastan. Jotain tässä vaan pitää keksiä...

Sanoin hänelle että varaan ajan parisuhde terapiaan mut saas nähä mitä hän siihen sanoo
 

Similar threads

Yhteistyössä