Mä niiin ymmärrän sua, ap. Mä en olisi koskaan perustanut perhettä miehen kanssa, joka sotkee kuin sika tunkiolla. Vaan minkäs teet, kun mies alkoi sikailemaan vasta joskus niihin aikoihin, kun meillä oli isompi remontti ja asuttiin hänen vanhempiensa kanssa. Kun saatiin oma koti siihen kuntoon, että täällä pystyi asumaan, meillä ei vielä voinut pitää kotia normaaliin tapaan siistinä, kun remontti oli kesken, ja äitinsä kanssa asuessa ja tuossa remonttivaiheessa mies kai oppi, ettei omia jälkiä tarvitse tai pysty siivoamaan.
Eniten mua ottaa tällä hetkellä päähän, että mies on yrittäjä ja jos ei vietä työpäiväänsä kotona, ainakin käväisee täällä alituiseen. Mies siis käy täällä sotkemassa pitkin päivää. Jos kahvinmurut kaatuu pitkin lattiaa, niitä ei voi siivota. Kaikki tyhjät leikkelepaketit jne. jää keittiön tasolle. Astioita kuljettaa pitkin kämppää ja niitä löytyy ulkoakin. Kotiin tultuaan tuo saattaa lösähtää sängylle, avata karkkipussin ja tarttua hyvään kirjaan. Ja siinä lukiessa on mukava syödä karkkia, paperit voi heitellä lattialle ja sängyn alle. Kaikki huoneiden ja kaappien ovet voi jättää auki, siitäkin huolimatta, että sillä aikaa kun mä olen vessassa, 1-vuotias käyttää tilaisuuden hyväkseen ja kuljettaa pyykkikorista likaiset vaatteet samaan kasaan johon on tyhjännyt vaatekaapin alahyllyiltä puhtaat vaatteet. Usein miehen jäljiltä löytyy märkiä myttyjä (hiestä ja paskasta märkiä työvaatteita, kylpypyyhkeitä) jotka ovat alkaneet haista todella pahalle, kun on ne jonnekin jemmannut piiloon sen sijaan että olisi nostanut kuivumaan. Kalsarit ja sukat jää siihen mihin ne riisuu. Viimeksi kun vaihdoin lakanoita, patjaan oli kuivunut kiinni kaksi jugurttipurkin kantta ja lusikka löytyi patjan ja sängynpäädyn välistä.
Meillä mies kyllä siivoaa. Kun tulen lenkiltä, mua saattaa odottaa varta vasten mua tehty hyvä ruoka, pesty vessa ja järjeteleepä mies joskus esimerkiksi mun meikkejä tai askartelutarvikkeitakin, jos huomaa että mulla on mennyt tavaraa vääriin purkkeihin

Ja usein kun mies tarttuu toimeen, se tosiaan saattaa puunata koko talon ja siivota huolellisemmin kuin minä koskaan. Se ei vaan auta, kun jo samana iltana on saattanut itse sotkea talon aika järkyttävään kuntoon.
Yhdessä vaiheessa lakkasin kokonaan siivoamasta miehen jälkiä. Eipä sillä ollut paljon vaikutusta. Vähän tehokkaampi tapa oli jemmata kaikki miehen ympäriinsä jättämät pyykit, roskat ja astiat miehen titokoneen näppäimistölle ja tuolille. Ymmärsi yskän... vähäksi aikaa.
Mä vaan olen niin väsynyt ja turhautunut. Tuntuu, että jos haluan että saadaan elää edes kohtuullisen siistissä talossa, mä en ehdi enkä jaksa muuta kuin siivota ja korjata toisten jälkiä. Joskus mä olenkin ollut illalla niin lopussa, että olen purskahtanut itkuun, kun huomaan että mun vasta siivoama eteinen on täynnä kurajälkiä ja paskaisia vaatteita lattialla ja likaisia kahvikuppeja ja roskia lipastolla. Olen miehelle sanonut, että minusta ja lapsesta tuntuu pahalta asua likaisessa ja sotkuisessa kodissa, että mä en jaksa enkä ehdi siivota sitä mukaa kun toinen sotkee, ja että musta tuntuu ettei hän arvosta mua ja mun työn jälkeä yhtään, kun tuosta vaan tekee tyhjäksi kaiken sen vaivannäön, mitä mä olen tehnyt. Mies on pyytänyt anteeksi ja sanonut, ettei vaan muista eikä ehdi viedä tavaroita ja pyykkejä paikalleen. Kuitenkin on aikaa töiden lomassa käydä tupakalla ja pelata tietokonepeliä jne
