Parisuhde väljähtyy

[T-ee-a]

Olen 25-vuotias nainen ja parisuhteessa saman ikäisen miehen kanssa. Aloimme seurustella kolme vuotta sitten. Noin vuoden verran meni hyvin, kunnes suhde alkoi monella tapaa tökkiä ja jätin miehen. Ero oli kamala. Mies ei halunnut päästää minusta irti, syytti minua kaikesta mahdollisesta, soitteli, lähetteli viestejä ja ilmestyi usein oveni taakse (anomaan minua takaisin tai syyttelemään). Päätin lopulta olla vastaamatta hänen yhteydenottoihinsa, enkä avannut ovea, ja se tuntui toimivan.

Kun erosta oli 3 kk, törmäsin kuitenkin mieheen kaupungilla ja pystyimme juttelemaan asiallisesti. Siitä alkoi taas yhteydenpitomme ja mies oli ihana, huomioiva ja empaattinen. Lopulta palasimme yhteen, kun erosta oli kulunut 5 kk. Toinen yrityksemme alkoi hienosti. Meillä meni hyvin ja pystyimme puhumaan kaikesta. Kävimme läpi myös eron ja siihen johtaneet syyt.

Viime kesästä asti on moni asia taas tökkinyt. Koska molemmilla on aikaa vievä työ ja mies lisäksi opiskelee, meillä on vähän yhteistä aikaa. Tämä aiheuttaa usein kireyttä välillemme.

Voi kuulostaa hullulta, mutta yhtenä isona syynä ongelmiin on miehen kilpailuhenkisyys. Jos yritämme urheilla yhdessä tai vaikka pelata lautapeliä, mies ei yksinkertaisesti kestä häviötä. Hän suuttuu ja mököttää jopa päivätolkulla. Eikä kilpailu rajoitu vain urheiluun tai peleihin, vaan hän haluaa kilpailla myös keskustellessa. Sanonpa mitä tahansa, mies väittää yleensä vastaan ja sitten hänen on pakko voittaa väittely. Pakko olla minua parempi. Iso ero välillämme on myös siinä, että minä pystyn iloitsemaan hänen menestyksestään (esim. työssä tai opiskelussa), mutta hän ei koskaan iloitse minun menestyksestä. Hän ei myöskään koe tarpeelliseksi huomioida minulle tärkeitä asioita millään tavalla. Mm. syntymäpäiväni hän unohti (tai ei halunnut muistaa), eikä ollut edes pahoillaan asiasta. Minä taas olen muistanut miehen merkkipäivät, jolloin hän on nauttinut huomion keskipisteenä olemisesta.

Jos oleskelemme tekemättä mitään, se ei tunnu luontevalta. Mies yleensä avaa telkkarin tai haluaa seksiä. Kyllähän minäkin seksistä pidän, mutta... Ennen seksiin edettiin luontevasti, kun taas nykyään mies on heti repimässä housujani pois ilman mitään "lämmittelyä", enkä minä kiihotu lainkaan. Olen sanonut miehelle, että tykkäisin esileikistä, mutta hän vain loukkaantuu, jos millään tavalla kommentoin seksielämäämme. Ristiriitojen seurauksena seksielämämme on melko olematonta.

Pahin ongelma on, että mies on täysin kiinni äitinsä helmoissa. Miehen äiti tuntuu jumaloivan häntä. Antaa rahaa, tekee ruokaa ja maksaa miehen menoja jatkuvasti. Mies ei ole tottunut käyttämään omia rahojaan mihinkään. Hän yrittää aina keksiä syyn, minkä takia minun pitäisi maksaa kaikki. En tietenkään ole suostunut tällaiseen. Jatkuva vääntäminen raha-asioista on raskasta ja nykyään on vaikea kuvitella, että voisin asua miehen kanssa samassa taloudessa. Emme siis ole koskaan asuneet yhdessä.

Meillä on edelleen hyviä hetkiä, jolloin nautimme toistemme seurasta ja tuntuu kaikin puolin hyvältä. Hyvinä hetkinä mies on kuin toinen ihminen. En enää tiedä, mikä miehen todellinen luonne on. Nykyään huonoja hetkiä on kuitenkin enemmän kuin hyviä. Onko tämä jonkinlainen suvantovaihe, josta vielä noustaan? Millä tavalla miehen kanssa pitäisi keskustella ilman, että hän loukkaantuisi? Voihan olla, että vika on minun keskustelutyylissäni. Vai päätyykö tällainen suhde vääjäämättä eroon? Pitäisikö erota nyt heti? Kyselen ehkä tyhmiä, mutta olen ennestään kokematon parisuhteiden kanssa, enkä vain tiedä, mitä pitäisi tehdä. Tuntuu että tarvitsen ulkopuolisen ihmisen näkemyksen, koska olen itse sokea tälle tilanteelle ja suhteelle.

 

[Onnistuva mies.]

Olen 25-vuotias nainen ja parisuhteessa saman ikäisen miehen kanssa. Aloimme seurustella kolme vuotta sitten. Noin vuoden verran meni hyvin, kunnes suhde alkoi monella tapaa tökkiä ja jätin miehen. Ero oli kamala. Mies ei halunnut päästää minusta irti, syytti minua kaikesta mahdollisesta, soitteli, lähetteli viestejä ja ilmestyi usein oveni taakse (anomaan minua takaisin tai syyttelemään). Päätin lopulta olla vastaamatta hänen yhteydenottoihinsa, enkä avannut ovea, ja se tuntui toimivan.

Kun erosta oli 3 kk, törmäsin kuitenkin mieheen kaupungilla ja pystyimme juttelemaan asiallisesti. Siitä alkoi taas yhteydenpitomme ja mies oli ihana, huomioiva ja empaattinen. Lopulta palasimme yhteen, kun erosta oli kulunut 5 kk. Toinen yrityksemme alkoi hienosti. Meillä meni hyvin ja pystyimme puhumaan kaikesta. Kävimme läpi myös eron ja siihen johtaneet syyt.

Viime kesästä asti on moni asia taas tökkinyt. Koska molemmilla on aikaa vievä työ ja mies lisäksi opiskelee, meillä on vähän yhteistä aikaa. Tämä aiheuttaa usein kireyttä välillemme.

Voi kuulostaa hullulta, mutta yhtenä isona syynä ongelmiin on miehen kilpailuhenkisyys. Jos yritämme urheilla yhdessä tai vaikka pelata lautapeliä, mies ei yksinkertaisesti kestä häviötä. Hän suuttuu ja mököttää jopa päivätolkulla. Eikä kilpailu rajoitu vain urheiluun tai peleihin, vaan hän haluaa kilpailla myös keskustellessa. Sanonpa mitä tahansa, mies väittää yleensä vastaan ja sitten hänen on pakko voittaa väittely. Pakko olla minua parempi. Iso ero välillämme on myös siinä, että minä pystyn iloitsemaan hänen menestyksestään (esim. työssä tai opiskelussa), mutta hän ei koskaan iloitse minun menestyksestä. Hän ei myöskään koe tarpeelliseksi huomioida minulle tärkeitä asioita millään tavalla. Mm. syntymäpäiväni hän unohti (tai ei halunnut muistaa), eikä ollut edes pahoillaan asiasta. Minä taas olen muistanut miehen merkkipäivät, jolloin hän on nauttinut huomion keskipisteenä olemisesta.

Jos oleskelemme tekemättä mitään, se ei tunnu luontevalta. Mies yleensä avaa telkkarin tai haluaa seksiä. Kyllähän minäkin seksistä pidän, mutta... Ennen seksiin edettiin luontevasti, kun taas nykyään mies on heti repimässä housujani pois ilman mitään "lämmittelyä", enkä minä kiihotu lainkaan. Olen sanonut miehelle, että tykkäisin esileikistä, mutta hän vain loukkaantuu, jos millään tavalla kommentoin seksielämäämme. Ristiriitojen seurauksena seksielämämme on melko olematonta.

Pahin ongelma on, että mies on täysin kiinni äitinsä helmoissa. Miehen äiti tuntuu jumaloivan häntä. Antaa rahaa, tekee ruokaa ja maksaa miehen menoja jatkuvasti. Mies ei ole tottunut käyttämään omia rahojaan mihinkään. Hän yrittää aina keksiä syyn, minkä takia minun pitäisi maksaa kaikki. En tietenkään ole suostunut tällaiseen. Jatkuva vääntäminen raha-asioista on raskasta ja nykyään on vaikea kuvitella, että voisin asua miehen kanssa samassa taloudessa. Emme siis ole koskaan asuneet yhdessä.

Meillä on edelleen hyviä hetkiä, jolloin nautimme toistemme seurasta ja tuntuu kaikin puolin hyvältä. Hyvinä hetkinä mies on kuin toinen ihminen. En enää tiedä, mikä miehen todellinen luonne on. Nykyään huonoja hetkiä on kuitenkin enemmän kuin hyviä. Onko tämä jonkinlainen suvantovaihe, josta vielä noustaan? Millä tavalla miehen kanssa pitäisi keskustella ilman, että hän loukkaantuisi? Voihan olla, että vika on minun keskustelutyylissäni. Vai päätyykö tällainen suhde vääjäämättä eroon? Pitäisikö erota nyt heti? Kyselen ehkä tyhmiä, mutta olen ennestään kokematon parisuhteiden kanssa, enkä vain tiedä, mitä pitäisi tehdä. Tuntuu että tarvitsen ulkopuolisen ihmisen näkemyksen, koska olen itse sokea tälle tilanteelle ja suhteelle.

Keskustelutaitoa lisäämällä voisi tilanne korjaantua.

Älkää ainakaan suuttuko miehen toimintatavoista.
Sensijaan voitte kysyä häneltä, miksi hän haluaa toimia niin kuin toimii.
Esimerkiksi raha-asioissa.
Selkeitä esileikkineuvoja voitte myös antaa.
Kerrotte ettei liianaikaisen vaatteiden riisuminen tunnu hyvältä.
Ensin hän voisi olla vaikka 5 minuuttia sylikkäin.
Hyväilyä ympäri kehoa ja vähitellen tulee rinnat ja pimppi mukaan.
Ensin vaatteidenpäältä ja vähitellen niiden altakin.
Eli opetatte hänelle sen lähestymistavan.

Yleensäkin, jos mies koskettaa väärin ja vääräänpaikkaan, niin rauhallinen ohjeistus on paikallaan.
Onhan mies helliä kosketuksia tehdessään jossakin hurmiontilassa, niin sitä ei kannata katkaista suuttumalla, vaan kaunis ihana ohjailu on paikallaan.
Koska suuttuminen saa miehen agressiot esille, ja hellyyshormoonit häviää.

 

[kielletty sana]

Muuta omillesi. Eroa miehestä täysin. Tee se, ennen kuin hän nujertaa sinun itsetuntosi täysin. Kaikki merkit ovat ilmassa.
Eihän tuo mies odota sinulta mitään muuta kuin palvontaa ja omistautumista.
Jos haluat oman elämän, niin eroa.

 

[aikuinen nainen]

Kuulostaa siltä, ettei mies ole likimainkaan mies vielä, vaan kahden naisen välillä ihailua ja huolenpitoa hakeva poikanen. Jotkut kasvavat aikuisiksi hiljaa ajan kanssa.
Olen samaa mieltä kuin edellinen, jos haluat oman elämän, eroa. Tuskin tilanne muuten muuttuu pitkään aikaan. Toki opastus ja toiveiden kertominen esimerkiksi seksin suhteen on paikallaan, mutta apua siitä on vain, jos toinen haluaa tosissaan kuunnella toisen toiveita. Jos taas ei halua, niin ennenkuin huomaatkaan saat kuulla olevasi valittava ja nalkuttava nainen, jolle ei mikään riitä.

Tällä elämänkokemuksella, lähes puolet enemmän ikää kuin sinulla, en enää tuhlaisi 25-vuotiaana elämääni itsekeskeiseen mieheen. Mutta valinta on toki sinun, ja toivon että mietit valintasi niin hyvin, että pääset eteenpäin elämässäsi. Voimia ja lämpöä sinulle!

 

[[::]]

Aloitteestasi jää vaikutelma, että puhut kahdesta eri henkilöstä, etkä vain kuvaile yhtä miestä. Ehkä mies on tätä tyyppiä, että välillä käyttäytyy esimerkillisesti ja välillä taas kuin paskahousu. Mutta oikeastaan hän ei ole täysipainoisesti kumpaakaan, vaan on molempia, vaikka eri aikoihin. Tai ehkä sinä et osaa kokea miestä yhtenä ihmisenä, vaan ikäänkuin välillä koet hänet hyviksenä ja välillä taas pahiksena. Ehkä unohdat hänen huonot puolensa, kun hän on "hyvänä" vai miten on mahdollista, ettei hyvinä hetkinä pahat hetket varjosta onneasi?

Haluatko että elämäsi on yhtä ylä- ja alamäkeä, mitä se tulee tämän miehen kanssa olemaan? Onnenhuippuja ja murheenlaakson pohjamutia? Onnenhuippuja koet, kun murheenlaakso on unohduksissa ja murhelaaksoja koet, kun onnenhuiput unohtuu? Tuntuuko tavallinen, rauhallinen ja harmooninen suhde ja luotettava ja tasapainoinen mies, liian tylsältä? Päätä, mitä oikeastaan haluat ja tee ratkaisusi sen pohjalta.

 

[Pölkky]

Onkohan sillä jotain mielenterveydellisiä ongelmia. Kannattaisi viedä tuollainen lääkäriin, tai ehkä hormoneissa on jotain mikä saa luonteen muuttumaan noin. Utsipa sen äidiltä, ehkä siitä löytyy tuo syy ylisuojeluunkin.

 

[Luovuttaja]

Ymmärsin, että teillä ei ole vielä yhteisiä lapsia tai yhteistä asuntolainaa. Eroa siis hyvä ihminen kun se vielä on suhteellisen helppoa. Älä tuhlaa parhaita vuosiasi itsekeskeiseen mieheen. Löydät kyllä paremman.

 

[sillälailla]

Ymmärsin, että teillä ei ole vielä yhteisiä lapsia tai yhteistä asuntolainaa. Eroa siis hyvä ihminen kun se vielä on suhteellisen helppoa. Älä tuhlaa parhaita vuosiasi itsekeskeiseen mieheen. Löydät kyllä paremman.

mies haluaa äitinsä vastineen. Hän on tottunut lapsuudestaan siihen että hän on tärkein, eikä muita tarvitse ottaa huomioon. Empatiakyky puuttuu.
Kasvatuksen tulos.
Jos olisin sinä, asettaisin Rajat mitä hyväksyn, mitä en. Mies on kasvanut ilman rajoja.
tuommoisen miehen kanssa ei voi kuvitella hankkivansa lapsia, hän on lapsi, vaativa
oikutteleva ja itsekäs. Ja mies kilpailisi lapsen kanssa huomiostasi. Saisit hoitaa molempia.

Jos elämä on enemmän huonoja hetkiä hänen kanssaan , lähtisin pois.
Eikä siitä tarvi edes riidellä, mielestäni. Elämänarvot jos ovat kovin erilaiset, ei hommasta tule mitään, ei kai ole tarkoitus väkisin vääntää suhdetta, tarkoitus kai on että Molemmilla on hyvä olo?

Mieti minkälaisessa parisuhteessa haluat elää, minkälaista elämää haluat elää, mikä on sinulle tärkeää.
Mitä tapahtuisi jos olisit yhtä itsekäs kuin mies? kokeile huviksesi miten mies siihen suhtautuu

 

[Iso vauva]

Teeaparka, olet onnistunut löytämään jättivauvan. Äiteen pilalle hemmoitteleman maailmannavan.
Hän ei ole koskaan tyytyväinen, jollei maailma pyöri hänen napansa ympäri. Vastuuta tuo ei kanna ikinä.

Jos kaipaat elämääsi todella isoja" haasteita" (ongelmat ovat nykyään haasteita), jatkat yhdessäoloa.
Jos taas tykkäät tasapainoisesta ihmissuhteesta, jossa on molemminpuolinen kunnioitus, jätät tämän kaverin taaksesi ja pidät taukoa koko miessukupuolesta vähän aikaa. Normaali, mukava kaveri tulee sitten eteesi, kun vähiten sitä odotat.

Ota tämä seurustelusuhde oppimisen kannalta. Se on sinulle varmasti arvokas kokemus, kun punnitset hyvän miehen ominaisuuksia. Tiedät ainakin, mitä kannattaa kiertää kaukaa.

 

[Kolmekymppinen]

Poikaystäväsi kuulostaa yksinkertaisesti epäkypsältä. Ymmärrän tunteesi, jos poika on mukava ja hauska ja ihana hyvinä hetkinään, niin eihän sellaiselle halua olla vihainen. Mutta kuvailemasi ongelmat ovat sellaisia, että suhde ei pidemmän päälle voi olla sinulle tyydyttävä elleivät asiat muutu. Siksi sinun on pakko alkaa vaatia enemmän.

Sano, että nyt riittää, seksiä ei harrasteta ennen kuin hän huomioi sinut, eikä suhde muutenkaan etene mihinkään ellei hän ala huomioida sinua paremmin. Syntymäpäivien huomioiminen on asia, jonka tärkeyttä valitettavan moni miessukupuolen edustaja ei tajua lainkaan. Siinä ei kannata yrittää mitään herkkää vihjailua, vaan sano ihan suoraan, että sinua loukkaa, ettei hän muista sinua mitenkään.

Käy tällä tavalla läpi kaikki asiat, joihin et ole tyytyväinen. Vaadi poikaystävääsi ryhdistäytymään äläkä paapo häntä ollenkaan, ellei hänkin tee jotain takaisinpäin. Älä missään nimessä käytä häneen rahaa, siihenhän ei ole kertakaikkiaan mitään syytä. Kerro ihan suoraan, että suhteenne ei ole itsestäänselvyys, eikä se jatku jos hän jatkaa nykyistä käytöstään.

Äläkä missään nimessä muuta yhteen hänen kanssaan, ennen kuin hän on itsenäistynyt. Miehen täytyy osata huolehtia omasta kodistaan ja omista raha-asioistaan, ennen kuin yhdenkään naisen kannattaa ottaa häntä kotiinsa. Muuten olet kohta tilanteessa, jossa sinä joudut passaamaan häntä kuten hänen äitinsä nyt.

 

[T-ee-a]

Kiitos kaikille asiallisista vastauksista! Avaa silmiä, kun lukee ulkopuolisten vinkkejä, vaikka tietysti teillä on vain yksipuolinen näkemys minulta ja miehen näkemys puuttuu.

En halua leikkiä mitään psykologia, mutta kun tarkemmin ajattelen, pystyn yhdistämään joitakin asioita miehen lapsuudenkotiin. Hänen isoveljensä on "epäonnistunut elämässään" (ainakin vanhempien mielestä, koska isoveljellä on alkoholiongelma) ja siksi pikkuveli - siis poikaystäväni - on paapomisen kohteena. Poikaystäväni ei juo oikeastaan lainkaan, mikä on hänen äitinsä mielestä niin mahtavaa, että poikaa pitää siitä palkita kaikin keinoin.

Poikaystäväni on laidasta laitaan ailahteleva ihminen. Hän urheilee liikaa tai ei urheile lainkaan. Hän on työttömänä tai tekee liikaa (jopa 70 h viikossa) töitä. Hän laiminlyö koulunsa täysin tai sitten opiskelee yöt ja päivät läpeensä. Nämä ääripäät vaihtelevat kausittain, eikä kultaista keskitietä tunnu olevan. Olemme puhuneet tuosta ailahtelusta monesti, mutta mies ei oikein halua myöntää, että mitään ongelmaa olisi. Hänellä on ollut mahdollisuus saada myös ammattiapua, mutta ei ole huolinut sitä.

Minulle riittäisivät ihan arkiset huomionosoitukset, kuten hyvän yön tekstarit, aamukahvin keittäminen kun ollaan yhdessä tai kävelylle lähteminen. Olen itse tehnyt vastaavia huomionosoituksia ja toivonut tietysti saavani niihin vastakaikua, vaan eipä ole tullut. Johonkin tietysti pitäisi vetää raja, ettei mies kuvittele, että olen itsestäänselvyys tai hänen varaäitinsä.

Mies ei kaikesta huolimatta nää suhteessamme juuri mitään vikaa ja tunnen itseni välillä vainoharhaiseksi, kun minun mielestäni vikoja on. Ainoa asia, joka on molempien mielestä ongelma, on seksin puute. Miehen mielestä käyttäydyn törkeästi, koska saan "pihtaamisella" hänet tuntemaan itsensä epäviehättäväksi. Olen siis muutamaan otteeseen kieltäytynyt seksistä, kun mies on alkanut repiä vaatteitani pois mitään kysymättä ja olen ahdistunut tilanteesta. Olen sanonut kaipaavani esileikkiä, mutta tämän asian sanomisesta poikaystävä vain loukkaantuu ja suuttuu.

Nyt olen tosissani alkanut miettiä eroa. Vaikka tilanne voisikin taas väliaikaisesti parantua, järjellä ajateltuna yhteinen tulevaisuus näyttää vaikealta. Rakastan toki poikaystävääni kaikesta huolimatta, eikä ero olisi helppo päätös. Mutta kyllä, tässä suhteessa on paha olla.

 

[Pölkky]

Poikaystäväni on laidasta laitaan ailahteleva ihminen. Hän urheilee liikaa tai ei urheile lainkaan. Hän on työttömänä tai tekee liikaa (jopa 70 h viikossa) töitä. Hän laiminlyö koulunsa täysin tai sitten opiskelee yöt ja päivät läpeensä. Nämä ääripäät vaihtelevat kausittain, eikä kultaista keskitietä tunnu olevan. Olemme puhuneet tuosta ailahtelusta monesti, mutta mies ei oikein halua myöntää, että mitään ongelmaa olisi. Hänellä on ollut mahdollisuus saada myös ammattiapua, mutta ei ole huolinut sitä..

Vaikuttaa maanis-depressiivisyydeltä. Ehkä veljelläkin on sama, koska on alkkari. Tuttavallani on tuo, ja tutulta kuulostaa, aktiivisten jaksojen jälkeen seuraa lamaannus. Mutta netissä ei diagnoosia voi tehdä.

 

[sama ajatus]

Vaikuttaa maanis-depressiivisyydeltä. Ehkä veljelläkin on sama, koska on alkkari. Tuttavallani on tuo, ja tutulta kuulostaa, aktiivisten jaksojen jälkeen seuraa lamaannus. Mutta netissä ei diagnoosia voi tehdä.

Minulla välähti ihan sama mielessä. Ehkä ei kuitenkaan täysin maaninen, pelkästään hypo. harvoin näillä ihmisillä on sairauden tuntua. Hehän ovat elämänsä vireessä silloin kun menee kovaa ja masentuneena ei jaksa välittää.

Netissä on kuitenkin vaikea tehdä diagnoosia.

Alkuperäinen kirjoittaja ei kuitenkaan saa suhteesta sitä, mitä odottaa. ei lähellekään sitä. Suhde ahdistaa. Tässä vaiheessa on paras erota ja katsella maailmaa yksin ja myöhemmin jonkun toisen rinnalla. Omat rahat ja omaisuus sekä oma mieleterveys kannattaa ainakin suojata.