Parisuhde

[Hittosoikoon]

Hei, mulla on nyt vähän huono tilanne kotona. Mulla on ensimmäinen parisuhde menossa, oon 20 vuotias naikkonen ja seurustellut kohta 3 vuotta mieheni kanssa. Viimeisen vuoden ajan oon ollun tosi rikki. N. Vuosi sitten mies jäi kiinni "pettämisestä" mikä ei ollut kuitenkaan fyysistä vaan netin välityksellä. Se satutti. Mulla on ollu todella huono itsetunto siitä lähtien. Oon mustasukkainen. Itken harva se päivä tätä asiaa, vieläkin. Nyt lähiaikoina oon tuntenut itteni vähän mitättömäksi. Mies ei kysele miten mun päivä on mennyt, se ei oikeen oo kiinnostunu mun asioista. Kuten jo kerroin niin itken aika usein. Mies huomaa sen mutta ei ikinä lohduta. Jos itken se vaan on, joskus kysyy että mikä sulla nyt taas on? Jos kerron että paha olla niin vastaus on "jaa". Oon siis tosi huono avaamaan mun tunteita sanoiksi, mutta luulis itkun riittävän?? Kai sitä vois joskus vaikka halata ja rutistaa ja näyttää välittävänsä.
Muuten meillä on asiat hyvin, viihdyn miehen seurassa, seksi toimii ainakin yleensä, rakastan miestäni älyttömästi.
Nämä ongelmat kuitenki on läsnä päivittäin, itken monesti viikossa ja tunnen todella pahaa oloa. Mutta en uskalla erota. Pelkään mitä mulle käy, koska oon ajatusteni kanssa käynyt jopa itsemurha juttujen tasolla. Usein. Auttakaa, mitä itse tekisitte?

 

[vierailija]

Menisit juttelemaan psykologin luo. Kannattaa käydä ennen kuin tekee mitään isoja päätöksiä.

 

[vierailija]

Itket joka päivä, et kerro miksi koska "luulis itkun riittävän"? Ei, ei se riitä.

Hanki keskusteluapua, josta saat neuvoja mm. siihen miten voisit oppia kommunikoimaan tunteistas paremmin.

 

[NewYork]

Soitappa terveyskeskukseen ja kysy onko siellä sairanhoitajaa jonka kanssa jutella näistä jutuista. He ohjaa sua paremmin miten hoitaa apeuttasi. Tsempit!

 

[vierailija]

Oletko ajatellut että ehkä oletkin masentunut? Mies kuulostaa tunnekylmältä, mitä hän olisi kenen tahansa kanssa!
Soita kirkon perheasiainneuvottelukeskukseen (sieltä on mahdollista saada aika paripsykoterapeutille)!

 

[m1es]

Oletko ajatellut että ehkä oletkin masentunut? Mies kuulostaa tunnekylmältä, mitä hän olisi kenen tahansa kanssa!
Soita kirkon perheasiainneuvottelukeskukseen (sieltä on mahdollista saada aika paripsykoterapeutille)!

Mies kuulostaa ihan normaalilta. Jos nainen itkee päivittäin syytä selittämättä, on se hetken päästä normaalia käytöstä, johon voi asiallisesti kommentoida "jaa".

Ap on yhä itsestään pohjattoman epävarma teini. Apua hän tarvitsee, mutta miestä ei asiasta kannata syyllistää tai jättää, lopputulos olisi ap:n kannalta vielä huonompi.

Jos minun vaimoni joskus kysyisi, miten päiväni on mennyt, järkyttyisin. Todennäköisesti hän olisi ajanut auton rusinaksi.

 

[vierailija]

JÄTÄ SE SIKA

 

[vierailija]

Mies kuulostaa ihan normaalilta. Jos nainen itkee päivittäin syytä selittämättä, on se hetken päästä normaalia käytöstä, johon voi asiallisesti kommentoida "jaa".

Ap on yhä itsestään pohjattoman epävarma teini. Apua hän tarvitsee, mutta miestä ei asiasta kannata syyllistää tai jättää, lopputulos olisi ap:n kannalta vielä huonompi.

Jos minun vaimoni joskus kysyisi, miten päiväni on mennyt, järkyttyisin. Todennäköisesti hän olisi ajanut auton rusinaksi.

Vai vaimo. Sieltä peräkammarista on varmaan kiva viisastella ja huudella ihmissuhdeneuvoja.

 

[vierailija]

Mulla sama ongelma (paitsi ei pettämistä, mies vaan on työnarkomaani). Mies ei juurikaan osallistu perhe-elämään, joudun välillä pakottamaan että tekis lasten kanssa jotain. Mä huollan kaiken kotiin ja lapsiin liittyvän, koska oon puolipäivätyössä. Mies ei ikinä kysy mitä mulle kuuluu tai mitä oon tehnyt, mutta kaikki omat työasiat ja hauskat kahvipöytäkeskustelut kertoo, eli kävelee perässä ja puhuu taukoamatta vaikka sanon ettei kiinnosta, että vois vaikka levittää siinä sitä pyykkiä yhdessä.
Oon yrittänyt puhua ja kertoa että mulla on usein yksinäinen ja paha mieli, mutta mies tuhahtaa vaan että etsi jostain kavereita. Vaikka mä haluaisin että se olis mulle kaveri.
En ole tehnyt asialle mitään vaikka sydän on korkkiruuvilla, enkä osaa Ap.tä auttaa.

 

[vierailija]

Mulla sama ongelma (paitsi ei pettämistä, mies vaan on työnarkomaani). Mies ei juurikaan osallistu perhe-elämään, joudun välillä pakottamaan että tekis lasten kanssa jotain. Mä huollan kaiken kotiin ja lapsiin liittyvän, koska oon puolipäivätyössä. Mies ei ikinä kysy mitä mulle kuuluu tai mitä oon tehnyt, mutta kaikki omat työasiat ja hauskat kahvipöytäkeskustelut kertoo, eli kävelee perässä ja puhuu taukoamatta vaikka sanon ettei kiinnosta, että vois vaikka levittää siinä sitä pyykkiä yhdessä.
Oon yrittänyt puhua ja kertoa että mulla on usein yksinäinen ja paha mieli, mutta mies tuhahtaa vaan että etsi jostain kavereita. Vaikka mä haluaisin että se olis mulle kaveri.
En ole tehnyt asialle mitään vaikka sydän on korkkiruuvilla, enkä osaa Ap.tä auttaa.

Sinulla ja ap:lla on yhteistä se, että ongelmanne ovat omien korvienne välissä, mutta tyypilliseen modernin naisen tapaan yritätte kaikin keinoin syyllistää niistä miestä.

 

[m1es]

Vai vaimo. Sieltä peräkammarista on varmaan kiva viisastella ja huudella ihmissuhdeneuvoja.

Taas joku yksinäinen stalkkeri yrittää "keskustella" keskustelijoista sen sijaan että hänellä olisi sanottavaa asiasta.

Tässä kommentissa näkyy kuitenkin paljastava tapa: miehiä yritetään leimata nimittämällä heitä peräkammaripojiksi = miehiksi, joilla ei ole naissuhteita. Ei osu minuun, mutta olen sitä mieltä, että oikeasti yksin asuva mieskin olisi oikeutettu keskustelemaan.

Voidaanko vastavuoroisesti tehdä tästä lähtien sama myös naisille - todetaan, että jokainen ihmisuhteista keskusteleva nainen on munaa saamaton wt-surkimus, joka jakelee neuvojaan lähiön vuokrayksiöstä

 

[Rabies]

"mulla on eka parisuhde menossa..."

Tarviiko tämä enää edes sanoja?!

 

[vierailijaff]

Mä olen nainen ja kyllä mua suoraan sanottuna vituttaisi jos puoliso itkisi monta kertaa viikossa eikä kertoisi mikä on. Kasva ap aikuiseksi.