S
Surullinen vaimo
Vieras
Onko kellään ollut kriisiä avioliitossaan?? Kertoisitteko hieman, millaisia ajatuksia sinulla silloin oli, ja miten kriisi "oireili"??
Itse olen todella huolissani. Avioliitossamme on kaikki hyvin, mieheni rakastaa minua yli kaiken, ja on kyllä hyvä mies. Mutta minulla on nyt henk.kohtaisesti ollut jo useamman kuukauden "joku" vaihe menossa.
Tuntuu että miehessä ärsyttää ihan kaikki!!! Eleet, ilmeet, tekemiset, vaatetus..Siis ihan kaikki. Seksiä en halua, suorastaan tulee huono olo kuin ajattelenkin asiaa. Ehkä noin kerran kuussa saattaa jotain tapahtu a makuuhuoneessa.Tuntuu että mies ei tee mitään oikein, ja usein mietin että miksei se tuotakaan tehnyt toisella tapaa..ym.
Mies on rehti ja rehellinen suomalainen mies..tykkää urheilla, hoitaa lapset tosi hyvin, ja huomioi minua, osallistuu kotitöihin..Mutta mulla vaan on "joku juttu nyt menossa".
Nuorin lapsistamme (yhteinen lapsi, muut lapset mun edellisestä liitosta)3v, ja vanhemmat 10-13v. Talon rakennus vuosi takana, olemme nyt asuneet pari kuukautta uudessa talossa.
Päivittäin mua painaa että mikä mulla nyt on, kun kaikki "hyvät" tunteet on kadonneet miestä kohtaan. En tietenkään osoita sitä hänelle, mutta myönnän kyllä että huomauttelen hänelle asioista enemmän kuin aikaisemmin. (esim. miehen tekemät virheet)
Olen käynyt 3-vuoden psykoterapian läpi, ja todella tutkinut itseäni...enkä voinut kuvitellakkaan että tulen vielä kokemaan tällaista.
Kotiäitinä olen ollut jo viisi vuotta, ja mietin että vaikuttaako sekin..Että koen jotenkin tyhjyyttä elämässäni, kun en ole töissä..Ja kanavoin sen jotenkin puolisoon?! Äh...en tiedä.
Pelkään etten enää osaa rakastaa miestäni niinkuin ennen, ettei tämä outo vaihe mene ohi
Asiat on kuitenkin tosi hyvin, ja tiedän että parempaa ja kiltimpää miestä en voisi saada. Toki on myönnettävä, että joskus oikeesti häiritsee kun mies on niin kokematon esim. lapsen hoidossa..että minä saan ottaa ohjat käsiin kaikissa kasvatuksellisissa asioissa. Toisinaan tuntuu että puolisonikin on yksi "lapsistani"....
Olen vain niin huolissani että mikä mulla on...Huokaus...
Itse olen todella huolissani. Avioliitossamme on kaikki hyvin, mieheni rakastaa minua yli kaiken, ja on kyllä hyvä mies. Mutta minulla on nyt henk.kohtaisesti ollut jo useamman kuukauden "joku" vaihe menossa.
Tuntuu että miehessä ärsyttää ihan kaikki!!! Eleet, ilmeet, tekemiset, vaatetus..Siis ihan kaikki. Seksiä en halua, suorastaan tulee huono olo kuin ajattelenkin asiaa. Ehkä noin kerran kuussa saattaa jotain tapahtu a makuuhuoneessa.Tuntuu että mies ei tee mitään oikein, ja usein mietin että miksei se tuotakaan tehnyt toisella tapaa..ym.
Mies on rehti ja rehellinen suomalainen mies..tykkää urheilla, hoitaa lapset tosi hyvin, ja huomioi minua, osallistuu kotitöihin..Mutta mulla vaan on "joku juttu nyt menossa".
Nuorin lapsistamme (yhteinen lapsi, muut lapset mun edellisestä liitosta)3v, ja vanhemmat 10-13v. Talon rakennus vuosi takana, olemme nyt asuneet pari kuukautta uudessa talossa.
Päivittäin mua painaa että mikä mulla nyt on, kun kaikki "hyvät" tunteet on kadonneet miestä kohtaan. En tietenkään osoita sitä hänelle, mutta myönnän kyllä että huomauttelen hänelle asioista enemmän kuin aikaisemmin. (esim. miehen tekemät virheet)
Olen käynyt 3-vuoden psykoterapian läpi, ja todella tutkinut itseäni...enkä voinut kuvitellakkaan että tulen vielä kokemaan tällaista.
Kotiäitinä olen ollut jo viisi vuotta, ja mietin että vaikuttaako sekin..Että koen jotenkin tyhjyyttä elämässäni, kun en ole töissä..Ja kanavoin sen jotenkin puolisoon?! Äh...en tiedä.
Pelkään etten enää osaa rakastaa miestäni niinkuin ennen, ettei tämä outo vaihe mene ohi
Asiat on kuitenkin tosi hyvin, ja tiedän että parempaa ja kiltimpää miestä en voisi saada. Toki on myönnettävä, että joskus oikeesti häiritsee kun mies on niin kokematon esim. lapsen hoidossa..että minä saan ottaa ohjat käsiin kaikissa kasvatuksellisissa asioissa. Toisinaan tuntuu että puolisonikin on yksi "lapsistani"....
Olen vain niin huolissani että mikä mulla on...Huokaus...