Parisuhdeongelma

[Aatami]

Olemme aviopari, jonka molemmat osapuolet ovat 50-vuotiaita.
Meillä on tyypillinen perhe lapsineen.
Emme juo emmekä tupakoi. Väkivalta ei ole koskaan kuulunut liittoomme.
Taloudellisia ongelmia ei ole.
Avioelämässämme on ongelmia. Sukupuolielämämme on kuihtunut.
Harrastamme seksiä noin kolmen kuukauden välein. Kaava on aina sama.
Yritän lähestyä vaimoani hyvillä mielin vapaa-aikanamme.
Vaimoni kieltäytyy hyväilyistä ja sanoo olevansa väsynyt. Ei muita selityksiä.
Lähestyn toisen kerran ja tulos on sama. Menetän toivoni ja luovun yrityksistäni.
Vaimoni havaitsee luopumiseni ja muutaman päivän kuluttua suorittaa hapuilevan ja innottoman lähestymisyrityksen. Ei tunnu hyvältä.
Olen pitänyt jonkinlaista kirjanpitoa yrityksistäni ja havainnut, että tulen torjutuksi yli 90-prosenttisesti. Vaimoni ei tee alotteita ilman edellä mainittua
tapahtumien kulkua. Olen kysynyt syytä kieltäytymiseen ja selitykseksi olen saanut sen, että itsekin kieltäydyin raskausaikojen loppupuolella.
Selkää kyllä kelpaan televisiota katsellessa raaputtamaan mutta selässä täytyy käsien pysyä tai muuten tulee sanomista.
Olen yrittänyt ehdottaa yhteistä lomaa kesämökillämme. Ehdotin, että voisimme asettua kahdestaan toiseen pihamökkiimme ja jättää lapsille toisen.
Ratkaisu ei kelvannut. Lähestymisyritykset, kieltäytymiset ja normaali kaava. Vaimo tympääntyi lomaamme niin ettei enää lähde mökillemme.
Vaimo on aloittanut opiskelun työn ohella. Mitään keskustelua ei asiasta minun tai lasten kanssa käyty, ilmoitus saatiin jälkikäteen. Opiskelu ei ole syynä
ongelmiimme, ne olivat samat ennen opiskeluakin.
Uskonnollisuuskin on tullut kuvaan mukaan ja siihen liittyy naispiiri, joka kommunikoi keskenään. Sen sijaan ystäviämme emme ole kahteen vuoteen kotiimme kutsuneet siitä huolimatta, että kodissamme ei ole mitään vikaa.
Taustamme ennen aviolittoa ovat hieman erilaiset. Vaimoni on nuoresta pitäen pitänyt avioliiton ulkopuolisia suhteita normaaleina. Suhteita on ollut yksi kerrallaan. Avioliittoon eivät mieskumppanit ole olleet soveltuvia ja suhteista on jäänyt traumojakin jälkeensä.
Itse olen ollut pidättyväisempi. Solmimiani suhteita on ollut kaksi. Ne ovat olleet vakavamielisiä joskaan eivät pitkäaikaisia. Joku voisi kai sanoa, että pidättyväisyyskin voi olla traumaattista.
Olen ikäisekseni hyvässä kunnossa ja saan ihan mukavasti huomiota osakseni toiselta sukupuolelta.
Taustani takia en oikein osaa sieltäkään apua ongelmaan etsiä.
Onko joku (mies tai nainen) kokenut saman ongelman?
Mitenkähän kanattaisi toimia?

toimia?

 

[Lurjus]

Pahalta näyttää suhteenne tulevaisuus. Vaikka et saata sitä kuvitellakaan, niin vaimosi on yksinkertaisesti kyllästynyt sinuun.

Joko hyväksyt tilanteen tai teet ratkaisun.

 

[Renttu]

Keskustele vaimosi kanssa, miten hän suhtautuu jos hankit rakastajataren. Kun vaimosi kerran hyväksyy ulkopuoliset suhteet niin käyt rakastajattaren luona silloin kun siltä tuntuu.


No problem, molemmat tyytyväisiä

 

[Helli]

Ei kuulosta mukavalta. Oletko kysynyt syytä haluttomuuteen? Hormoneiden heitellessä tässä iässä (itse 48 v) voi tuo johtua ihan siitäkin. Tosin pitkässä avioliitossa on kausia (tiedän itse) että toiseen on niin kyllästynyt - suorastaan inhoaa kosketustakin, ettei enää huvita. Itse tosin päätin että olen aina valmis hommiin jos mieheni sitä haluaa. Ikinä en kieltäydy vaikka mikä olisi! Enkä kieltäytynytkään (paitsi kuukautisten aikana).

Mieheni kieltäytyi montakin kertaa vedoten väsymykseen tms. muuten kiukkuili. Itse olen vieläkin liian halukas hommiin. Kaverinikin olisi, mutta enää ei oikein toimi kuin pillereillä. Muuten on hellä ja mukava kaveri.

Eroni tuli miehestäni puolitoista vuotta sitten. Lähdin kun kyllästyin henkiseen ja ruumiilliseen pahoinpitelyyn. Sitä jatkui niin kauan etten enää kestänyt.

Nosta ""kissa""pöydälle ja sano suoraan että nyt on niin, että sinä haluat rakastella vaikka kolme kertaa viikossa ja jos hänelle ei käy niin käykö se, että lähdet vieraisiin??? anna harkinta aikaa viikon verran ja jos ei tule vastausta niin kysy uudelleen!

Onnea matkaan! Tiedän ettei ole mukavaa jos toinen kieltäytyy. Niin oli loppunut kaverini edellinen suhde!!!

 

[mies]

Eipä kuulosta kivalta. Joko hyväksyt tilanteen tai hyväksyt, että teillä ei ole parisuhdetta.

Mutta yritä jotakin. Mielestäni vonkaus saa vaimosi lukkoon. Siitä on siis luovuttava ensimmäiseksi. Niin kuin itsekin olet huomannut, niin vaimosi lähestyy sinua, kun huomaa, että olet loukkaannuit. Miksi, et hyväksyisi hänen lähentymis yritystään, mutta tee siitä tilanteesta erilainen; hiero hartioita, ole lähellä, mutta älä vain ala mitään perinteistä seksiä. Kokemus jää positiivisena vaimollesi ja seuraavalla kerralla hän voi sitä jopa haluta. Sitten taas etenet samalla tavalla, mutta annat vaimon kostua hyvin ja rakastelet hellästi ja hitaasti)

Jos tuo ei auta, niin pidättäydy sinäkin seksistä ja ala viihtymään kodin ulkopuolella ja pidä yhteyksiä muihin naisiin, mutta älä petä. Menettämisesi pelko saa vaimosi tekemään töitä suhteenne eteen.