P
panacea
Vieras
Minulla heräsi halu kommentoida lisää muutamaa esiin nostettua asiaa.
Ensinnäkin sitä - minusta yleisemmältä vaikuttavaa asennetta - että lapsi voidaan kastaa kirkon jäseneksi ilman sen suurempia ongelmia, vaikka vanhemman vakaumus olisikin ateistinen, agnostinen tai muuten kuin evankelisluterilaisen deistinen.
Minä koen vähemmän haitalliseksi mahdollisen siipan niin vaatiessa, liittyä kirkkoon siksi hetkeksi, että vihkiminen saadaan suoritettua kirkon kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti, kuin sen, että lapseni olisi lähes syntymästä asti altis sellaisille opeille, joita en itse voi hyväksyä. Tämä kantani ei ole kritiikki eri mieltä oleville, haluan vain selventää syitä oman kantani taustalla.
Nykyisin kouluissa tarjottu elämänkatsomusoppi antaa juuri sen kaltaisen "uskonnon lukutaidon" kuin haluankin lapseni saavan. Tämä opetus antaa katsauksen eri uskontoihin, mutta sen lisäksi se tarjoaa jonkinlaisia eettisiä ja moraalifilosofia pohdintoja, jotka ovat tarpeen kaikille. En ehdottomasti haluaisi lapseni tämän opetuksen asemesta pänttäävän päähänsä Raamatun kertomuksia (ainakaan enempää kuin yleisivistyksen kannalta on oleellista).
Toiseksi, täällä jonkun esittämä huomio siitä, että ateisti kuulostaa kovin henkiseltä kirjoituksissaan. Usein valtavirrasta poikkeavan katsantokannan muodostaminen edellyttää suurempaa pohdiskelua kuin sen valtavirran mukana meneminen. On väärin ajatella, että kirkkoon kuulumaton ihminen olisi jotenkin "maallisempi" kuin tapauskovainen kristitty. Itse koen olevani hyvinkin henkinen ja hengellinen maailmankatsomuksessani, vaikka en voikaan hyväksyä evankelisluterilaisen kirkkomme vallankäyttötapoja tai sen mielestäni asiatonta linkitystä Suomen valtioon. Koen myös, että tavan vuoksi tämän instituution pönkittäminen verovaroin on uskonnonvapauden vastaista.
Tämä on nyt yhden, usein vähän kiihkoilevan, pakanan mielipide - ei kritiikkiä kenenkään esittämiin mielipiteisiin. Toivon, että kukaan ei kommenttiani sellaiseksi myöskään tulkitse. Peace
Ensinnäkin sitä - minusta yleisemmältä vaikuttavaa asennetta - että lapsi voidaan kastaa kirkon jäseneksi ilman sen suurempia ongelmia, vaikka vanhemman vakaumus olisikin ateistinen, agnostinen tai muuten kuin evankelisluterilaisen deistinen.
Minä koen vähemmän haitalliseksi mahdollisen siipan niin vaatiessa, liittyä kirkkoon siksi hetkeksi, että vihkiminen saadaan suoritettua kirkon kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti, kuin sen, että lapseni olisi lähes syntymästä asti altis sellaisille opeille, joita en itse voi hyväksyä. Tämä kantani ei ole kritiikki eri mieltä oleville, haluan vain selventää syitä oman kantani taustalla.
Nykyisin kouluissa tarjottu elämänkatsomusoppi antaa juuri sen kaltaisen "uskonnon lukutaidon" kuin haluankin lapseni saavan. Tämä opetus antaa katsauksen eri uskontoihin, mutta sen lisäksi se tarjoaa jonkinlaisia eettisiä ja moraalifilosofia pohdintoja, jotka ovat tarpeen kaikille. En ehdottomasti haluaisi lapseni tämän opetuksen asemesta pänttäävän päähänsä Raamatun kertomuksia (ainakaan enempää kuin yleisivistyksen kannalta on oleellista).
Toiseksi, täällä jonkun esittämä huomio siitä, että ateisti kuulostaa kovin henkiseltä kirjoituksissaan. Usein valtavirrasta poikkeavan katsantokannan muodostaminen edellyttää suurempaa pohdiskelua kuin sen valtavirran mukana meneminen. On väärin ajatella, että kirkkoon kuulumaton ihminen olisi jotenkin "maallisempi" kuin tapauskovainen kristitty. Itse koen olevani hyvinkin henkinen ja hengellinen maailmankatsomuksessani, vaikka en voikaan hyväksyä evankelisluterilaisen kirkkomme vallankäyttötapoja tai sen mielestäni asiatonta linkitystä Suomen valtioon. Koen myös, että tavan vuoksi tämän instituution pönkittäminen verovaroin on uskonnonvapauden vastaista.
Tämä on nyt yhden, usein vähän kiihkoilevan, pakanan mielipide - ei kritiikkiä kenenkään esittämiin mielipiteisiin. Toivon, että kukaan ei kommenttiani sellaiseksi myöskään tulkitse. Peace