Parisuhteen raha-asiat

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja londi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
L

londi

Vieras
Kertokaahan omia nakemyksianne, mitenkohan seuraavanlaisessa tilanteessa teidan mielestanne olisi kohtuullista ja oikeudenmukaista jakaa parisuhteessa raha-asiat jos muutettaisiin yhteen?

Miehella on oma asunto, josta maksaa asuntolainaa. Mina asun yha viela lapseni kanssa vuokralla (olen yh) ja maksan 550 euroa kuukaudessa vuokraa. Jos me muuttaisimme miehen luokse asumaan kuten han haluaa, pitaisiko teidan mielestanne minun maksaa hanelle siita vuokraa tai maksaa puolet lainanlyhennyksesta, vaikka asunto jaa hanelle ja on hanen nimissaan? Miehella on 4000 euron kuukausi palkka ja mina tienaan epasaannollisesti, komissio palkalla, eli valilla voin tienata paljonkin mutta valilla ei tule juuri mitaan, vaikka toki tassa on se vuosiansiotaso joka ratkaisee.

Han haluaisi etta me muuttaisimme hanen luokseen koska haluaisi viettaa kaiken vapaa-ajan yhdessa ja viela emme ole puhuneet rahoista, mutta olisi kiva tietaa mikakohan tassa olisi sellainen jarkeva ja oikeudenmukainen tapa, jota hanelle sitten ehdottaa kun se sitten joskus ajankohtaiseksi tulee?

Tahan saakka mies on maksanut suurimman osan kaikesta, vaikka kylla mina yritan useinkin maksaa ja tarjota, mutta vain joskus silloin talloin antaa minun maksaa illallisen tai leffaliput tms.

 
Älä nyt missään nimessä maksa hänen lainanlyhennyksiään. Itse asun mieheni omistamassa asunnossa, josta hänellä on velkaa, maksan yhtiövastikkeen ja vesimaksut.
Vaikka meillä on erilliset rahat, emme mitenkään laske että kuka on maksanut mitäkin. Se maksaa jolla lompakko mukana. Isommat ostokset saatamme maksaa puoliksi ja matkat yms. kumpikin maksaa oman osuutensa. Mieheni tienaa noin 3 kertaa enemmän kuin minä. Minusta tämä on ollut hyvä jako, en koe mitenkään jääneeni huonommaksi.
 
Et missään nimessä ala maksaa miehesi lainoja, eihän sinun nimesikään ole lainapapereissa. Jos hän sitä vaatii, sinä myös vaadit lainapaperien uusimista yhteisiin nimiin.
 
Nämä ovat keskeisiä asioita keskustella kaikessa rauhassa paljon ennen kuin samaan asuntoon muuttamista ryhdytään puuhaamaan. Eikä aihetta kannata kaihtaa, sillä yhteiselon sujuvuuden kannalta on olennaista tietää ja hyväksyä (mielellään ymmärtääkin) toinen toisensa näkökannat raha-asioihin ja rahan merkitykseen ylipäänsä.
Raha on harvalle vain rahaa: kiitos lapsuuden & nuoruuden kokemusten, rahan tienaamiseen ja rahan käyttöön useimmiten liittyy monenlaisia ja voimakkaita tunteita, joista aina ei olla edes tietoisia.

Edellä ketjussa jo on mainittu, ettei kenenkään kannata maksella lainoja toisen omaisuuden kartuttamisesta. Täsmentäisin, ettei ainakaan niin etteikö pankkiotteisiisi jäisi todistetta maksamastasi osuudesta.
On nimittäin aika kehno diili, jos "hyvittäisit" asumiskuluja maksamalla koko perheen ruoka- yms kulutusmenoja enemmän. Niistä kun ei omaisuutta kartu sinun ja lapsesi hyväksi!
Toisaalta taas sinun on hyvä rauhassa keskustella miehekkeesi kanssa, miten hän suhtautuu lapsesi kuluihin. Hänellehän ei synny avoliitostanne (eikä avioliitostannekaan syntyisi) elatusvelvollisuutta sinun lapseesi. Käytännössä kumminkin on aika vaikea erotella kulutusta, mikä ostos kohdistuu keneenkin. Asiat on syytä puhua auki ennen yhteiselämää, ettei luulot jäisi jäytämään kumminkaan puolin.

Omassa fuusioperheessä on sovittu niin, että maksan vuokrastamme vähän yli puolet, koska vain minun lapsiani asuu vakituisesti yhteisessä kodissamme. Ja vastaavasti mies tekee suuremmat ruokaostokset niinä viikonloppuina ja lomareissuina, kun hänen lapsiaan on luonamme. Kummankin säästöt ja luottotilit ovat kummankin omia, eikä niistä tarvitse tehdä erityisesti selkoa toiselle.
Meitä on auttanut se, että kummallakin on vakituiset tulot, tosin miehellä yrittäjänä perustulotaso on minua matalampi ja se, että ollaan molemmat varsin tarkkoja rahan käyttäjiä siinä mielessä, ettei tarvitse kokea kummankaan saattavan koko perhettä pulaan hoitamattomien asioiden, impulssiostosten tai pelaamisen tms takia.
Kyllä rahasta ja sen merkityksestä voi ja kannattaa puhua - ajoissa!

 
Minusta tuntuisi oikeudenmukaiselta, että sinä maksat osuutenasi korkeintaan yhtiövastikkeesta, sähköstä ja vedestä puolet, eli asumiskuluista puolet. Lainan lyhennys ei kuulu asumiskuluihin, se kohdistuu pääomaan, joka on yksin miehen.

Lapsen ja omat kulusi sinä tiedät muutoin. Ne kuuluisivat mielestäni sinulle. Ruokamenot ym. kodinhoitokulut puoliksi.

Yhdessä eläessä periaatteena pitäisi mielestäni olla, että perheessä on kaikilla sama elintaso. Silloin paremmin tienaava antaa pottiin enemmän. Jos menette naimisiin, laki velvoittaa puolisot vastaamaan "kunkin kykynsä mukaan". Siitä voi ottaa jo nyt perusteita yhteiseen taloudenpitoon, sillä myös kotityöt ja lastenhoito ovat niitä asioita, jotka huomioidaan "tuottoina".
 
Meillä on samantapainen tilanne kuin AP:llakin eli mies on lapseton ja minulla on aiemmasta liitosta kaksi lasta. Alussa asuimme minun asunnossani, jossa mies maksoi minulle yhtiövastikkeesta puolet sekä ruokakuluista puolet. Minä maksoin loput. Tilanne oli sikäli ikävä, että miehellehän se asuminen oli halpaa (maksoi asumisesta vain noin 100 euroa/kk, kun taas itselläni oli iso asuntolaina + autolaina ym. kulut maksettavana) ja itseltäni oli aina rahat loppu.

Nyt tilanne on sikäli helpottunut, että ostimme isomman asunnon, joten meillä laina on kummankin nimissä. Mies maksaa yhtiövastikkeen kokonaan ja minä maksan sähkön, vakuutukset, tv-luvan, nettiyhteydet yms. Ruoat maksamme puoliksi, mutta usein lasten ruokakulut maksan itse. Lasten harrastus- ja vaatekulut maksan itse kokonaan. Mielestäni meillä järjestelmä on ollut toimiva.

Minäkin sanoisin AP:lle ettei missään tapauksessa kannata maksaa miehen lainoja, koska sillä tavoin et kartuta omaa, vaan ainoastaan miehen omaisuutta. Kohtuullista olisi esim. se, että maksat yhtiövastikkeesta, sähköstä yms. puolet. Jos sinulla on rahasta tiukkaa, niin voihan sitä sopia miehen kanssa myös sellaisesta järjestelystä, että sinä sitten työlläsi (esim. ruoanlaitto, pyykinpesu) hoitaisit osan esim. sähkölaskun.

Ehdottomasti kannattaa selvittää raha-asiat etukäteen, jottei niistä tarvitse riidellä jälkikäteen. Kun sovitaan etukäteen, niin kumpikin tietää, mitä tuleman pitää ja on mielenrauha raha-asioiden osalta.
 
Koska lainanlyhennys kartuttaa miehen omaisuutta, siihen ei mielestäni kuulu osallistua. Mutta puolet vastikkeesta voisi olla kohtuullista. Ainakin minä olisin aikoinaan ilahtunut, jos nykyinen vaimoni olisi moisen tarjoutunut maksamaan. Vaan kun ei ja samapa tuo.
 
Avomies ehdotti yhteenmuutettaessa (minulla 2 lasta), että maksaisin saman vuokrasumman hänelle kuin aikaisemmin vuokranantajalle. Tyrmäsin ehdotuksen täysin, menetinhän yh-lisän sekä asumistuen, eihän tarkoitus ole lyhentää hänen asuntovelkaansa. Nyt kuulenkin päivittäin marmatusta sähkölaskun kalleudesta, koroista..olen kurkkua myöten täynnä. Maksan hieman vähemmän, mutta tämä ratkaisematon asumissumma kummittelee välillämme.
 
Mutta joutuisihan sitä asumisestaan maksamaan vuokraa, jos asuisi muualla. Mun mielestä ei ole oikein reilua sekään, että asuu käytännössä ilmaiseksi sillä, että kuittaa vaan puolet jostain yhtiövastikkeesta, joka osuus on tyyliin 100e/kk. Voihan asunnonomistaja pyytää avopuolisoltaan vuokraa.
 
minä en kyllä suostuisi maksamaan vuokraa puolisolle. Ennemmin niin, että siirretään laina molempien nimiin ja molemmat lyhentää sitä sellaisissa osissa, kuin sovitaan (ja sitten asunnon omistus tietysti suhteessa siihen, mitä on maksanut/maksaa). Ei sitä vuokraa kannata maksaa, jos kerran menetät tukia, joita sinulla on nyt. Asunnon omistuksen voi tehdä esim suhteessa 70/30. Sillä tavoin sinä omistaisit ainakin jotain.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Isel:
Mutta joutuisihan sitä asumisestaan maksamaan vuokraa, jos asuisi muualla. Mun mielestä ei ole oikein reilua sekään, että asuu käytännössä ilmaiseksi sillä, että kuittaa vaan puolet jostain yhtiövastikkeesta, joka osuus on tyyliin 100e/kk. Voihan asunnonomistaja pyytää avopuolisoltaan vuokraa.

Kaikkeahan tässä maailmassa pyytää saa. Itse en vaan ole ikinä tajunnut,tätä että avopuolisolta pyydettäisiin vuokraa. Olen varmaan sitten tyhmä.

Miksei samalla logiikalla yhtä hyvin mies ajattele, että hänen kulunsa yksinasuessaan ovat tasan tarkkaan yhtä suuret, kuin toisen kanssa asuessaan. Miksi miehen pitäisi, varsinkin suurempituloisena, ansaita sillä että asuu rakkaansa kanssa ja maksattaa tällä omaisuutensa kertyminen?

Kuten yllämainittu, niin ok järjestely on, että siirretään sitten osa lainasta naisen nimiin ja tämä maksaa sitten sitä osaa itselleen.

Lähdenkin tästä kaffille ja laskemaan, että paljonkohan ukko ois mulle velkaa maksamattomia vuokria x vuoden ajalta..
 
Meillä mies tienaa jtn 5000 € kuussa ja opiskelijana voin vain haaveilla noista tuloista. En maksa miehelleni omakotitalon lainaa, enkä paljon muutakaan. Ruokaa ostan ja sisustustarvikkeita ja tavaroita kotiin sekä hoidan lemmikeitämme, vastaan pyykkienpesusta ja siivouksesta muutenkin lähes kokonaan. Miestäni yritän helliä ja pitää hyvänä ja itsweni pidän siinä kunnossa että kelpaa esitellä.

Kun valmistun ja menen töihin, mies haluaa että rupean lyhentämään lainaa hänen kanssaan ja muutenkin osallistumaan enemmän. Silloin tosin olemme jo naimisissa ja omaisuutemme on yhteistä koska emme tee avioehtoja.
 
Meillä mies tienaa jtn 5000 € kuussa ja opiskelijana voin vain haaveilla noista tuloista. En maksa miehelleni omakotitalon lainaa, enkä paljon muutakaan. Ruokaa ostan ja sisustustarvikkeita ja tavaroita kotiin sekä hoidan lemmikeitämme, vastaan pyykkienpesusta ja siivouksesta muutenkin lähes kokonaan. Miestäni yritän helliä ja pitää hyvänä ja itseni pidän siinä kunnossa että kelpaa esitellä.

Kun valmistun ja menen töihin, mies haluaa että rupean lyhentämään lainaa hänen kanssaan ja muutenkin osallistumaan enemmän. Silloin tosin olemme jo naimisissa ja omaisuutemme on yhteistä koska emme tee avioehtoja.
 
Minun miesystäväni muutti minun ja kahden lapseni kotiin, josta minulla on reilusti jäljellä asuntolainaa. Laskimme paljonko asuminen itsessään ilman lainanlyhennystä maksaa (eli vastikkeet, vesimaksut, autopaikat ja sähkö), ja huomioimme sen, että menetin yksinhuoltajakorotuksen lapsilisästä, ja tästä summasta mieheni laittaa tililleni reilun kolmasosan sopivaksi könttäsummaksi pyöristettynä.

Eihän hänen asumiskuluillaan minkäänlaista vuokra-asuntoa saisi, mutta toisaalta enpä minäkään jäljelle jäävillä asumiskuluilla kahden lapseni kanssa yhtä mukavasti asuisi.

Laina on minun ja minä sen yksin hoidan. Onhan lainan kohdekin yksin minun. Samoin ei mieheni pidä millään lailla puuttua vaikkapa eläkevakuutukseni maksuihin tai muihin sijoituksiini.

Mitään bisnestä ei yhdessä asumisen pidä olla, vaan siinähän helpotetaan kaikkien elämää, kun on enemmän käsiä tekemässä kaiken maailman kotitöitä, ja onhan kaksi lompakkoa kaupan kassalla kuitenkin parempi kuin yksi. Eläminen maksaa paljon muutakin kuin asumisen.
 

Similar threads

S
Viestiä
7
Luettu
641
Perhe-elämä
Inhorealistille.
I
A
Viestiä
4
Luettu
380
Perhe-elämä
Pudotus maan pinnalle
P
K
Viestiä
15
Luettu
2K
Perhe-elämä
En muista nimimerkkii
E

Yhteistyössä