H
harriet87
Vieras
Olenpas ongelman saanut itselleni kyhättyä, taas.
Ei mulla oikeastaan tässä kysymystä ole, mun on vaan pakko saada johonkin purkaa tämä, ystävilleni en uskalla.
Olen siis tässä seurustellut aivan ihanan miehen kanssa alle vuoden, mutta suhde on hyvinkin syvä jos näin voi sanoa. Suhteessa kaikki natsaa, tulemme erittäin hyvin keskenämme juttuun eikä minkään asian pitäisi olla huonosti.
Tässä taannoin kävi kuitenkin niin, että sain huomiota eräältä naispuoliselta henkilöltä ja samantein huomasin ns. ihastuneeni tähän tyttöön ja saamaani huomioon. Ja huomasin samalla harmittelevani etten voinutkaan lähteä hänen matkaansa.
Olen aikaisemminkin ollut sekä miesten että naisten kanssa.
Olen aina ollut ihminen joka ihastuu helposti, varsinkin huomiota saadessani, ja ikävä kyllä päätynyt aikaisemmissa suhteissakin tekemään väärin toista kohtaan muiden kanssa kun ruoho ollut aina vihreämpää muualla. En halua näin nyt käyvän, mutta pelkään että toistan taas kuvion.
En usko että tässä olisi sen kummemmin seksuaalisuuden kanssa valintaongelmia, koskapa on myös ollut niin päin että naisen kanssa seurustellessa olen ruvennut kaipaamaan sitä miehistä henkilöä. Eli oikeestaan kaipaan aina sitä toista kumman kanssa olenkaan. Sitä mitä ei voi saada.
en haluaisi pilata tätä suhdetta, jossa on kaikki mahdollinen mitä voisin ihmiseltä tai suhteelta haluta!
Miksi siis silmäni syövät kuitenkin muita niin että jalat meinaavat mennä alta?
Olen lukenut, että ihastuminen on normaalia niin sinkuilla kuin parisuhteessa olevillakin, joten eikö tämä ole sitten ihan ok? Tiedän itsestäni että samalla vauhdilla kuin näitä tulee niin ne menevät ohikin. Mutta sisällä jäytää pelko, eikö mieheni olekaan minulle se oikea jos taas kehitän näitä ongelmia? Haluaisin niin hänen olevan.
Ja samalla en malta odottaa että vain näkisinkin tämän tytön.
Olen kai vain riippuvainen huumasta minkä saa uudesta ihmisestä ja huomiosta. V*tuttaa suorastaan etten voi keskittyä siihen hyvään mikä mulla jo on, vaan pitää kaivata jotain muuta aina.
Järki sanoo että pidä nyt hyvä ihminen miehestäs kiinni, näin hyvin sulle ei enää tässä elämässä voi käydä. Tunne uikuttaa huuman perään. Useinhan sanotaan että nuori ihminen seuraa tunteitas etc. Eihän siitä mitään tulisi jos seuraisin tunteitani vain, eihän? Tunteet tulevat ja menevät, riippuen auringonpaisteestakin.
Ei mulla oikeastaan tässä kysymystä ole, mun on vaan pakko saada johonkin purkaa tämä, ystävilleni en uskalla.
Olen siis tässä seurustellut aivan ihanan miehen kanssa alle vuoden, mutta suhde on hyvinkin syvä jos näin voi sanoa. Suhteessa kaikki natsaa, tulemme erittäin hyvin keskenämme juttuun eikä minkään asian pitäisi olla huonosti.
Tässä taannoin kävi kuitenkin niin, että sain huomiota eräältä naispuoliselta henkilöltä ja samantein huomasin ns. ihastuneeni tähän tyttöön ja saamaani huomioon. Ja huomasin samalla harmittelevani etten voinutkaan lähteä hänen matkaansa.
Olen aikaisemminkin ollut sekä miesten että naisten kanssa.
Olen aina ollut ihminen joka ihastuu helposti, varsinkin huomiota saadessani, ja ikävä kyllä päätynyt aikaisemmissa suhteissakin tekemään väärin toista kohtaan muiden kanssa kun ruoho ollut aina vihreämpää muualla. En halua näin nyt käyvän, mutta pelkään että toistan taas kuvion.
En usko että tässä olisi sen kummemmin seksuaalisuuden kanssa valintaongelmia, koskapa on myös ollut niin päin että naisen kanssa seurustellessa olen ruvennut kaipaamaan sitä miehistä henkilöä. Eli oikeestaan kaipaan aina sitä toista kumman kanssa olenkaan. Sitä mitä ei voi saada.
en haluaisi pilata tätä suhdetta, jossa on kaikki mahdollinen mitä voisin ihmiseltä tai suhteelta haluta!
Miksi siis silmäni syövät kuitenkin muita niin että jalat meinaavat mennä alta?
Olen lukenut, että ihastuminen on normaalia niin sinkuilla kuin parisuhteessa olevillakin, joten eikö tämä ole sitten ihan ok? Tiedän itsestäni että samalla vauhdilla kuin näitä tulee niin ne menevät ohikin. Mutta sisällä jäytää pelko, eikö mieheni olekaan minulle se oikea jos taas kehitän näitä ongelmia? Haluaisin niin hänen olevan.
Ja samalla en malta odottaa että vain näkisinkin tämän tytön.
Olen kai vain riippuvainen huumasta minkä saa uudesta ihmisestä ja huomiosta. V*tuttaa suorastaan etten voi keskittyä siihen hyvään mikä mulla jo on, vaan pitää kaivata jotain muuta aina.
Järki sanoo että pidä nyt hyvä ihminen miehestäs kiinni, näin hyvin sulle ei enää tässä elämässä voi käydä. Tunne uikuttaa huuman perään. Useinhan sanotaan että nuori ihminen seuraa tunteitas etc. Eihän siitä mitään tulisi jos seuraisin tunteitani vain, eihän? Tunteet tulevat ja menevät, riippuen auringonpaisteestakin.