Parisuhteesta, luottamuksesta, sekalaista jorinaa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Criminal Mind harmaana
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja isoäiti mölykylästä;25152174:
kokemuksesta voin sanoa, että kun luottamus toiseen menee, niin se ei ikinä palaa. vaan aina sitä vahtaa ja väijyy kaikki toisen osapuolen tekemisiä.

mun kokemus sanoo että luottamus voi palata mutta se vaatii kummaltakin 100% panostusta
 
Wau. Kiitos viesteistä, ihanan ymmärtäviä :) se on ihme kuinka sitä sokeutuu ja syyttää itseään vaikka parisuhteessa on KAKSI, yksin ei voi olla vastuussa suhteen onnesta. Ja Anatolia on varmasti oikeessa että tällänen suhde vaan murentaa enemmän ja enemmän, mutta vaikeeta on kerätä rohkeutta lähteä. Koska eihän mua ole kuitenkaan hakattu tai mies ei oo alkkis... Sillonhan se on selvä et lähtee. Se että mies puhuu mulle rumasti ei monen mielestä ole riittävä syy eroon.
Kyllä suhteessa on kuitenkin paljon henkistä väkivaltaa. Ei noita uhkailuja, vähättelyjä, alistamisia, tekemisiä ja sanomisia voi laittaa vaan sen alle, että mies "puhuu rumasti". Kun mietit tarkemmin, niin tiedät ettet ole ihan rehellinen itsellesi.
 
Wau. Kiitos viesteistä, ihanan ymmärtäviä :) se on ihme kuinka sitä sokeutuu ja syyttää itseään vaikka parisuhteessa on KAKSI, yksin ei voi olla vastuussa suhteen onnesta. Ja Anatolia on varmasti oikeessa että tällänen suhde vaan murentaa enemmän ja enemmän, mutta vaikeeta on kerätä rohkeutta lähteä. Koska eihän mua ole kuitenkaan hakattu tai mies ei oo alkkis... Sillonhan se on selvä et lähtee. Se että mies puhuu mulle rumasti ei monen mielestä ole riittävä syy eroon.
"Mies puhuu rumasti" on vähättelyä. Hän käyttää sua kohtaan henkistä väkivaltaa, alistaa ja lytistää. Ja se on aivan yhtä paha asia kuin lyöminen.
 
[QUOTE="vieras";25153041]Mutta vastaava naisen tekemänä vain rohkeaa ja itsenäistä, tai oikeastaan vain sitä normipäivää. Ei mitään uutta auringon alla.[/QUOTE]

Rohkea näkemys, ja varmaan ihan totta - silti se ei tee asiasta yhtään helpompaa ap:lle tai hyväksytympää ylipäätään.
 
[QUOTE="vieras";25153041]Mutta vastaava naisen tekemänä vain rohkeaa ja itsenäistä, tai oikeastaan vain sitä normipäivää. Ei mitään uutta auringon alla.[/QUOTE]
Ei minun mielestäni - väkivalta, niin fyysinen kuin henkinenkin, on aina rankaistavaa. Oli tekijänä nainen tai mies.

Mutta tiedän että moni nainen on eri mieltä. Joidenkin mielestä on hyvin hauskaa sekin, kun nainen läpsäisee miestään tai heittää tämän pihalle.
 
[QUOTE="vieras";25152889]Kummalta puolelta - panostajan vai panostetun puolelta - kokemuksesi tulee, jos saa kysyä?[/QUOTE]

kuten sanoin, kummankin pitää antaa yhteiselle asialla täysi panoksensa, siten molemmat ovat sekä panostajia että panostettuja
 
No varmaan motivoi se etten pilaa lapsiani tekemällä niistä erolapsia (sairasta eikö). Mies uhkailee että vie lapset (no aika marginaalista, mutta voihan niinkin käydä) ja sitä miä en kestäis.

Mä näkisin asian niin että sä saatat "pilata" lapsesi sillä että annat niille ihan vääristyneen kuvan parisuhteesta. Haluatko että aikuisena mahdollinen poikasi kohtelee vaimoaan samalla tavalla kuin miehesi sua nyt? Tai haluatko että tyttäresi antaa tulevissa suhteissaan miestensä kohdella itseään vastaavalla tavalla? Koska sehän on se malli jonka lapsesi saavat parisuhteesta nyt.

Tämä on/oli mulle se tärkein syy miksi päätin erota miehestäni 17 yhteisen vuoden jälkeen. Meillä on kolme alle kouluikäistä lasta ja mä en halunnut että ne saavat näin vääristyneen kuvan miehen ja naisen välisestä suhteesta, vaan oppivat että onnellisuus on se mitä jokaisen ihmisen kuuluisi tavoitella elämässään. Vaikka se sitten vaatisi sen eron. Ja mä vilpittömästi uskon että sekä minä että mies ollaan parempia vanhempia erikseen kuin yhdessä. Ja vielä mainitsen että ei meilläkään mitään isompaa tapahtunut joka olisi vaikuttanut eroon. Oli vain liikaa selvittämättömiä ikuisuusongelmia.
 
sanoisin narsisti-isän tyttärenä, että lähde. Mikään ei ole niin kamalaa kuin se jatkuva ahdistava ilmapiiri mikä tuollaisessa kodissa vallitsee. Sen aisti jo ihan pienenä ja oppi olemaan varuilaan, ettei isää suututettaisi. Meidänkään isä ei ole koskaan lyönyt ketään/ollut alkoholisti, mutta henkistä väkivaltaa ja alistamista olen nähnyt paljonkin. Toivotan sinulle kovasti voimia, helppoa se ei ole, mutta yksin ollessa varmaan huomaat miten helppoa kotona on hengittää. Se kertoo mielestäni paljon, että aloituksessa et tuonut miehestäni esille mitään hyvää:(
 
kuten sanoin, kummankin pitää antaa yhteiselle asialla täysi panoksensa, siten molemmat ovat sekä panostajia että panostettuja

Arvasinkin, että vastaat tuohon tyyllin. Kysymykseni olikin vähän sanaleikillisempi asettelultaan, vastaten kyllä mielestäni otsikon "sekalaista jorinaa".

Kysymys suuntautui osaltaan koko asetelman alkusijoja päin. Silloinhan yhteisyys ei vielä ollut kovin merkittävällä sijalla. Panostusta tilanteen muodostumista ajatellen sen sijaan kyllä, mutta yleensä aika epäsuhtaisesti parisuhdetta, tai etenkin sen yhteisyynäkökulmaa ajatellen.

Tilanteesta selviytymistä ajatellen taas yhteisyyden kurssi voi äkistikin muuttuu, kuten myös usein panoksetkin, ts. se mitä on pelissä, vaikka pelissä olisi aikaisemmin ollut kyse ihan muusta.

Niin ne tilanteet elää - vähän niinkuin pelissä - piti siitä tai ei.
 
Meillä on kolme alle kouluikäistä lasta ja mä en halunnut että ne saavat näin vääristyneen kuvan miehen ja naisen välisestä suhteesta, vaan oppivat että onnellisuus on se mitä jokaisen ihmisen kuuluisi tavoitella elämässään.

Tämä on provo, onhan? Uusperheen ihmissuhdesotkut on haitillisin mahdollinen malli lapsille. Äidin onnellisuuden hakeminen eli eron jälkeiset ihastumiset ja sekstailut jättää ikuiset traumat lapsille.
 
[QUOTE="vieras";25153222]Arvasinkin, että vastaat tuohon tyyllin. Kysymykseni olikin vähän sanaleikillisempi asettelultaan, vastaten kyllä mielestäni otsikon "sekalaista jorinaa".

Kysymys suuntautui osaltaan koko asetelman alkusijoja päin. Silloinhan yhteisyys ei vielä ollut kovin merkittävällä sijalla. Panostusta tilanteen muodostumista ajatellen sen sijaan kyllä, mutta yleensä aika epäsuhtaisesti parisuhdetta, tai etenkin sen yhteisyynäkökulmaa ajatellen.

Tilanteesta selviytymistä ajatellen taas yhteisyyden kurssi voi äkistikin muuttuu, kuten myös usein panoksetkin, ts. se mitä on pelissä, vaikka pelissä olisi aikaisemmin ollut kyse ihan muusta.

Niin ne tilanteet elää - vähän niinkuin pelissä - piti siitä tai ei.[/QUOTE]

yritin vastata niinkuin kysyttiin vaikka täytyy myöntää että arvasin mitä kysyjä lopulta tarkoitti. Täydennän vastaustani (vaikka sitä ei ole kysytty) kertomalla että en ole pettänyt osapuoli.
 
[QUOTE="vieras";25153229]Tämä on provo, onhan? Uusperheen ihmissuhdesotkut on haitillisin mahdollinen malli lapsille. Äidin onnellisuuden hakeminen eli eron jälkeiset ihastumiset ja sekstailut jättää ikuiset traumat lapsille.[/QUOTE]
Missä kohtaa kirjoittaja mainitsi uusperheestä, ihastumisista ja sekstailuista?

Jos eroaisin, niin en minä ainakaan uusperheleikkiin lähtisi. Keskittyisin lapsiini ja itseeni. Ehkä tapailisin jotakuta, mutta ne asiat eivät kuulu lapsille.
 
  • Tykkää
Reactions: Millenia
[QUOTE="vieras";25153229]Tämä on provo, onhan? Uusperheen ihmissuhdesotkut on haitillisin mahdollinen malli lapsille. Äidin onnellisuuden hakeminen eli eron jälkeiset ihastumiset ja sekstailut jättää ikuiset traumat lapsille.[/QUOTE]

Tämä on provo, onhan?
 
[QUOTE="vieras";25153229]Tämä on provo, onhan? Uusperheen ihmissuhdesotkut on haitillisin mahdollinen malli lapsille. Äidin onnellisuuden hakeminen eli eron jälkeiset ihastumiset ja sekstailut jättää ikuiset traumat lapsille.[/QUOTE]
Ihastumiset ja sekstailut jättävät traumoja lapsille. No joopa joo.
 
[QUOTE="vieras";25153229]Tämä on provo, onhan? Uusperheen ihmissuhdesotkut on haitillisin mahdollinen malli lapsille. Äidin onnellisuuden hakeminen eli eron jälkeiset ihastumiset ja sekstailut jättää ikuiset traumat lapsille.[/QUOTE]

No mulla ei kyllä ole onnen hakeminen uuden miehen kautta mielessä. Jos parisuhde on eloonjäämistaistelua ei sitä varmana halua uuteen sotaan vaihtaa.
 
Minä nostaisin kytkintä välittömästi jos olisi ongelmia suhteessa, ja mies sanoisi ettei hänessä ole mitään vikaa. Tuollaisella asenteella ei rakenneta hyvää ja kestävää parisuhdetta, ei ole oikeudenmukaista jos vai toinen yrittää.

Mielestäni yksi hyvän ja toimivan parisuhteen salaisuuksista on se, että molemmat myöntävät virheensä, ja hyväksyvät toisen virheet, tai sitten suostuvat elämään niiden kanssa. Ja haluavat kehittyä ihmisinä niin, että parisuhteen ongelmakohtien kanssa pystyy elämään.
 
  • Tykkää
Reactions: Millenia
[QUOTE="vieras";25153229]Tämä on provo, onhan? Uusperheen ihmissuhdesotkut on haitillisin mahdollinen malli lapsille. Äidin onnellisuuden hakeminen eli eron jälkeiset ihastumiset ja sekstailut jättää ikuiset traumat lapsille.[/QUOTE]

Aika suppeaa ajattelua, jos onnellisuuden tavoittelu on mielestäsi pelkkää seksin/uusien suhteiden hakemista.
 
  • Tykkää
Reactions: Millenia
No mulla ei kyllä ole onnen hakeminen uuden miehen kautta mielessä. Jos parisuhde on eloonjäämistaistelua ei sitä varmana halua uuteen sotaan vaihtaa.
Ei vaan ensin pitää olla onnellinen yksinään ja sitten saattaa tavata jossakin vaiheessa sopivan ihmisen. Toki sitten jos ei luota, että osaa valita oikein niin ei voi mitään, mutta se on aika surullista. Kannattaa antaa edes mahdollisuus, vaikkei nyt tietysti sellaista voi ajatellakaan.
 
[QUOTE="vieras";25153251]Ihastumiset ja sekstailut jättävät traumoja lapsille. No joopa joo.[/QUOTE]
Taatusti jättävätkin, jos äiti on pälli ja kertoo vaihtuvista ihastuksistaan & hoidoistaan lapsille, ja kotona ravaa jatkuvasti miehiä.

Mutta uskon ja toivon että äideistä vain pieni promille olisi tuollaisia.
 
[QUOTE="vieras";25153229]Tämä on provo, onhan? Uusperheen ihmissuhdesotkut on haitillisin mahdollinen malli lapsille. Äidin onnellisuuden hakeminen eli eron jälkeiset ihastumiset ja sekstailut jättää ikuiset traumat lapsille.[/QUOTE]

Miksi (vain) äidin?
 
  • Tykkää
Reactions: Anatolia

Yhteistyössä