Paska äiti

[vieras]

:/

On niin paha mieli lasten puolesta. Meillä on nykyään ihan tappelua vaan joka päivä, monta kertaa päivässä.

Nuorilla lapsilla on uhmaikä ja koululaisella muuten vaan kiukkuikä. En jotenkin saa otetta lapsiin vaan he yrittävät tehdä kaiken oman mielen mukaan. Ja kun he eivät tottele vaikka useampaan kertaan sanoisin asiasta niin hermostun, huudan ja kaikilla on paha mieli.

Isommat lapset haluaisivat iltaisin kuunnella iltasatua mutta pienin lapsi ei anna vaan riekkuu sylissä, repii kirjaa eikä lukemisesta/kuuntelusta tule mitään. Ja ei onnistu sekään että laittaisi pienimmän ensin nukkumaan kun nukahtaa aina viimeisenä.

Sama homma pelien ym. kanssa. Mitään ei oikein voi tehdä yhdessä kun pienin on heti siinä "sotkemassa".

Olen joka päivä' hermot kireällä, suutun herkästi ja useimmiten puran sen lapsiin. :ashamed: Tiedän että teen väärin ja siksi kirjoitankin; kaipaan vinkkejä. Miten saada lehmän hermot? Miten saada lasten kanssa tehtyä kaikkea kivaa? Jotkut kirjoittelee että käyvät lasten kanssa vaikka missä tapahtumissa, ym. mutta me ollaan vaan kotona ja ulkona. Jotenkin tuntuu että teen lasteni elämästä vaan huonoa ja pahan mielen täyttämää. Joka ilta asiat kuitenkin puhutaan halki ja pyydetään anteeksi jos on ollut huono päivä. Joka ilta kerron rakastavani ja suukotellaan ja halataan. Mutta minusta tuntuu etten riitä. Mistä löytäisin itsestäni sen herttaisen kotiäidin joka leipoo lasten kanssa, touhuaa, tekee retkiä, pelaa, piirtää, ym.? Ei tällaista joka vaan on väsynyt, kiukkuinen, inhottava; joka karjuu, ärisee, tekee välttämättömimmät kotihommat ja on vaan niin.... paska. :ashamed:

 

[Minskii]

Tuota hetki sitten mietin itsekin.. Odotan mahdollisia vastauksia

 

[ap]

Tuota hetki sitten mietin itsekin.. Odotan mahdollisia vastauksia

:hug:

 

[Kamala]

Montako lasta sulla on ja minkä ikäisiä? Mulla oli myös joskus samanlaisia tunteita, mutta päätin ottaa asenteen, että alan nauttimaan tästä ajasta mitä en enää koskaan saa takaisin.
Voisiko pienimmälle keksiä jotain muuta tekemistä iltasadun ajaksi? Piirtämistä tai muita leluja? Pelata kannattaa aina vaikkapa keittiön pöydällä, minne pienet ei pääse sotkemaan.

Olen itsekin tempperamenttinen tapaus, ja hermot menee useasti päivän aikana. Mutta mielikuva siitä auttaa, minkälaisena lapset muistavat lapsuutensa. Enkä todellakaan halua, että he muistavat kiukkuisen ja huutavan äidin, joka aina vaan oli pahalla päällä ja valitti. Valitettavasti ne joka iltaiset sanat ja halaukset ei korvaa tekoja.

Voimia kovasti! :hug:

 

[äiti]

täällä yksi kirjoitukseen sopiva :/

 

[vieras]

Minkä ikäiset lapset?

 

[Kiin]

Et sie ole paska :hug: Se, että sie mietit asiaa ja haluat muuttua, osottaa miten hyvä äiti olet :heart: Miulla on _yksi_ ns. helppo lapsi ja silti päivittäin kiristää pinnaa, että ihan paska olen miekin

 

[Minskii]

Mietin että miksi ei voi olla sellainen äiti kun on? Vai löytyisikö sellainen "pulla äiti" itsestään? Pitääkö olla samanlainen kuin muut, miksi verrata? :snotty:

 

[lapinonni]

Täällä joskus aivan samanlaista... Se vaan kun ei stressaa mistään hajonneesta tai läikkyneistä maidoista vaan siivoaa sotkut olkia kohauttamalla (eli ei rähjää), niin johan tulee itselle parempi mieli ja jaksaa ehkä seuraavan kiukkupuuskan =)
Ja lähde vain ihan minne vaan lasten kanssa. Käy kahvilla jos ei muuta. Me käytiin viime kesänä telttailemassa Olin kyllä niin poikki, mutta todella tyytyväinen itseeni sen jälkeen!
Tänä vuonna uusiksi!
Ja jos pikkuinen ei anna lukea, niin älä lue, vaan keksi jotain omasta päästäsi. Ja ei ne lapset mitään hienoja tarinoita, upeiden käänteiden kanssa kaipaa vaan jotain pientä.
Jos lapsi uhmaa, niin anna uhmata. Minä koululaisellekkin olen sanonut, että puetko sinä itsesi vai minä?
Ei näillä konsteillakaan saada hyvää pinnaa :ashamed:

 

[ap]

:'( Kiitos teille vastauksista. Lapset ovat 2v, 4v ja 9v.

Tuo 2-vuotias on sellainen että ei antaisi isompien sisaruksien tehdä mitään vaan menee väliin, ottaa lelut kädestä, ym. Jos siis luen iltasatua, haluaa hän kaiken huomion ja yrittää kirjaa itselleen, ym. Ei suostu että tekisi muuta silloin.

Minua huolettaakin että olenko jo jotenkin vaikuttanut lapsien mieliin ja tulevaisuuteen; että jos he muistavat lapsuutensa kamalan ahdistavana kun äiti on pahalla tuulella koko ajan. Varsinkin tuo 9- vuotias ymmärtää jo paljonkin. Mietin että jos olenkin jotain pysyvää haittaa aiheuttanut rakkaille.

Tiedän että ne joka iltaiset halaukset ja sanat ei riitä eikä pyyhi pois niitä hetkiä kun olen ollut pahalla päällä. Välillä tuntuu jopa kornilta mennä halaamaan ja taas pyytää anteeksi kun äidillä oli huono päivä. :ashamed: Kun mietin että jos itse muistaisin lapsuudestani vaan huutavan äidin. Minulla oli ihana lapsuus ja sellaisen haluaisin antaa lasillenikin. Rakastan heitä yli kaiken maailmassa; siksi en voi käsittää itseäni. :ashamed:

 

[hei]

Ap, kaikilla se tollaista on joskus. Ehkä tarvisit vaan omaa aikaa välillä, edes pari tuntia viikossa joku oma juttu ilman lapsia?

 

[ymmärrän]

Tää voi nyt olla ihan pöhkö ohje, kun en jaksa koko ketjua ruveta lukemaan, mutta tunnistan nuo tuntemukset toisinaan myös itsestäni. Mutta mulla on auttanut kaksi asiaa, kokeile säkin : 1. Käy yhden viikon ajan AIKAISIN nukkumaan. Siis todella heti, kun vain lasten kannalta pystyt. Aamulla on aivan toinen fiilis herätä ja jaksaa muksujen kanssa! (eli pois täältä surffaamasta ) 2. Kun suututtaa, ajattele tietoisesti haluavasi olla lapsesi kanssa samalla puolella (ts. että hän ei räyhää sun persoonaa vastaan), vaikka olisit asiasta eri mieltä. Tälläsiä näin yömyöhään...

 

[ap]

Ap, kaikilla se tollaista on joskus. Ehkä tarvisit vaan omaa aikaa välillä, edes pari tuntia viikossa joku oma juttu ilman lapsia?

Tuo kyllä on varmaan yksi joka vaikuttaa. Minulla ei nimittäin ole omaa aikaa lähes ollenkaan. :/ Mies on vuorotyössä ja vapaapäivinään levähtää tai tekee niitä hommia joita ei työaikanaan ehdi. Olen lasten kanssa lähes 24/7, itseasiassa ei edes LÄHES vaan olen sen 24/7. Jos käyn kaupassakin niin aina minulla on ainakin yksi lapsista mukana. En haluaisi valittaa sillä jokaisen näistä lapsista olen halunnut mutta olisi ihana joskus tehdä muutakin kuin olla äiti. Olisi ihana tuntea vaikka olevansa nainen. Mennä yksin tai ystävän kanssa vaikkapa kahville ja huomata että elämää on muutakin kuin vaan koti ja lastenhoito. Tunnen kuitenkin syyllisyyttä näistäkin ajatuksista; ajattelen että mitä jos lapsilleni tapahtuisi jotain ja minä vaan haaveilen että saisin välillä olla ilman heitä. :ashamed:

 

[ap]

Tää voi nyt olla ihan pöhkö ohje, kun en jaksa koko ketjua ruveta lukemaan, mutta tunnistan nuo tuntemukset toisinaan myös itsestäni. Mutta mulla on auttanut kaksi asiaa, kokeile säkin : 1. Käy yhden viikon ajan AIKAISIN nukkumaan. Siis todella heti, kun vain lasten kannalta pystyt. Aamulla on aivan toinen fiilis herätä ja jaksaa muksujen kanssa! (eli pois täältä surffaamasta ) 2. Kun suututtaa, ajattele tietoisesti haluavasi olla lapsesi kanssa samalla puolella (ts. että hän ei räyhää sun persoonaa vastaan), vaikka olisit asiasta eri mieltä. Tälläsiä näin yömyöhään...

Tuota nukkumaanmenoa voisi kyllä kokeilla. En vaan tiedä, osaisinko nukkua jos menisin aiemmin. Illat on tätä "minun omaa aikaa" enkä millään malta mennä unille kun saan olla vaan ja rauhoittua. Menen yleensä nukkumaan 1-2 välillä ja heräilen aamulla 8-9.

 

[hm]

ihan mielenkiinnosta, kuunteleeko tuo 9v vielä iltasatua vai lukeeko itse?

meillä kun ei samanikäinen suostu kuuntelemaan enää. lukee itse.

 

[hei]

Ap, kaikilla se tollaista on joskus. Ehkä tarvisit vaan omaa aikaa välillä, edes pari tuntia viikossa joku oma juttu ilman lapsia?

Tuo kyllä on varmaan yksi joka vaikuttaa. Minulla ei nimittäin ole omaa aikaa lähes ollenkaan. :/ Mies on vuorotyössä ja vapaapäivinään levähtää tai tekee niitä hommia joita ei työaikanaan ehdi. Olen lasten kanssa lähes 24/7, itseasiassa ei edes LÄHES vaan olen sen 24/7. Jos käyn kaupassakin niin aina minulla on ainakin yksi lapsista mukana. En haluaisi valittaa sillä jokaisen näistä lapsista olen halunnut mutta olisi ihana joskus tehdä muutakin kuin olla äiti. Olisi ihana tuntea vaikka olevansa nainen. Mennä yksin tai ystävän kanssa vaikkapa kahville ja huomata että elämää on muutakin kuin vaan koti ja lastenhoito. Tunnen kuitenkin syyllisyyttä näistäkin ajatuksista; ajattelen että mitä jos lapsilleni tapahtuisi jotain ja minä vaan haaveilen että saisin välillä olla ilman heitä. :ashamed:

Mutta kyllä se olisi lapsillekin parempi että olisi onnellinen ja ennenkaikkea rentoutunut äiti, vai mitä? :hug:
Mulla on ollu itsellä juuri samanlaiset tunnelmat joskus kuin sinulla on nyt, ja mulla se oma aika oikeasti auttoi. Ja se, että lasta ehti jo tulla ikävä kun oli erossa hänestä vähän aikaa niin sitä taas arvosti että oli olemassa oma lapsi jota sai ja saa hoitaa :heart:

 

[ap]

ihan mielenkiinnosta, kuunteleeko tuo 9v vielä iltasatua vai lukeeko itse?

meillä kun ei samanikäinen suostu kuuntelemaan enää. lukee itse.

Kyllä hän tykkää kuunnella. Luulen että tykkää enemmän siitä yhdessä olosta kuin kuuntelemisesta mutta joka tapauksessa. Lukeminen ei ole vieläkään niin sujuvaa että jaksaisi itsekseen lukea kovinkaan pitkään.

 

[ap]

Mutta kyllä se olisi lapsillekin parempi että olisi onnellinen ja ennenkaikkea rentoutunut äiti, vai mitä? :hug:
Mulla on ollu itsellä juuri samanlaiset tunnelmat joskus kuin sinulla on nyt, ja mulla se oma aika oikeasti auttoi. Ja se, että lasta ehti jo tulla ikävä kun oli erossa hänestä vähän aikaa niin sitä taas arvosti että oli olemassa oma lapsi jota sai ja saa hoitaa :heart:

Olet oikeassa. Kun vaan saisi järjestettyä sitä omaa aikaa. Minä kun olen sellainen että kysyn kerran että onnistuuko ( siis mieheltä lastenhoito) ja jos mies vastaa jotain että olisi kyllä auton korjausta tmv niin annan asian olla. :ashamed:

 

[vieras]

Paska äiti ei välitä lastensa hyvinvoinnista.

 

[vieras]

Paska äiti ei välitä lastensa hyvinvoinnista.

Peesi

 

[mianna]

nukkuakaan ei voi kun pienin 7kk herää yössä 6 kertaa... Olen jatkuvasti pahalla päällä,miehen kanssakin intetään jatkuvalla syötöllä,mies paljon pois kotoa,ei ystäviä,ei sukulaisia lähimainkaan.Tuntuu etten kohta jaksa tätä kotona oloa.

 

[äippä]

olen miettinyt ihan samaa myös. Meillä 10, 5 ja 1 vuotias. Tuntuu ettei mihinkään repee noitten isompien kanssa. Varsinkin kun ei ole paikkaa mihin 1 v laittaisi hoitoon. Sitten pv menee tapellessa välillä milloin minkäkin asian kanssa.

 

[x]

Peruskysymys jälleen: missä lasten isä on? Miksi isä ei voi viihdyttää pienintä silloin kun luet isommille iltasatua tms. tai päinvastoin? Silloin kun lapset ovat niin eri-ikäisiä etteivät pysty toimimaan yhdessä, niin minusta paras tapa on laittaa lapset "jakoon" vanhemmille. Toinen huolehtii toisista lapsista ja toinen samaan aikaan toisista. Saavat lapsetkin silloin enemmän sitä vanhemman jakamatonta huomiota.

 

[mianna]

Peruskysymys jälleen: missä lasten isä on? Miksi isä ei voi viihdyttää pienintä silloin kun luet isommille iltasatua tms. tai päinvastoin? Silloin kun lapset ovat niin eri-ikäisiä etteivät pysty toimimaan yhdessä, niin minusta paras tapa on laittaa lapset "jakoon" vanhemmille. Toinen huolehtii toisista lapsista ja toinen samaan aikaan toisista. Saavat lapsetkin silloin enemmän sitä vanhemman jakamatonta huomiota.

Isä voi olla Saksassa,Hollannissa,Enkuissa,Espanjassa,milloin missäkin.Kun on näitäkin isiä jotka matkustavat työn puolesta.

 

[x]

Peruskysymys jälleen: missä lasten isä on? Miksi isä ei voi viihdyttää pienintä silloin kun luet isommille iltasatua tms. tai päinvastoin? Silloin kun lapset ovat niin eri-ikäisiä etteivät pysty toimimaan yhdessä, niin minusta paras tapa on laittaa lapset "jakoon" vanhemmille. Toinen huolehtii toisista lapsista ja toinen samaan aikaan toisista. Saavat lapsetkin silloin enemmän sitä vanhemman jakamatonta huomiota.

Isä voi olla Saksassa,Hollannissa,Enkuissa,Espanjassa,milloin missäkin.Kun on näitäkin isiä jotka matkustavat työn puolesta.

Niin matkustaa meilläkin ja jos ei ole reissussa niin käy päivät töissä, mutta silloin kun on kotona, niin molemmat osallistuvat lasten hoitamiseen. Meillä ei ole "vanhempien vapaailtoja".