Ä
äiti
Vieras
Mikähän mulla nykyään on kun kaikki v*tuttaa! Oon niin kertakaikkisen väsynyt tähän kaikkeen. Kaikki vastoinkäymiset ja pienet ongelmat tuntuu maailman kaatavalta asialta... Vaikka oikeesti kaikki on suht hyvin. On perhe (2 lasta), mies, talo ja vakituinen työ. Ei pitäs valittaa. Mutta jotenkin olen sisältä rikki, eikä ole ketään kenen kanssa puhua. Hyvän päivän tuttuja on pilvin pimein mutta ei sellaista ihmistä mun elämässä jonka kanssa vois jakaa ajatuksia. Niin no onhan se tuo mies mut tuntuu etten sitä kehtaa vaivata...
Varmaan tekis maisemanvaihdos hyvää mutta meillä ei ole lapsille KETÄÄN hoitajaa, jos miehen kanssa johonki lähdettäs ja mitäpä minä yksinkään mihinkään menisin murehtimaan... En tiiä onko tämä masennusta vai mitä kun mielestäni tätä on jatkunut niin kauan... Kait sitä kallonkutistajalle pitäs mennä. Mutta tuskin koskaan saan aikaseksi että menisin.
Kiitos jos joku jaksoi lukea tätä minun vuodatusta...
Varmaan tekis maisemanvaihdos hyvää mutta meillä ei ole lapsille KETÄÄN hoitajaa, jos miehen kanssa johonki lähdettäs ja mitäpä minä yksinkään mihinkään menisin murehtimaan... En tiiä onko tämä masennusta vai mitä kun mielestäni tätä on jatkunut niin kauan... Kait sitä kallonkutistajalle pitäs mennä. Mutta tuskin koskaan saan aikaseksi että menisin.
Kiitos jos joku jaksoi lukea tätä minun vuodatusta...