pelkään elämää

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja miksi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

miksi

Vieras
onko muilla samaa? siis mua oikeasti pelottaa joskus ihan normaali elämä;työssä käyminen,yksin kaupassa käyminen (välillä),virastoihin tai terveyskeskukseen soittaminen.. pelkäänkö oikeasti näin paljon sosiaalista elämää? haluaisin olla normaali. tällä hetkellä olen kotona lapsen kanssa ja ensi vuonna pitäisi lähteä opiskelemaan. pelkään sitä. pelottaa ajatus yksin lähteä opiskelemaan missä juuri peuskoulusta valmistuneita nuoria. inhottaa kun kouluni kävin huonosti ja yleissivistys puuttuu kokonaan. olen tyhmä ja saamaton. haluaisin muuttua,mutta en pysty. minulla on kyllä mies,kavereita.. asiani ulkoapäin näyttää hyvältä,mutta oikeasti olen ahdistunut. onko kellään samaa tai kokemusta tällaisesta? kaipaisin neuvoja tlanteeseeni :(
 
Se on vain mökkihöperyyttä ystäväiseni. Menee ohi kunhan vähän pinnistät. Kun on pakko lähteä liikkeelle niin pystyt siihen kyllä. Itse olin vuosi sitten samassa tilanteessa ja tuntemuksetkin oli samanlaiset, kaikki uusi pelotti ihan älyttömästi. Olin niin urautunut kotiäidin rutiineihin että tuntui suurinpiirtein maailmanlopulta kun oli aika siirtyä eteenpäin.
Onnekseni sain huomata että opiskelijaelämä olikin ihan muuta kuin mitä pelkäsin. Elämä muuttui eri tavalla mielekkääksi ja tietynlainen apatia ja stressi katosi kokonaan.
Kyllä se siitä helpottaa hyvinkin pian, otat vain vähän itseäsi niskasta kiinni ja hampaita purren eteenpäin1 Se todella kannattaa!
 
Alkuperäinen kirjoittaja miksi:
onko muilla samaa? siis mua oikeasti pelottaa joskus ihan normaali elämä;työssä käyminen,yksin kaupassa käyminen (välillä),virastoihin tai terveyskeskukseen soittaminen.. pelkäänkö oikeasti näin paljon sosiaalista elämää? haluaisin olla normaali. tällä hetkellä olen kotona lapsen kanssa ja ensi vuonna pitäisi lähteä opiskelemaan. pelkään sitä. pelottaa ajatus yksin lähteä opiskelemaan missä juuri peuskoulusta valmistuneita nuoria. inhottaa kun kouluni kävin huonosti ja yleissivistys puuttuu kokonaan. olen tyhmä ja saamaton. haluaisin muuttua,mutta en pysty. minulla on kyllä mies,kavereita.. asiani ulkoapäin näyttää hyvältä,mutta oikeasti olen ahdistunut. onko kellään samaa tai kokemusta tällaisesta? kaipaisin neuvoja tlanteeseeni :(

Veemäisiä liikkeellä rutkasti täällä tänään :kieh:
 
Alkuperäinen kirjoittaja grrr:
Alkuperäinen kirjoittaja miksi:
onko muilla samaa? siis mua oikeasti pelottaa joskus ihan normaali elämä;työssä käyminen,yksin kaupassa käyminen (välillä),virastoihin tai terveyskeskukseen soittaminen.. pelkäänkö oikeasti näin paljon sosiaalista elämää? haluaisin olla normaali. tällä hetkellä olen kotona lapsen kanssa ja ensi vuonna pitäisi lähteä opiskelemaan. pelkään sitä. pelottaa ajatus yksin lähteä opiskelemaan missä juuri peuskoulusta valmistuneita nuoria. inhottaa kun kouluni kävin huonosti ja yleissivistys puuttuu kokonaan. olen tyhmä ja saamaton. haluaisin muuttua,mutta en pysty. minulla on kyllä mies,kavereita.. asiani ulkoapäin näyttää hyvältä,mutta oikeasti olen ahdistunut. onko kellään samaa tai kokemusta tällaisesta? kaipaisin neuvoja tlanteeseeni :(

Veemäisiä liikkeellä rutkasti täällä tänään :kieh:

anteeksi.. tarkoitin tuota vastaajaa, joka laittoi sulle että nössö...
 
Alkuperäinen kirjoittaja nj:
Se on vain mökkihöperyyttä ystäväiseni. Menee ohi kunhan vähän pinnistät. Kun on pakko lähteä liikkeelle niin pystyt siihen kyllä. Itse olin vuosi sitten samassa tilanteessa ja tuntemuksetkin oli samanlaiset, kaikki uusi pelotti ihan älyttömästi. Olin niin urautunut kotiäidin rutiineihin että tuntui suurinpiirtein maailmanlopulta kun oli aika siirtyä eteenpäin.
Onnekseni sain huomata että opiskelijaelämä olikin ihan muuta kuin mitä pelkäsin. Elämä muuttui eri tavalla mielekkääksi ja tietynlainen apatia ja stressi katosi kokonaan.
Kyllä se siitä helpottaa hyvinkin pian, otat vain vähän itseäsi niskasta kiinni ja hampaita purren eteenpäin1 Se todella kannattaa!

kiitoksia! olen miettinyt ja stressanut miten esim. koulussa otetaan minut vastaan.. olen itsekin nuori vielä,20v kun kouluun menen.. pelkään miten minä itse otan ihmiset siellä vastaan (minulla on jyrkät mielipiteet tietyntyyppisistä :( ) ja miten minut otetaan.. siellä tyyppejä jotka elävät huoletonta nuoruutta, vitsit ku on hienoo röökata ja ryypätä! kapinoidaan opettajia vastaan ja muuta tällaista. tiedän kyllä ettei saa yleistää,mutta niinhän se täällä ainakin taitaa mennä.. ja kaikki hoitopaikkojen järjestäminen ARRRRGHHH! stressaavaa vaikka siihen on vielä aikaa :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja grrr:
Alkuperäinen kirjoittaja miksi:
onko muilla samaa? siis mua oikeasti pelottaa joskus ihan normaali elämä;työssä käyminen,yksin kaupassa käyminen (välillä),virastoihin tai terveyskeskukseen soittaminen.. pelkäänkö oikeasti näin paljon sosiaalista elämää? haluaisin olla normaali. tällä hetkellä olen kotona lapsen kanssa ja ensi vuonna pitäisi lähteä opiskelemaan. pelkään sitä. pelottaa ajatus yksin lähteä opiskelemaan missä juuri peuskoulusta valmistuneita nuoria. inhottaa kun kouluni kävin huonosti ja yleissivistys puuttuu kokonaan. olen tyhmä ja saamaton. haluaisin muuttua,mutta en pysty. minulla on kyllä mies,kavereita.. asiani ulkoapäin näyttää hyvältä,mutta oikeasti olen ahdistunut. onko kellään samaa tai kokemusta tällaisesta? kaipaisin neuvoja tlanteeseeni :(

Veemäisiä liikkeellä rutkasti täällä tänään :kieh:

anteeksi.. tarkoitin tuota vastaajaa, joka laittoi sulle että nössö...

meitä on moneen junaan! jos hän saa hyvän mielen tuollaisesta niin olkoon! minua ei ainakaan hetkauta tuollaiset lapselliset kommentit :P naurattaa vain ;)
 

Yhteistyössä