Pelkään että en pääse ylioppilaaksi :(

[vierailija]

Ahdistaa ihan kamalasti. Pelkään että en pääse läpi keskipitkän ruotsin ja pitkän englannin yo-koetta, välillä en enää edes usko siihen ja ahdistus vaikeuttaa viime hetken lukemiseen keskittymistä. Molemmissa on vaikeuksia. Kuuntelut meni heikosti, englannista pisteitä ruhtinaaliset 30/90 ja ruotsista 35/90. A:n raja on englannissa noin 120-130 ja ruotsissa 110-120.

Ruotsissa kielioppi tuottaa eniten tuskaa ja sanavarasto on suppea. Ruotsi oli kuitenkin pakko valita kun vaihtoehtona oli matikka, mikä ainakaan ei suju. Englannista on enemmän taustaosaamista, kun olen opiskellut sitä kauemmin ja käyttänytkin vähän oikeassa elämässä. Molemmissa on kuitenkin merkittävänä ongelmana se että en vain osaa sanoja tarpeeksi. Luen jatkuvasti, mutta vain murto-osa tuntuu jäävän päähän. Sillä hetkellä kun luen, luulen osaavani mutta hetken päästä en muista enää mitään.

Kun katson vanhoja yo-kokeita, niin vastaan tulee varsinkin englannissa ihan outoja sanoja joita en ole koskaan ennen nähnytkään, tai sitten oppinut vähän aikaa sitten mutta pää lyö tyhjää. Englannissa myös tehtävänannot ja monivalintojen vaihtoehdot ovat englanniksi. Kaikkein eniten pelkään että en ymmärrä yhdenkään neljän esseeaiheen ideaa ja kirjoitan asian vierestä enkä saa yhtään pisteitä, mitä on jaossa 99.

Lukenut olen kääntämällä kirjojen kappaleita sanaston kanssa ja englannin kieltä olen kuunnellut paljon sarjoja katsoessa. Lukemisen aloitin nyt jälkiviisaasti todettuna liian myöhään. Aloitin tammikuussa pikkuhiljaa molempia kääntäen muutamia kappaleita. En osannut jotenkin rytmittää tätä lukemista niin ettei olisi jäänyt niin paljon töitä näille viimeisille viikoille. Yhtäkkiä vain havahduin että aikaa onkin enää hyvin vähän ja siinä vaiheessa vielä monta koulukirjaa lukematta ja kielioppiasioita opettelematta.

Sairastan masennusta, mikä vie todella paljon voimia ja haittaa keskittymistä. Terveenä olisin jaksanut lukea paremmin. Pelkään että kaikki on jo liian myöhäistä. Se ajatus pyörii päässäni jatkuvasti kun yritän lukea.

Viime hetken vinkkejä? Miten saan asiat jäämään päähäni paremmin? Jos on opettajia, niin kertokaa miten noita esseitä arvostellaan, kuinka helposti saa pisteitä? Onko mitään toivoa päästä vielä läpi?

En haluaisi syyllistämistä epäonnistuneesta lukuaikataulustani, on tarpeeksi huono ja syyllinen olo muutenkin.

 

[vierailija]

Depressio ja stressi voivat vaikuttaa myös muistiin. Asioita ei voi muutenkaan muistaa väkisin. On ihan tavallista, jos ja kun masennus vaikuttaa oppimiskykyyn ja se ei ole oma syy tai omaa laiskuutta.

Älä heitä hanskoja tiskiin, vaikket juuri nyt onnistuisi. Sitten luet lisää ja menet kirjoittamaan uusiksi? Ajattele niin, armollisesti ja vähemmän itseä pakottaen. Ei ole maailmanloppu, jos yrittää uudelleen paremmalla ajalla. Voihan olla niinkin, että pienen levon jälkeen homma alkaa sujumaan ja pääset kirjoitukset läpi jne.

Ymmärrän kyllä stressin ja paineen ja myös sen, ettei niitäkään saa väkisin pois.
Mä en todellakaan läpäisi kieliä lukiossa, ellen lukisi 20 vuotta etukäteen

 

[vierailija]

Olen vähän samaa mieltä..ketä kiinnostaa
Se on kuule vaan yks yo-koe. Ei se kenenkään elämä siitä ole ollut kiinni.
Nuku ja lepää, ulkoile ja nauti elämästä - se on paras tapa pärjätä

 

[vierailija]

itse sain aikoinaan kuuntelusta tuon 30/90 pst ja pääsin läpi A:lla.
Eli mahkut on sinullakin
Tosin esseestä sain sitten 75 pst, että se meni hyvin..
Opettele varmoja OIKEINKIRJOITETTUJA lauseita, joita voit käyttää jokaisessa kirjoitelmassasi.
Ennemmin oikein kirjoitusta, kun yritystä sinne päin.
Eli helppoja yksinkertaisia lauseita pitäis saada kirjotettua!
Ruotsissa varmasti sama juttu.
Mutta älä huoli, vaikket pääsisi juuri nyt ylioppilaaksi.
Tulet huomaamaan, ettet tule enää ikinä elämässäsi tarvimaan lukiopapereita muuhun kuin seuraavan koulun pääsemiseen.
Itse varmasti keskittyisin lähinnä lauseiden opetteluun kuin yksittäisten sanojen.
Se voi olla vähän liian myöhäistä..

 

[vierailija]

Olen vähän samaa mieltä..ketä kiinnostaa
Se on kuule vaan yks yo-koe. Ei se kenenkään elämä siitä ole ollut kiinni.
Nuku ja lepää, ulkoile ja nauti elämästä - se on paras tapa pärjätä

Ei ole elämä kiinni, mutta se olisi iso häpeä ja tuntisin epäonnistuneeni taas yhdessä asiassa. Tuntuu että pettäisin perheen ja suvun kun tuntuvat odottavan niin täpinöissään juhlia ja olettavat että ne tulee tänä keväänä. Ja mielestäni enemmän kesäjuhla. Jos ei olisi mitään tuollaista sosiaalista painetta, niin ajattelisin varmaan tuolla tavoin, rennommin.