Pelkään, etten kelpaisi kenellekään muulle kuin miehelleni

[Epänainen]

Tämä on ehkä maailman lapsellisin ongelma, mutta kysynpä silti neuvoja.

Olen elänyt kohta seitsemän vuotta onnellisessa parisuhteessa. Olen 32-vuotias nainen. Mieheni on ensimmäinen ja ainoa seksikumppanini. Häntä ennen en ole edes seurustellut kenenkään kanssa, kukaan ei oikeastaan koskaan yrittänyt lähestyä minua. Lukuunottamatta humalaisten miesten lähentely-yrityksiä baarissa ja muutamien vanhempien miesten taholta tullutta seksuaalista ahdistelua.

Miehet eivät tunnu näkevän minua lainkaan naisena. Eräskin työkaveri kerran saunaillassa juovuksissa naureskeli, että "sä olet niin äijä, ei tulisi mieleenikään panna sua vaikka istun tässä vieressäsi munasillani." En toki mitenkään kauhean naisellinen olekaan, ainakaan mielenkiinnon kohteiltani, käytökseltäni ja tyyliltäni. Tyylini on kaiketi melko androgyyni, alasti voin kyllä "kilpailla" kenen tahansa naisen kanssa ja mieleltäni olen hyvinkin sensuelli ja eroottinen. En vain pidä tarpeellisena tuoda sitä esiin pukeutumisessani tai käytöksessäni.

Ajattelen näitä asioita nyt siksi, että minulla on kaiketi jonkinlainen ikäkriisi -olen huomannut ensimmäiset iän merkit kehossani. Toisekseen jäin työttömäksi, ja itsetuntoni on aiemmin rakentunut hyvin pitkälti työn varaan. Kolmannekseen eräs ystäväpiiriimme kuuluva mies, jota kohtaan olen aina tuntenut tietynlaista vetoa, minkä luulin olevan molemminpuolista, meni naimisiin. Naisen kanssa, joka on varsinainen barbienukke, täydellinen vastakohtani. Se toi mieleeni muistoja siitä, miten nuorempana jokainen mies joka herätti mielenkiintoni päätyi yhteen jonkin täydellisen vastakohtani kanssa.

Tuntuu, että mieheni on ainoa mies joka on todella NÄHNYT minut. Olemme onnellisia, rakastamme toisiamme, seksi on ihanaa jne. Mutta jotenkin minä haluaisin, että muutkin miehet ihailisivat minua. Se parantaisi itsetuntoani, ja haluaisin että mieheni voisi tavallaan ylpeillä minusta muille miehille.

Monet naiset väittävät, että nainen muuttuu keski-iässä näkymättömäksi. Minusta tuntuu, että en ole näkyvä koskaan ollutkaan.

 

[tuuliviiri]

Kyllä sinun elämäsi osaakin olla ahdistavaa.

Ja älä vaan kuvittele etten olisi ymmärtänyt kirjoituksesi viestiä...

 

[Ihmettelee]

Mutta ap. - eikö tärkeintä ole se, että oma kumppanisi pitää sinua hyvän näköisenä ja rakastaa sinua? Mitä väliä sillä on, mitä muut miehet sinusta ajattelevat? Ja sitä paitsi, mistä tiedät, etteivät toisetkin miehet sinua näe?

 

[Cosmo-girl]

Mä ainakin vetäisin itkupotkuraivarit, jos ei edes naapurin Jarza himoitsis mua.

 

[Pakkelia pintaan]

Tämä on ehkä maailman lapsellisin ongelma, mutta kysynpä silti neuvoja.

Olen elänyt kohta seitsemän vuotta onnellisessa parisuhteessa. Olen 32-vuotias nainen. Mieheni on ensimmäinen ja ainoa seksikumppanini. Häntä ennen en ole edes seurustellut kenenkään kanssa, kukaan ei oikeastaan koskaan yrittänyt lähestyä minua. Lukuunottamatta humalaisten miesten lähentely-yrityksiä baarissa ja muutamien vanhempien miesten taholta tullutta seksuaalista ahdistelua.

Miehet eivät tunnu näkevän minua lainkaan naisena. Eräskin työkaveri kerran saunaillassa juovuksissa naureskeli, että "sä olet niin äijä, ei tulisi mieleenikään panna sua vaikka istun tässä vieressäsi munasillani." En toki mitenkään kauhean naisellinen olekaan, ainakaan mielenkiinnon kohteiltani, käytökseltäni ja tyyliltäni. Tyylini on kaiketi melko androgyyni, alasti voin kyllä "kilpailla" kenen tahansa naisen kanssa ja mieleltäni olen hyvinkin sensuelli ja eroottinen. En vain pidä tarpeellisena tuoda sitä esiin pukeutumisessani tai käytöksessäni.

Ajattelen näitä asioita nyt siksi, että minulla on kaiketi jonkinlainen ikäkriisi -olen huomannut ensimmäiset iän merkit kehossani. Toisekseen jäin työttömäksi, ja itsetuntoni on aiemmin rakentunut hyvin pitkälti työn varaan. Kolmannekseen eräs ystäväpiiriimme kuuluva mies, jota kohtaan olen aina tuntenut tietynlaista vetoa, minkä luulin olevan molemminpuolista, meni naimisiin. Naisen kanssa, joka on varsinainen barbienukke, täydellinen vastakohtani. Se toi mieleeni muistoja siitä, miten nuorempana jokainen mies joka herätti mielenkiintoni päätyi yhteen jonkin täydellisen vastakohtani kanssa.

Tuntuu, että mieheni on ainoa mies joka on todella NÄHNYT minut. Olemme onnellisia, rakastamme toisiamme, seksi on ihanaa jne. Mutta jotenkin minä haluaisin, että muutkin miehet ihailisivat minua. Se parantaisi itsetuntoani, ja haluaisin että mieheni voisi tavallaan ylpeillä minusta muille miehille.

Monet naiset väittävät, että nainen muuttuu keski-iässä näkymättömäksi. Minusta tuntuu, että en ole näkyvä koskaan ollutkaan.

Minusta pitäisi riittää vallan mainiosti, että kelpaat miehellsi sellaisena kuin olet. Muista viis. Mutta jos asialla on sinulle sittenkin merkitystä, niin luulisi sinun tekevän asialle muutakin kuin murehtivan. Jumppaa, kampaajaa, meikkiä ja uutta vaatetta. Tämä ei siis ollut sinua itseäsi, mutta jos asia vaivaa, niin ei ole muitakaan vaihtoehtoja. Ei voi olettaa, että androgyyni tyylisi vetoaisi kuin pieneen vähemmistöön miehistä.

 

[Tavallinen_Mies]

Jatkan vielä aiheesta. Haluat uskotella, että nykyinen androgyyni tms. tyyli on juuri sitä ominta itseäsi. En usko. Et haluaisi olla työperustainen harmaavarpunen, jos samalla haluatkin muiden (miesten) jonkilaista hyväksyntää. Siis tuo harmaus on suojakilpi johonkin, jonka vain itse tiedät, muttet uskalla tunnustaa. On erittäin hienoa, että miehesi tukee sinua ja hyväksyy sinut. Niinhän sen pitääkin olla.
Et varmasti ole harvinaisuus naisten joukossa, johon on iskostettu lähes tärkeimmäksi perusarvoksi työstä suoriutumisen. Kaikki muu on sitä hömppää. Lisäksi tuo harmaus antaa hyvän suojan jotain sellaista vastaan, joka on tai on ollut joskus epämiellyttävää ja pelottavaa.
Sinulla on kaikki mahdollisuudet tehdä myös toisin, jos haluat.

 

[saanajenna]

Kyllä mielestäni naisellisuutta voi kehittää. Oikeastaan sinun pitää kääntää katse itseesi, missä olet hyvä, mikä tuntuu hyvältä ja mennä noilla. Naisellinen voi mielestäni olla juuri omalla persoonalla.
Yleensä ehkä kun haluaisi olla naisellisempi, käyttää esikuvina erittäin naisellisia naisia ja luulee sitten, että pitää mahtua johonkin muottiin, esim. olla juuri ne tietyt vaaleat pitkät kiharat. Uskon, että sinulle löytyy se oma tapa naurahtaa naisellisesti, flirtata, löytää joku tyköistuva juuri sinun vartaloasi korostava vaate.
Muutos ei käy hetkessä, keskity itseäsi piristäviin asioihin ja leikittele asialla.

 

[vanha virsi]

Opi olemaan kiitollinen siitä mitä sinulla jo on.

 

[sitä saat mitä haluat]

Ihan ensiksi kannattaisi miettiä, että mitä sinä todella haluat. Jos nyt haluat todella paljon muiden miesten ihailua, niin se ei miettimällä muutu miksikään, vaan sitten sinun pitää ryhtyä toimeen, jolla saat miesten ihailua. Seksikkäämmän ulkonäön saamiseen tarvitset tyylisi päivitystä: hiukset, meikki, hajuvesi, vaatteet, alusvaatteet, asusteet jne. Älä myöskään unohda flirttailua, sillä se on varma keino herättää miesten kiinnostus.

Jäin miettimään sitä, että mitä oikein saat siitä, että miehet alkaisivat ihailemaan sinua. Onko kyse siitä, että olette olleet niin kauan yhdessä, että et saa mieheltäsi kehuja vai siitä, että ikääntyminen, ulkonäön menettäminen ja kokemattomuus saavat sinut huomaamaan, että aika kiitää niin kovaa vauhtia, että et koskaan ehtinytkään viettää sellaista miesten katseiden kohteena olemista.

Kun muutat tyyliäsi, niin varaudu myös kääntöpuoliin. Miehesi saattaa tulla mustasukkaiseksi ja tulet saamaan ehdotuksia, nipistelyitä pyllylle yms. mikä voi olla hämmentävää. Pahimmassa tapauksessa jäät koukkuun siihen, että haluat miehiltä ihailua, joka saattaa altistaa sille, että oma tylsähkö parisuhde alkaa tuntua sellaiselta, josta haluat eroon.

 

[saanajenna]

^Ei minusta ole kummallista, että kaipaa ihailua. Kyllä sitä kaipaa aina itse kukin.
Ehkä ap voisi lähteä johonkin etelän aurinkorannalle kuuntelemaan etelän gigoloiden lirkuttelua. (Ja sanoin tuon ihan tosissani!)

Ihminen tarvitsee aina jotain, mitä kautta saada arvostusta. Minusta ei ole hyvä, jos naisen omanarvontunto rakentuu vain sen varaan, saako hän ihailua. Se kun on kuitenkin katoavaa. Toisaalta asialla on sekin puoli, että kun itse oivaltaa olevansa hottis ja mahtava, niin miksikä se siitä sitten katoaisi minnekään vaikka silmäkulmaan tulisi pari ryppyä lisää. Tarkoitan siis sellaista, kun itsetunto voi olla seksikästä.

Ap:han kirjoitti, että työ ei voi tällä hetkellä tuoda hänelle arvostusta. Voisiko elämässä sitten olla muita asioita, joku harrastus, jossa voi kehittyä tms.

 

[Perketti]

^Ei minusta ole kummallista, että kaipaa ihailua. Kyllä sitä kaipaa aina itse kukin.
Ehkä ap voisi lähteä johonkin etelän aurinkorannalle kuuntelemaan etelän gigoloiden lirkuttelua. (Ja sanoin tuon ihan tosissani!)

Ihminen tarvitsee aina jotain, mitä kautta saada arvostusta. Minusta ei ole hyvä, jos naisen omanarvontunto rakentuu vain sen varaan, saako hän ihailua. Se kun on kuitenkin katoavaa. Toisaalta asialla on sekin puoli, että kun itse oivaltaa olevansa hottis ja mahtava, niin miksikä se siitä sitten katoaisi minnekään vaikka silmäkulmaan tulisi pari ryppyä lisää. Tarkoitan siis sellaista, kun itsetunto voi olla seksikästä.

Ap:han kirjoitti, että työ ei voi tällä hetkellä tuoda hänelle arvostusta. Voisiko elämässä sitten olla muita asioita, joku harrastus, jossa voi kehittyä tms.

Ei hemmetti... Oikeasti?

Ap. Sulla on kyllä asiat ihan hakusessa. Mihin sä tarvitset jotain huomiota? Sullahan on kaikki hyvin. Miksi lähdet siihen mihin moni nainen lähtee teininä eli oppi hankkimaan ns."arvostusta" seksikkyydellä. Ei semmosia miehet oikeasti arvot. Ps. Sulla on jo ukko joka rakastaa sua mihin sä tarvitset muiden huomiota ja ihailua? Sulla oli jotain vetoa toiseen mieheen ja sua harmitti että se meni toisen kanssa naimisiin?? Sun kannattaa tehdä vähän itsetutkiskelua ja miettiä mikä on oikeasti tärkeää elämässä.

 

[lakupekka]

Luulenpa, että ongelmana on AP:n työttömyys. Koska identiteettisi on pitkälti perustunut työntekoon, niin nyt olet tilanteessa, jossa identiteetti on "kadonnut" ja mietit, että mitä nyt on jäljellä. Tietenkin voit ottaa seksikkäämmän naiseuden tavoitteeksesi, jos sitä tosiaankin haluat. Kyllä sinä osaat itsekin tai jonkun tyylikkään muotitietoisen kaverin avulla muokata itseäsi siihen suuntaan.

Minä ehdotan, että panosta johonkin sellaiseen, josta on työnhaussa oikeasti hyötyä. Tietenkin kannattaa sitä ulkonäköäkin katsoa kriittisesti, että oletko esim. jämähtänyt 90-luvun teinimuotiin tms. Mieti, mitä voisit opiskella edullisesti, josta voisi olla hyötyä. Yleensä esimerkiksi kielien opiskelu ei ole koskaan turhaa. Nyt tähän aikaan vuodesta on paljon esim. työväenopistoissa abi-kursseja, joissa kerrataan englannin ja ruotsin kielioppia. Samoin on pikastartteja ja alkaneita ryhmiä, joissa saattaa olla vielä tilaa. Myös uusien ATK-ohjelmien osaamisesta ei ole koskaan haittaa. Myös avoimessa yliopistossa on todella mielenkiintoisia kursseja.

 

[vanha täti]

^Ei minusta ole kummallista, että kaipaa ihailua. Kyllä sitä kaipaa aina itse kukin.
Ehkä ap voisi lähteä johonkin etelän aurinkorannalle kuuntelemaan etelän gigoloiden lirkuttelua. (Ja sanoin tuon ihan tosissani!) .

Mietin kanssa, että tuollaistako tosiaan ap haluaa, sillä sitähän se miesten "ihailu" tosiasiassa on, tai sitten jotain onnetonta toljotusta joka tuntuu tympeältä ja töykeältä. Pitkissä ihmissuhteissa toisen ulkonäölle tulee yksinkertaisesti sokeaksi, vaikka siinä vieressä olisi miss maailma, niin aivan samat ongelmat hänellä on parisuhteissa kuin taviksellakin. Ap:n ongelmat on todellisuudessa siis jossain muualla, helpoin tapa on ulkoistaa ne, kuin tarttua härkää sarvista ja alkaa kehittämään itseään. Vaikka miehiä aina haukutaan kun nämä eivät edes muista vaimonsa "silmien väriä" niin piti meikäläisenkin naisena miettiä kerran tosissaan käyttääkö työkaverini säännöllisesti rillejä vai ei.