Pelkään kun puhelin soi että asia koskee vanhempiani..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Omainen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
O

Omainen

Vieras
tilanne on siellä täysin kaaoottinen. minun katsontakannaltani jopa pelottava ja vaarallinen.
Äitini on sairas (ollut niin kauan kuin muistan myös henkisesti,mutta ei ole hoidettu) ja isä on ollut äidin omaishoitajana kolmisen vuotta. äitini sairastaa syöpää ja vaikeaa munuaistautia.syöpä on hyvin hallinnassa eikä ole levinnyt, mutta kun äiti on muutoinkin sairastanut vuosikymmenet hän purkaa pahaa oloaan ja turhautumistaan isälle. äiti on tosi epävakaa,ollut aina. esim. jos isä mennyt viemään roskia ja jäänyt juttelemaan jonkun kanssa vaikkapa vain 10minuutiksi, äiti on jo aivan raivona ja huolissaan että minne se jäi?!?!? kyttää ikkunoista jne.

Äiti ei saa öitä nukuttua kuin 3-4 h yössä, eikä hän anna sitten isänkään nukkua. siellä on joka päiväistä ja öistä huutamista.. äiti alkaa siis huutaa kuin mieltä vailla, haukkuu isää ja kiroaa. ja nyt on käynyt niin että isä on aivan loppu ja katkeamispisteessa ollut jo pitkään, ja on käynyt nyt useamman kerran äidin kohtauksien aikana häneen käsiksi. ja sitten äiti on lähtenyt huutamaan rappukäytävään! :( :O

Sosiaalityöntekijät ovat kyllä käyneet useamman kerran,mutta heille eivät kerro asioiden oikeaa laitaa. keittävät kahvit ja sanovat kaiken olevan ihan hyvin. isä ei käytä omaishoitajille tarkoitettuja vapaitaan edes.

Mä olen niin huolissani, pettynyt ja vihainen.. ristiriitaisia tunteita risteilee mielessä. kuitenkin omia vanhempiaan rakastaa..

eilen veljeni kanssa taas soiteltiin ja hän kertoi että siellä on taas sota päällä (isä oli soittanut hänelle ja sanonut ettei jaksa enää päivääkään ja äiti raivoaa taustalla):( Veljeni sanoi että soittaa sosiaalityöntekijöille ja kertoo miten asiat siellä ovat. pakko puuttua nyt viimeistään tilanteeseen,ei näin voi jatkua!!:`(
 
Kurja tilanne. Minkä ikäisiä vanhempasi ovat? En oikein muuta osaa neuvoa kuin että olette veljesi kanssa yhdessä otatte yhteyttä sosiaaliviranomaisiin josko jotain ratkaisua tilanteeseen löytyisi.
 
Onpa surullista, kaikin puolin hankala tilanne - kaikille.
Eikö äitisi suostu kokeilemaan mitään mielialalääkitystä?
Hyvä kuitenkin että puututte tilanteeseen, ehkä se lähtee siitä selviämään kun viranomaiset saavat todellista tietoa tilanteesta. Voimia :hug:
 
[QUOTE="vieras";27450281]Kurja tilanne. Minkä ikäisiä vanhempasi ovat? En oikein muuta osaa neuvoa kuin että olette veljesi kanssa yhdessä otatte yhteyttä sosiaaliviranomaisiin josko jotain ratkaisua tilanteeseen löytyisi.[/QUOTE]

65-vuotiaita.
 
Työskentelen itse kotihoidossa, ja tälläiset tilanteet ovat minulle tuttuja. Suosittelen ottamaan omaan kotihoitoon omaisena yhteyttä ja kertomaan tilanteen realistisesti. He voivat järjestää palaverin kotiin, jossa sinun kannattaa ehdottomasti olla mukana, ettei mene kaikki on ihan hyvin diipadaapailuksi. Kotihoito voi auttaa esimerkiksi aamukäynneillä, suihkuavuilla yms. Lisäksi on ehdottoman tärkeää, että isäsi käyttäisi omaishoitajan vapaitaan, jotta saa myös itse levättyä. Tämä kannattaa perustella myös äidillesi, jos on siis siinä tilassa, että kykenisi ymmärtämään. Kukaan ei jaksa loputtomiin, ja erityisen tärkeää onkin ennaltaehkäistä loppuunpalamista.
 
Onpa surullista, kaikin puolin hankala tilanne - kaikille.
Eikö äitisi suostu kokeilemaan mitään mielialalääkitystä?
Hyvä kuitenkin että puututte tilanteeseen, ehkä se lähtee siitä selviämään kun viranomaiset saavat todellista tietoa tilanteesta. Voimia :hug:

äidille kokeiltiin jotakin mielialalääkitystä ja söikin sitä kuukausia ja on käynyt muutaman kerran terapuetilla keskustelemassa. mutta lopetti koska ei kokenut niistä hyötyä. nämä on niin tuttuja asioita ihan tuolta mun lapsuudesta saakka.. nyt vaan tilanne kärjistynyt näin pahasti. pelkään että isäkin sairastuu kohta pahasti,on niin kovilla ollut pitkään. hänellä kuitenkin myös sokeritauti,verenpainetauti ym. pelkään että sydän pettää :`(

Äiti huutaa siellä kauheita asioita,mm. "kuolisi tästä pois" ja "tuokaa ruumisauto pihaan!" :(

se on niin "hullua" kun välillä ovat kuin ei mitään, en epäilekkään yhtään etteikö rakastaisi toisiaan. mutta elo on mennyt liian raskaaksi molemmille
 
Työskentelen itse kotihoidossa, ja tälläiset tilanteet ovat minulle tuttuja. Suosittelen ottamaan omaan kotihoitoon omaisena yhteyttä ja kertomaan tilanteen realistisesti. He voivat järjestää palaverin kotiin, jossa sinun kannattaa ehdottomasti olla mukana, ettei mene kaikki on ihan hyvin diipadaapailuksi. Kotihoito voi auttaa esimerkiksi aamukäynneillä, suihkuavuilla yms. Lisäksi on ehdottoman tärkeää, että isäsi käyttäisi omaishoitajan vapaitaan, jotta saa myös itse levättyä. Tämä kannattaa perustella myös äidillesi, jos on siis siinä tilassa, että kykenisi ymmärtämään. Kukaan ei jaksa loputtomiin, ja erityisen tärkeää onkin ennaltaehkäistä loppuunpalamista.

kiitos viestistäsi. näin se juuri on. Soitin veljelleni,hän on menossa lääkärille puhumaan näistä asioista vanhempiemme mukaan.
toiv. saavat nyt apua! tosin sitä olisivat saaneet jo paljon aiemmin, jos tilanne olisi ollut tiedossa eivätkö olisi kieltäneet ja kaunistelleet asioita. musta tuntuu että he ovat jotenkin vääristelyneellä tavalla liian kiinni toisissaan, eivät oikein osaa elää ilman toisiaan mutta kuitenkin käyvät toistensa hermoille. ja tuntuu kuin pelkäisivät mitä sitten tapahtuu,jos kertoisivat asioiden todellisen laidan..
 
No mun mielestä kuulostaa siltä että äidin paikka ois jossain muualla ku kotona. Jotenkin en usko että suihkutteluavut paljo auttaa.

niin, samoin ajattelen. tilanne on niin paha ollut jo hyvän aikaa. niin paha, ettei välillä usko todeksi. eikä ulkopuoliset varmaan uskoisi jos kertoisin (siis nekin jotka tuntee mun vanhempani), kun eivät tiedä yhtään mitä siellä tapahtuu
 
No mun mielestä kuulostaa siltä että äidin paikka ois jossain muualla ku kotona. Jotenkin en usko että suihkutteluavut paljo auttaa.

Monien kotona asuvien paikka olisi laitoksessa, mutta näillä jonoilla mitä nykyään on, pyritään ensin saamaan mahdolliset kotiavut ja lomat kuntoon, ja jos ei edelleenkään toimi, laitetaan ympärivuorokautiseen hoivaan lähete vetämään. Se, milloin sinne pääsee, on jo sit ihan eri asia.

Aloittajalle; jos tilanne ihan mahdottomaksi menee, niin sosiaalitoimen kriisipäivystys on se paikka, jonne soittaa. En tiedä mistä päin olette, joten yksityiskohtaisempia käytäntöjä en viitsi selostaa, kun ne kuitenkin ovat paikkakuntakohtaisia ja toimitavat saattavat poiketa huomattavasti toisistaan.

Tsemppiä vaikeaan tilanteeseen!
 
Tjah, itse samantapaista kokeneena voin sanoa että raskasta ja vaikeeta on. Jos isäsi ei halua kertoa totuutta niin vaikea se on pakottaa. Molemmat vanhempani kuolivat äiti alle 60v ja isä 63v.
Oli syöpää,sydäntautia ja diabetes,munuaiset ja alko/tupakka maistui. Mieti siinä samalla omaa jaksamista jookos että et itse sairastu ja ylirasitu:)
Ehkä äitisi pitäisi asua muualla kun kotona.
 
Monien kotona asuvien paikka olisi laitoksessa, mutta näillä jonoilla mitä nykyään on, pyritään ensin saamaan mahdolliset kotiavut ja lomat kuntoon, ja jos ei edelleenkään toimi, laitetaan ympärivuorokautiseen hoivaan lähete vetämään. Se, milloin sinne pääsee, on jo sit ihan eri asia.

Aloittajalle; jos tilanne ihan mahdottomaksi menee, niin sosiaalitoimen kriisipäivystys on se paikka, jonne soittaa. En tiedä mistä päin olette, joten yksityiskohtaisempia käytäntöjä en viitsi selostaa, kun ne kuitenkin ovat paikkakuntakohtaisia ja toimitavat saattavat poiketa huomattavasti toisistaan.

Tsemppiä vaikeaan tilanteeseen!

kiitos sinulle(kin)!
sepä se,kun ajoissa otettaisiin se kaikki apu vastaan mitä on mahdollista saada niin tilanne ei kärjistyisi näin pahaksi. Mutta tosiaan, parhaillaan on mun veljeni puhumassa vanhempieni asioista lääkärille. mä olen helpottunut, että hän meni vanhempieni mukaan. pelkään pahoin että muutoinkin tuokin lääkärikäynti olisi mennyt vaan asioiden kaunisteluksi.
 
Mitä konkreettista apua he tarvitsisivat päivän toimintoihin, jotta arki sujuisi suht sopuisasti? Miten äitisi selviytyy ruokailuista, hygienian hoidosta, wc-käynneistä yms.? Onko mielialan vaihtelu suurin ongelma? Onko lääkitys kohdillaan, onko lääkäri tarkistanut sen? Onko unilääke käytössä? Paljon kysymyksiä, joihin minä en välttämättä tarvitse vastauksia, mutta ne tulivat mieleeni tarinaasi lukiessa.

Kotihoito voi tulla avuksi, jos arvioidaan sille olevan tarvetta. Esim. lääkityksen toteuttamisessa ja seurannassa se voisi olla avuksi, samoin keskusteluapuna. Pyydä sosiaalityöntekijöiltä alueesi kotihoidon yhteystiedot, niin asiaa saadaan jalalle, jos se on tarpeen.

Tosin pakolla vanhempiasi ei voida auttaa, jos he eivät apua halua. Mutta vähitellen ja suostutellen, sillä tavalla se vastahakoisille asiakkaille yleensä onnistuu.
 
Viimeksi muokattu:
Tjah, itse samantapaista kokeneena voin sanoa että raskasta ja vaikeeta on. Jos isäsi ei halua kertoa totuutta niin vaikea se on pakottaa. Molemmat vanhempani kuolivat äiti alle 60v ja isä 63v.
Oli syöpää,sydäntautia ja diabetes,munuaiset ja alko/tupakka maistui. Mieti siinä samalla omaa jaksamista jookos että et itse sairastu ja ylirasitu:)
Ehkä äitisi pitäisi asua muualla kun kotona.

kiitos sinulle(kin)!
otan osaa vanhempiesi takia! :(

Kiitos erityisesti tuosta kommentista jossa kehotit pitämään huolta myös itsestäni.. Täytyy myöntää, että olen kantanut ihan lapsesta asti liiankin suurta huolta ja murhetta vanhemmistani. Nyt olen itse sairastunut henkisesti ja menen jaksamisen äärirajoilla. Lapset yritän hoitaa parhaani mukaan, välillä vaan tuntuu että huolet ja murheet jyrää alleen :`(
 
Mitä konkreettista apua he tarvitsisivat päivän toimintoihin, jotta arki sujuisi suht sopuisasti? Miten äitisi selviytyy ruokailuista, hygienian hoidosta, wc-käynneistä yms.? Onko mielialan vaihtelu suurin ongelma? Onko lääkitys kohdillaan, onko lääkäri tarkistanut sen? Onko unilääke käytössä? Paljon kysymyksiä, joihin minä en välttämättä tarvitse vastauksia, mutta ne tulivat mieleeni tarinaasi lukiessa.

Kotihoito voi tulla avuksi, jos arvioidaan sille olevan tarvetta. Esim. lääkityksen toteuttamisessa ja seurannassa se voisi olla avuksi, samoin keskusteluapuna. Pyydä sosiaalityöntekijöiltä alueesi kotihoidon yhteystiedot, niin asiaa saadaan jalalle, jos se on tarpeen.

Tosin pakolla vanhempiasi ei voida auttaa, jos he eivät apua halua. Mutta vähitellen ja suostutellen, sillä tavalla se vastahakoisille asiakkaille yleensä onnistuu.

äidilläni on avannepussi ja isäni tyhjentää sen. myös suihkuissa isä auttaa, tosi monessa asiassa. äidin jalat on jäykistyneet jonkin verran joten hänen on hankala kävellä.

äidillä on tosi monia lääkkeitä,en osaa oikein niistä sanoa. sen muistan että kovasti ollut vaikeuksia mitkä lääkkeet sopivat yhteen ja mitkä eivät. äitini on kärsinyt erinlaisista kivuista n.20 vuotta ja sen takia ei pysty kunnolla nukkumaan.

äiti esimerkiksi menee aivan "sekaisin", hermoraunioksi esim. sellaisesta asiasta jos joku pieni paperi on hukassa tai väärässä paikkaa. pienetkin asiat saavat hirvittävät mittasuhteet. Tosin,näin se on ollut niin kauan kuin muistan. mutta se on vain pahentunut :(

Isän on täytynyt myös opetella laittamaan ruokaa ja äidillä kun on huono ruokahalu,ei pysty isän ruokia välillä syömään. ja joskus sitten haukkuu nekin :/
 
Kertomasi perusteella kotihoidon kriteerit täyttyvät.

Todella paljon jaksamisia vielä kerran, tälläiset tilanteet ovat kuormittavia sekä vanhemmille itselleen että myös teille, sinulle ja veljellesi. Toivottavasti asiat alkaisivat nyt järjestyä! Pitäkää huoli itsestänne.
 
äidilläni on avannepussi ja isäni tyhjentää sen. myös suihkuissa isä auttaa, tosi monessa asiassa. äidin jalat on jäykistyneet jonkin verran joten hänen on hankala kävellä.

äidillä on tosi monia lääkkeitä,en osaa oikein niistä sanoa. sen muistan että kovasti ollut vaikeuksia mitkä lääkkeet sopivat yhteen ja mitkä eivät. äitini on kärsinyt erinlaisista kivuista n.20 vuotta ja sen takia ei pysty kunnolla nukkumaan.

äiti esimerkiksi menee aivan "sekaisin", hermoraunioksi esim. sellaisesta asiasta jos joku pieni paperi on hukassa tai väärässä paikkaa. pienetkin asiat saavat hirvittävät mittasuhteet. Tosin,näin se on ollut niin kauan kuin muistan. mutta se on vain pahentunut :(

Isän on täytynyt myös opetella laittamaan ruokaa ja äidillä kun on huono ruokahalu,ei pysty isän ruokia välillä syömään. ja joskus sitten haukkuu nekin :/

Ok, kyllähän tuo kuulostaa siltä, että kotihoidon avulle voisi olla tarvettakin. Lisäksi mä ehdottaisin mahdollisuuksien mukaan intervallijaksojen eli vuorohoitojaksojen järjestämisestä äidillesi, eli hän olisi välillä laitoshoidossa, jolloin isäsi saisi levähtää. Se on hyvin tärkeää ja isäsi pitäisi saada ymmärtämään oma parhaansa tässä asiassa.

Toivottavasti nyt asiat hissukseen muuttuvat parempaan suuntaan, kun te veljesi kanssa puutuitte tilanteeseen tiukemmin. Tsemppiä ja jaksamista teillekin :hug:
 
Voimia todella paljon sinulle! Itse olen kokenut kuinka raastavaa on muuttua oman vanhempansa (tapauksessani isä) "huoltajaksi" jo liian nuorena. Vaikeaa mielenterveysvaivaa ja fyysistäkin sairautta, lisäksi ajoittain ongelmia päihteiden kanssa. Kyllä on saanut sen miljoona kertaa soittaa läpi erilaisia auttavia tahoja, yleensä onneksi saanutkin apua. Myös pelko siitä, koska tulee puhelu menehtymisestä, on ollut läsnä vuosia.

On todella tärkeää, että pidät omasta jaksamisestasi huolen, jotta jaksat auttaa vanhempiasi. Laho puu ei pysty kannattelemaan toista lahoa puuta.
 

Yhteistyössä