V
Varmaan vain hullu
Vieras
Mulla oli kolme vuotta sitten tilanne, että kärsin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja yritin hoitaa lastani viimeiseen asti. Lopulta sosiaaliviranomaiset kuitenkin veivät lapseni lastenkotiin, josta hänet sijoitettiin isänsä luokse. Nykyään lapsi on yhteishuoltajuudessa, ja sosiaaliviranomaisetkin tietävät että tyttö on viikonloput täällä. Silti...
Tyttäreni asuinkunta muuttui kun hän muutti isälleen. Kun lapseni vietiin, sen tekivät oman asuinkuntani sosiaaliviranomaiset.
Nyt pelkään, että silloisten lastensuojeluilmoitusten tekijät (kaksi naapurissani asuvaa juoruilevaa naista) tekevät uusia ilmoituksia. Vaikka heillä ei olisikaan näyttöä siitä että hoitaisin lastani jotenkin huonosti (kuten en hoidakaan - meillä syödään säännölliset ateriat, puetaan puhtaat vaatteet, pidetään kämppä paria vaatekasaa lukuunottamatta siistinä, leikitään ja tehdään kaikkia lapsiperheen juttuja - olen saanut myös hyvän miehen itselleni joka suhtautuu tyttöön kuin omaansa) pelkään että jos he tekevät ilmoituksia, he onnistuvat herättämään epäilyksiä sosiaaliviranomaisten mielessä ja he tulevat tänne. Jos täällä on YHTÄÄN MIKÄÄN epäsiististi, he eivät lähde ikinä. Sen verran niitä tunnen!!
Aina kun mä näen nää juoruämmät yhdessä, pelkään että he tehtailevat ilmoituksia minusta. Pelkään joka kerran, kun kuulen, että joku tulee rappukäytävään hissistä. Pelkään kuollakseni, että joku tulee ovelleni. Jos tulee, en halua avata. Jokainen ilta huokaisen helpotuksesta, kun todennäköisyys on pienempi, että kukaan tulisi... eikös viikonloppuna hoideta vain näitä tapauksia jossa lapsi on otettava kiireellisesti huostaan tai jotain?
Olenko mä ihan hullu, mua ihan oikeasti pelottaa et tulevat tänne!! Elämäni ei ole muuta kuin pelkoa. Joka päivä tullessani koulusta pelkään, että he ovat käyneet meillä ja pöydällä makaa lastensuojeluilmoituksia. Pelkään, että he tulevat keskellä yötäkin ja vievät lapseni... mitään syytä ei ole, mutta voiko lastensuojeluilmoituksia tehdä ilman selkeää näyttöä lapsen puutteellisesta hoidosta?! Mielestäni mikään ei ole vialla kuten ei olekaan, koska otan oikeasti vastuuni vakavasti, mutta voivatko he tulla ja viedä lapseni? En haluaisi tulla syytetyksi jostain mitä en ole tehnyt...
Tyttäreni asuinkunta muuttui kun hän muutti isälleen. Kun lapseni vietiin, sen tekivät oman asuinkuntani sosiaaliviranomaiset.
Nyt pelkään, että silloisten lastensuojeluilmoitusten tekijät (kaksi naapurissani asuvaa juoruilevaa naista) tekevät uusia ilmoituksia. Vaikka heillä ei olisikaan näyttöä siitä että hoitaisin lastani jotenkin huonosti (kuten en hoidakaan - meillä syödään säännölliset ateriat, puetaan puhtaat vaatteet, pidetään kämppä paria vaatekasaa lukuunottamatta siistinä, leikitään ja tehdään kaikkia lapsiperheen juttuja - olen saanut myös hyvän miehen itselleni joka suhtautuu tyttöön kuin omaansa) pelkään että jos he tekevät ilmoituksia, he onnistuvat herättämään epäilyksiä sosiaaliviranomaisten mielessä ja he tulevat tänne. Jos täällä on YHTÄÄN MIKÄÄN epäsiististi, he eivät lähde ikinä. Sen verran niitä tunnen!!
Aina kun mä näen nää juoruämmät yhdessä, pelkään että he tehtailevat ilmoituksia minusta. Pelkään joka kerran, kun kuulen, että joku tulee rappukäytävään hissistä. Pelkään kuollakseni, että joku tulee ovelleni. Jos tulee, en halua avata. Jokainen ilta huokaisen helpotuksesta, kun todennäköisyys on pienempi, että kukaan tulisi... eikös viikonloppuna hoideta vain näitä tapauksia jossa lapsi on otettava kiireellisesti huostaan tai jotain?
Olenko mä ihan hullu, mua ihan oikeasti pelottaa et tulevat tänne!! Elämäni ei ole muuta kuin pelkoa. Joka päivä tullessani koulusta pelkään, että he ovat käyneet meillä ja pöydällä makaa lastensuojeluilmoituksia. Pelkään, että he tulevat keskellä yötäkin ja vievät lapseni... mitään syytä ei ole, mutta voiko lastensuojeluilmoituksia tehdä ilman selkeää näyttöä lapsen puutteellisesta hoidosta?! Mielestäni mikään ei ole vialla kuten ei olekaan, koska otan oikeasti vastuuni vakavasti, mutta voivatko he tulla ja viedä lapseni? En haluaisi tulla syytetyksi jostain mitä en ole tehnyt...