Hei!
Olen vkolla 12+ raskaana ja raskaus on tähän mennessä sujunut hyvin ja suht. oireettomasti. Pientä rintojen turvotusta ja ihan alussa pientä pahoinvointia oli mutta muuten olo on ihan normaali. Kaksi kertaa oon vauvan nähnyt ultrassa vkolla 6+ ja 9+. Kaikki on niissä ollut hyvin ja normaalisti. Sykkeet ja liikkeet ja kaikki osaset näkynyt.
Minulla on ihan hirveä keskenmeno pelko. Tää ajatus täyttää ihan koko maailmani. Oon jostain saanut päähäni että mitä enemmän oireitä sitä varmemmin kaikki menee hyvin.Nyt np-ultran lähestyessä oon muuttunut itkuisaksi koska oon ihan varma että jotain on mennyt pieleen, että vauva kuolee tai on jo kuollut kohtuun. Mä en oikeesti kykene muuta miettimään enkä uskomaan että mä oikeesti synnyttäisin...
Tämä lapsi on pitkään odotettu, yritetty ja toivottu ja ajatus sen menettämisestä saa mut ihan sekaisin. Siihen romahtaisi mun maailmani..
Nyt naiset tarttisin rohkaisun sanoja..
Onko jollakin ollut samanlaista ylivellovaa pelkoa?
Onko jollain ollut oireeton raskaus ja kaikki siltikin ihan hyvin?
Lähden tästä nyt lääkärineuvolaan, kuuntelevat tänään sydän ääniä ( ei oo vielä kuunneltu) ja sekoan ihan varmasti huolesta jos ne ei kuulukkaan, vaikka tiedän että sekin voi olla ihan normaalia...
Pistäkääs muhun vähän parempaa happea...
Yv:täkin saa laittaa.
Tuitsu
Olen vkolla 12+ raskaana ja raskaus on tähän mennessä sujunut hyvin ja suht. oireettomasti. Pientä rintojen turvotusta ja ihan alussa pientä pahoinvointia oli mutta muuten olo on ihan normaali. Kaksi kertaa oon vauvan nähnyt ultrassa vkolla 6+ ja 9+. Kaikki on niissä ollut hyvin ja normaalisti. Sykkeet ja liikkeet ja kaikki osaset näkynyt.
Minulla on ihan hirveä keskenmeno pelko. Tää ajatus täyttää ihan koko maailmani. Oon jostain saanut päähäni että mitä enemmän oireitä sitä varmemmin kaikki menee hyvin.Nyt np-ultran lähestyessä oon muuttunut itkuisaksi koska oon ihan varma että jotain on mennyt pieleen, että vauva kuolee tai on jo kuollut kohtuun. Mä en oikeesti kykene muuta miettimään enkä uskomaan että mä oikeesti synnyttäisin...
Tämä lapsi on pitkään odotettu, yritetty ja toivottu ja ajatus sen menettämisestä saa mut ihan sekaisin. Siihen romahtaisi mun maailmani..
Nyt naiset tarttisin rohkaisun sanoja..
Onko jollakin ollut samanlaista ylivellovaa pelkoa?
Onko jollain ollut oireeton raskaus ja kaikki siltikin ihan hyvin?
Lähden tästä nyt lääkärineuvolaan, kuuntelevat tänään sydän ääniä ( ei oo vielä kuunneltu) ja sekoan ihan varmasti huolesta jos ne ei kuulukkaan, vaikka tiedän että sekin voi olla ihan normaalia...
Pistäkääs muhun vähän parempaa happea...
Yv:täkin saa laittaa.
Tuitsu