Samaa sanon, kun moni edellinen, eli mulla kans ekassa km:ssa lääkkeellä tosi kovat kivut -ihan verrattavissa synnytyskipuihin (eikä auttanu kipulääkkeetkään). Vaikka toi on tosiaan yksilöllistä, niin jos meinaat kotona nuo lääkkeet ottaa, niin suosittelen varmistamaan, että joku muun on kotona sun kanssa. Jos sairaalassa antavat, niin sieltä saa sitte vahvistusta kivunlievitykseen tarpeen vaatiessa. Kivut sitte tosiaan hellittää, kun "saalis" tulee ulos.
Mulla ei myöskään tyhjentyny kohtu kokonaan, eli kaavintaan mentiin tuon lääkekärvistelyn jälkeen. Ja sen jälkeen oli mulla ainakin huomattavasti menkkoja runsaampaa vuotoa jonkun 4-5 viikkoa (no, loppua kohden tietty määrä väheni). Siitä parin viikon päästä olinki sitte jo taas raskaana, ja tuon raskauden tuloksen peittelin juur yöunille.
Toisessa km:ssa, nyt alkuvuodesta pyysin (ei, vaan VAADIN) saman tien kaavintaa. Sanoin, etten voi huutaa tuskissani kipuja kotisohvalla, kun kaks pientä ihmistä on mun vastuulla, mut eivät vaan p*rkele suostuneet. Ne alko juurikin selittää noista kaavinnan vaaroista (missä kirurgisessa toimenpiteessä nyt EI olis riskejä?!), mut itelle tuli kyllä semmonen olo, että määrärahoja siinä vaan säästeltiin.
Olis niitten kai pakko ollu se kaavinta antaa, jos olisin nyrkkiä pöytään lyöny, mut siinä vaiheessa oli fiilikset aika herkillä, ja suostuin lopulta ottamaan ne pirun pillerit. Mut kotiin en lähteny, vaan sain sieltä aika tujut lievitykset ja makoilin pari tuntia TYKSin patjoilla. Oli aika lailla pokassa pitelemistä, kun sitte ultrassa totesivat, että mitään ei ollu tapahtunu, ja "pitää tästä nyt sitten varmaan siihen kaavintaan ryhtyä..."
