Pelottaa tehdä lopullinen ratkaisu (ero)

["vieras"]

Lyhykäisesti kerrottuna: mies petti minua 1,5v sitten ja muitakin ongelmia parisuhteessa oli (mies piti minua itsestäänselvyytenä ja käytös oli sen mukaista). Suurin ongelma tuli, kun itse rakastuin toiseen.

Olimme eroamassa jo touko-kesäkuussa, mutta sitten päätin kuitenkin vielä harkita asiaa ja ottaa aikalisän.

Tämä on soutamista ja huopaamista. Tavallaan pidän miestä löyhässä hirressä, kun en tee ratkaisua. En osaa olla luonnikkaasti miehen edessä edes alasti, ajattelen vain sitä toista miestä johon rakastuin (ja jonka tiedän myös ajattelevan edelleen minua), seksiä ei ole ollut kesän jälkeen koska minä en siihen koe pystyväni. Kavereina meillämenee hyvin. Emme siis riitele täällä ja kukaan ulkopuolinen tuskin voisi huomata mitään outoa parisuhteessamme.

Lapsia on kolme, vanhin koulussa ja minä olen kotiäitinä. On silti tosi vaikea tehdä sitä ns. lopullista ratkaisua. Tuntuu pelottavalta jäädä kolmen lapsen yh:ksi ja olla vieläpä työtön. En edes heti samaan syssyyn tahtoisi töihin, koska haluaisin ensin rauhoittaa tilannetta lastenkin takia eli olisi minusta liikaa muutosta laittaa lapset hoitoon samalla, kun vanhemmat eroaa. Lapset olleet siis aina kotihoidossa. Nuorin lapsista on 2,5v eli kotihoidontukea saan vielä puolisen vuotta.

Pelottaa moni asia. Mies on sanonut monesti, että kärsii mieluummin erosta kuin tästä kaverisuhteesta, jos tästä ei kerran mitään tule, vaikka ei erotakaan toisaalta tahdo. Asia on kuitenkin lähinnä minun päätettävissäni.

En ymmärrä mitä tässä pitäisi tehdä ja... niin.. kertokaa nyt kokemuksia edes ja neuvokaa.

 

[Snoopy]

Eroatte kun olet siihen valmis. Kerää nyt voimia lopulliseen irtiottoon jos kerran pystytte rauhassa saman katon alla asumaan.

Yritä hoitaa mahdollisimman paljon käytännön asioita ennakkoon ja ota selvää mitä kaikkea tulee ottaa huomioon.

Tsemppiä tulevaan :wave: :hug:

 

[jyrkkä]

Et ole ainoa, joka ei osaa tehdä ratkaisua. Teitä on tosi paljon, mutta ei siinä toisten ohjeet auta jos vain vetkuttelee.

 

["Eriika"]

Mikäli koet itsesi suhteessanne onnettomaksi, ettet saa siltä sitä mitä haluat, niin miksi ihmeessä pidät itseäsi ns. löysässä hirressä? Tulet kyllä pärjäämään yh:na, koska on pakko. Kuten Snoopy tuossa jo sanoikin - ota mahd. paljon asioista ennakkoon tietoa ja mitä pitää hoitaa. kuuntele itseäsi ja tunteitasi, ole itsellesi ratkaisussasi rehellinen ja - seiso sitten ylväästi päätöksesi kanssa. Kyllä sinä pärjäät !

 

["alkup"]

Eroatte kun olet siihen valmis. Kerää nyt voimia lopulliseen irtiottoon jos kerran pystytte rauhassa saman katon alla asumaan.

Yritä hoitaa mahdollisimman paljon käytännön asioita ennakkoon ja ota selvää mitä kaikkea tulee ottaa huomioon.

Tsemppiä tulevaan :wave: :hug:

Mitä tarkoitat, että mitä asioita? Esim. huoltajuus ja elarisopimukset on tehty jo kesällä. Huonekaluja en voi ostaa ennen kuin mies maksaa minut tästä ulos.

 

["alkup"]

Tiedän, että sillä ei ole merkitystä mutta hirveästi vaivaa ulkopuolisten mielipide asiasta. Monet on sitä mieltä, että on typerää erota, kun on oltu onnellisesti yhdessä 15 vuotta ja on kolme pientä lasta ja kaikki ns hyvin. Mutta jos rakkaus puuttuu niin... en minä nyt seksittömässä suhteessakaan tahtoisi elää.

 

["Eriika"]

[QUOTE="alkup";22391759]Tiedän, että sillä ei ole merkitystä mutta hirveästi vaivaa ulkopuolisten mielipide asiasta. Monet on sitä mieltä, että on typerää erota, kun on oltu onnellisesti yhdessä 15 vuotta ja on kolme pientä lasta ja kaikki ns hyvin. Mutta jos rakkaus puuttuu niin... en minä nyt seksittömässä suhteessakaan tahtoisi elää.[/QUOTE]

No ethän sinä eroamassa ole muiden mielipiteiden takia, vaan itsesi. Se on kuule yksi paskanhailee juttu, mitä muut asiasta ajattelevat tahi kommentoivat; asia on teidän kahden välinen juttu ja sinä sen pitää pysyäkin. Mielipiteitä erosta varmasti tulee olemaan ja paljon, mutta tärkeintä lienee se, mitä itse ajattelet elämästäsi juuri nyt. Mitä pidät itsellesi tärkeänä ja arvokkaana. oletko onnellinen? Ja mitä haluat elämältäsi?

 

[Snoopy]

[QUOTE="alkup";22391752]Mitä tarkoitat, että mitä asioita? Esim. huoltajuus ja elarisopimukset on tehty jo kesällä. Huonekaluja en voi ostaa ennen kuin mies maksaa minut tästä ulos.[/QUOTE]

Okei - eli nuo (usein) hankalimmat asiat ovat jo sovittuna. Seuraava askel on asunnon hakeminen, mahd.koulunvaihdot, tms. En yhtään epäile etteikö tuntuisi epävarmalta hypätä tuntemattomaan - kyseessä on suurimpia päätöksiä teidän elämässä. Kun arki asettuu ja saat välimatkaa tähän tilanteeseen tuntuu jo paljon helpommalta.

Mutta tosiaan - lähdet sitten kun olet valmis. Tilanne on varmaan ollut päällä jo niin kauan että muutama kuukausi ei ole enää aika eikä mikään.

 

["alkup"]

Okei - eli nuo (usein) hankalimmat asiat ovat jo sovittuna. Seuraava askel on asunnon hakeminen, mahd.koulunvaihdot, tms. En yhtään epäile etteikö tuntuisi epävarmalta hypätä tuntemattomaan - kyseessä on suurimpia päätöksiä teidän elämässä. Kun arki asettuu ja saat välimatkaa tähän tilanteeseen tuntuu jo paljon helpommalta.

Mutta tosiaan - lähdet sitten kun olet valmis. Tilanne on varmaan ollut päällä jo niin kauan että muutama kuukausi ei ole enää aika eikä mikään.

Tiedän, että hommat lähtee luonaamaan kunhan vain lähtisi tästä ja pääsisi yli siitä ns. pahimmasta eli muutosta. Koulua en tahtoisi lapselta vaihtaa. Tykkää opettajastaan ja kaverit on siellä ja kun se koulu vasta alkoikin niin on edelleen hiukan totuttelupohjalla niin tuntuisi hirveältä heittää lapsi eri luokalle. Toisaalta tuossa keskustan koulussa on ekalla luokalla pojan yksi parhaista kavereista eli jos aivan pakko olisi niin ei se kai maailmanloppu lapselle olis... En tiedä. Mies kesällä hoki sitä, että ei missään nimessä saa vaihtua koulu. Itse pärjäisin paremmin tuossa keskustassa, koska tuskin autoa hankkisin heti. Ei täältäkään ole kuin 2-3km keskustaan, mutta on se eri asia silti asua siinä ihan keskustassa.

 

["minä"]

Tiedän mitä koet! Itse olen samassa tilanteessa. Me tosin asumme jo erillämme, mutta varsinaisen eron kanssa soudetaan ja huovataan. Meillä kuitenkin se ero muuttaa tilannetta aika radikaalisti, sillä silloin minun pitää lasten kanssa muuttaa ja mies tulee tänne asumaan missä me nyt ollaan lasten kanssa. Tällä hetkellä siis asuu vuoralla pienessä yksiössä. Tosin on kyllä kamalan paljon täällä.

Meillä kyllä on riitojakin, mutta välillä menee hyvin. Ja sit aina alkaa miettimään, että mitäs jos? Toisaalta seksielämä on meiltäkin kuollut, jotenkin vain ei tunnu hyvältä olla miehen kanssa.

Sinulle sanon neuvoksi, että anna ajan kulua vaikka se onkin raskasta. Mutta pikku hiljaa se päätös tuntuu helpommalta ja helpommalta. Ja älä nyt yksin kanna vastuuta (teen kyllä sitä itsekin), pitäähän sen miehenkin ottaa jotain vastuuta suhteestanne. Voimia sinulle! Toivottavasti saatte asian ratkaistua suuntaan tai toiseen.

Itse joskus pohdin, että kuinka paljon helpompaa olisi lähteä, jos joku toinen odottaisi jossain. Mutta meillä ei tilanteessa ole kolmansia osapuolia, joten päätökset on tehtävä itse.