V
"vieras"
Vieras
Lyhykäisesti kerrottuna: mies petti minua 1,5v sitten ja muitakin ongelmia parisuhteessa oli (mies piti minua itsestäänselvyytenä ja käytös oli sen mukaista). Suurin ongelma tuli, kun itse rakastuin toiseen.
Olimme eroamassa jo touko-kesäkuussa, mutta sitten päätin kuitenkin vielä harkita asiaa ja ottaa aikalisän.
Tämä on soutamista ja huopaamista. Tavallaan pidän miestä löyhässä hirressä, kun en tee ratkaisua. En osaa olla luonnikkaasti miehen edessä edes alasti, ajattelen vain sitä toista miestä johon rakastuin (ja jonka tiedän myös ajattelevan edelleen minua), seksiä ei ole ollut kesän jälkeen koska minä en siihen koe pystyväni. Kavereina meillämenee hyvin. Emme siis riitele täällä ja kukaan ulkopuolinen tuskin voisi huomata mitään outoa parisuhteessamme.
Lapsia on kolme, vanhin koulussa ja minä olen kotiäitinä. On silti tosi vaikea tehdä sitä ns. lopullista ratkaisua. Tuntuu pelottavalta jäädä kolmen lapsen yh:ksi ja olla vieläpä työtön. En edes heti samaan syssyyn tahtoisi töihin, koska haluaisin ensin rauhoittaa tilannetta lastenkin takia eli olisi minusta liikaa muutosta laittaa lapset hoitoon samalla, kun vanhemmat eroaa. Lapset olleet siis aina kotihoidossa. Nuorin lapsista on 2,5v eli kotihoidontukea saan vielä puolisen vuotta.
Pelottaa moni asia. Mies on sanonut monesti, että kärsii mieluummin erosta kuin tästä kaverisuhteesta, jos tästä ei kerran mitään tule, vaikka ei erotakaan toisaalta tahdo. Asia on kuitenkin lähinnä minun päätettävissäni.
En ymmärrä mitä tässä pitäisi tehdä ja... niin.. kertokaa nyt kokemuksia edes ja neuvokaa.
Olimme eroamassa jo touko-kesäkuussa, mutta sitten päätin kuitenkin vielä harkita asiaa ja ottaa aikalisän.
Tämä on soutamista ja huopaamista. Tavallaan pidän miestä löyhässä hirressä, kun en tee ratkaisua. En osaa olla luonnikkaasti miehen edessä edes alasti, ajattelen vain sitä toista miestä johon rakastuin (ja jonka tiedän myös ajattelevan edelleen minua), seksiä ei ole ollut kesän jälkeen koska minä en siihen koe pystyväni. Kavereina meillämenee hyvin. Emme siis riitele täällä ja kukaan ulkopuolinen tuskin voisi huomata mitään outoa parisuhteessamme.
Lapsia on kolme, vanhin koulussa ja minä olen kotiäitinä. On silti tosi vaikea tehdä sitä ns. lopullista ratkaisua. Tuntuu pelottavalta jäädä kolmen lapsen yh:ksi ja olla vieläpä työtön. En edes heti samaan syssyyn tahtoisi töihin, koska haluaisin ensin rauhoittaa tilannetta lastenkin takia eli olisi minusta liikaa muutosta laittaa lapset hoitoon samalla, kun vanhemmat eroaa. Lapset olleet siis aina kotihoidossa. Nuorin lapsista on 2,5v eli kotihoidontukea saan vielä puolisen vuotta.
Pelottaa moni asia. Mies on sanonut monesti, että kärsii mieluummin erosta kuin tästä kaverisuhteesta, jos tästä ei kerran mitään tule, vaikka ei erotakaan toisaalta tahdo. Asia on kuitenkin lähinnä minun päätettävissäni.
En ymmärrä mitä tässä pitäisi tehdä ja... niin.. kertokaa nyt kokemuksia edes ja neuvokaa.