Perhe-elämä ahdistaa

["Inkivääri"]

niin, mutta mikä on kohtuullista menemistä ja mikä ei? Miehen mielestä työt + harrastusilta kerran viikossa on todellakin riittävä poissaolomäärä kotoa. Itse menisin enemmän ja paljon pyydellään eri juttuihin, mutta en voi lähteä, koska tiedän, ettei mies salli. Ja eihän se lapsille olekaan kivaa, jos äiti on poissa.

Hei kuule hyvä ystävä, lapsille ei ole kivaa jos äiti on väkisin kotona! Äiti joka saa myös tehdä omia juttujaan ja saa omaa aikaa, on pidemmän päälle paljon kivempi juttu! Miksi miehesi ei salli menojasi? Paljonko hänellä on itsellään menoja?

Eihän kukaan vaadi lapsiakaan olemaan kotona koko ajan koulun jälkeen, miksi äitien pitäisi olla?

 

["ninni"]

[QUOTE="Sama";26005358]No alkuun ajattelin että on kohtuutonta. Mutta kun mietin niin en mäkään kamalasti tykkäisi että mieheni viettäisi kaksin kesken aikaa joidenkin naisten kanssa... Joten ymmärrän mieheni pointin kyllä.[/QUOTE]

Mutta onko ne miehet siis sun ystäviä vai jotain muuta?
Jos ne on ystäviä, niin silloin ne on ystäviä eikä ensisijaisesti miehiä. Yhtälaillahan sulla on oikeus mielipiteeseen kuin miehelläsikin. Eihän hän voi yksinään määritellä, mikä on oikein?

 

["ninni"]

niin, mutta mikä on kohtuullista menemistä ja mikä ei? Miehen mielestä työt + harrastusilta kerran viikossa on todellakin riittävä poissaolomäärä kotoa. Itse menisin enemmän ja paljon pyydellään eri juttuihin, mutta en voi lähteä, koska tiedän, ettei mies salli. Ja eihän se lapsille olekaan kivaa, jos äiti on poissa.

Mikä sinun mielestäsi on kohtuullista menemistä?
Miksi miehen mielipide olisi enemmän oikein kuin sinun?

Kohtuu on eri määrä eri perheissä. Olennaista on, että sen määrä etsitään keskustellen yhdessä, ei niin, että yksi sanelee sen toiselle. Jos sinusta tuntuu pahalta, jotain täytyy muuttaa. Kohtuu ei myöskään välttämättä ole sinulle sama määrä kuin miehellesi: jos olet sosiaalisempi kuin hän, niin tarvitset enemmän kontakteja ystäviisi/ harrastuksiisi tms.

 

["Sama"]

[QUOTE="ninni";26005399]Mutta onko ne miehet siis sun ystäviä vai jotain muuta?
Jos ne on ystäviä, niin silloin ne on ystäviä eikä ensisijaisesti miehiä. Yhtälaillahan sulla on oikeus mielipiteeseen kuin miehelläsikin. Eihän hän voi yksinään määritellä, mikä on oikein?[/QUOTE]

No yksi, ja läheisin miesystäväni on exäni,tosin teiniajoilta. Siis n. 15v sitten on oltu teinirakastavaisia. Ja mies ei sulata tätä. Se luulee että me vaan pannaan jos tavataan joka on kaukana totuudesta. Se että joskus teininä heilasteli, ei tarkoita että kolmikymppisenä on samat tunteet. Mö todella välitän tästä mun kaverista, se on yksi harvoja joiden kanssa voin olla just mä itse, ei tartte esittää mitään. Mun on oikeesti hyvä olla sen seurassa ja hän kokee samanlailla minua kohtaan. Meillä ei ole mitään romanttista ilmassa. Kunhan viihdytään toistemme seurassa, kuten vaikkapa nainen-nainen ystävät. Jutellaan kaikesta taivaan ja maan välillä. Ja sitä rataa. Mutta koska hän on mies, se on liikaa mun miehelle.

Ja kuten sanoin, mä kyllä ymmärrä nyt mieheni aatokset aiheesta. Olisi mustakin epäilyttävää että mieheni viettäisi illanistujaisia jonkun naisen luona.

 

[uppoava vene]

en tiedä enää mikä on oikein ja mikä väärin. Mikä on kohtuullista ja mikä ei. Itsetuntoni on heikko. Jotenkin koen, ettei ole lapsia kohtaan kohtuullista, että äiti on töiden lisäksi useamman illan viikossa poissa. Silti haluaisin olla. hajoan ristiriitaan. Haluaisin olla onnellinen ja tyytyväinen perheen parissa, mutta monesti mieli on muualla. Arvatkaa vaan tunteeko siinä itsensä paskaksi? ehkä olenkin. Menisin varmasti kohtuuttoman paljon, jos saisin. Mies pitää minua aisoissa. Tiedän, ettei ole oikein, että toinen määrää toisen menoista, mutta näin se vaan on ja ehkä hän on oikeassa ja parempi ihminen. Katson sivusta, kun kaverit tekevät kivoja juttuja ja minä hengailen kotosalla.

 

[Eevee]

en tiedä enää mikä on oikein ja mikä väärin. Mikä on kohtuullista ja mikä ei. Itsetuntoni on heikko. Jotenkin koen, ettei ole lapsia kohtaan kohtuullista, että äiti on töiden lisäksi useamman illan viikossa poissa. Silti haluaisin olla. hajoan ristiriitaan. Haluaisin olla onnellinen ja tyytyväinen perheen parissa, mutta monesti mieli on muualla. Arvatkaa vaan tunteeko siinä itsensä paskaksi? ehkä olenkin. Menisin varmasti kohtuuttoman paljon, jos saisin. Mies pitää minua aisoissa. Tiedän, ettei ole oikein, että toinen määrää toisen menoista, mutta näin se vaan on ja ehkä hän on oikeassa ja parempi ihminen. Katson sivusta, kun kaverit tekevät kivoja juttuja ja minä hengailen kotosalla.

OMG..... Jälleen kuin omasta näppikseltäni.

 

[uppoava vene]

musta tuntuu, etten voi olla oma itseni miehen seurassa. Joidenkin muiden ihmisten kanssa olen aidompi. vaikka toisaalta tietysti mies tietää syvimmät kipuni.

 

["vieras"]

niin onko teidän miehet sitten myös aina kotona töiden jälkeen...ts teidän tulisi viettää aikaa lasten ja miestenne kanssa? tai uppoava vene onko miehelläsi myös vain yksi harrastus...
ihmisiä on erilaisia... näyttäisi teillä olevan omia lähtemishaluja suurempi ongelma se ettei käsitys perhe-elämästä kohtaa miehienne kanssa...ja uskoisin että jos sitä pääsisi enemmän lähtemään niin joskus voisi oikeasti halutakin olla kotona lasten kanssa....myösen olen samaa mieltä ettei koululaisten kanssa tarvitse olla joka ilta kotona...on enemmän terveellistä ettei sen ikäiset tenavatkaan ole koulun jälkeen vain kotona...

 

[uppoava vene]

aika usein on mies kotona eikä halua harrastuksiakaan itselleen. Mutta ei kai sen tarvitse tarkoittaa, ettei minullakaan sitten tule olla niitä tai halua niihin???

 

["vieras"]

ei tarkoitakaan...ihan mielenkiinnosta sitä kysyin koska on sellaisiakin oletuksia että mies harrastaa ja nainen ei...ja jos miehesi on kotona enimmäkseen voisin uskoa että se harmittaa myös koska jos toinen ei tahdo lähteä niin kuinka vaatia itselle ns "lupaa mennä"...

 

["vieras"]

ja jatkan vielä...olen sitä mieltä että menet teet ja harrastat niin paljon kuin katsot tarpeelliseksi sitten katsot mikä on kohtuullista ja mikä riittää sinulle...jos sinut kahlitaan kotiin yhtälailla se tulee ongelmaksi kuin mahdolliset pettämis epäilyt siitä jos vietät aikaa miespuolisen ystävän kanssa...

 

[uppoava vene]

Miten mä voisin vaan mennä? Valtava riitahan siitä tulis ja kotona ois kamala ilmapiiri. Ei se vaan onnistuis. Eihän sitä voi iloisena mennä vaikka jumppaan, ku tietää, et himassa odottaa vihainen mies.

 

["vieras"]

oikeastaan juuri siksi...en tiedä millainen riitelijä sinä olet mutta jos minulla olisi noin suuri tarve harrastaa ja en pääsisi olisi valtava riita siitä etten voisi mennä...sinulla tosiaan on sikälikin eri tilanne että lapsesi ovat vanhempia...eli itse näkisin sen niin että riita on edessä joka tapauksessa...ja että kyse on siitä että jos et nyt mene niin ahdistut entisestään mikä ei ole yhtään sen enempää oikein kuin se että jos menet ja miehesi suuttuu...

 

[vierailija]

Oon tässä miehen loman aikana huomannu tämmösen asian. Kun mies ja lapset oli mökillä, ja sain olla yksin kotona, olin todella onnellinen. Jaksoin tehdä kaikkea, esim siivota, nauroin, lauloin ja hymyilin. Nyt nuo palas mökiltä, ja mua vaan ahdistaa. :ashamed:
Mä kyllä rakastan noita kaikkia, mutta eläisin mieluummin yksin. Ärsyttää kun on siivonnut koko päivän, niin heti on samat sotkut kun porukat tulee kotiin. Eikä ukko viittiny illalla tiskata edes ennenku lähti ulos, vaikka ties et oon uittanu käsiäni vedessä koko päivän, ja nahat on lähteny.
Muutenki. Mä haluisin elää omilla ehdoilla, herätä silloin ku haluan ja juoda rauhassa kahvia ja käydä paskalla. Mä haluaisin hakea töitä sen perusteella mikä mua miellyttää, enkä miehen töiden asettamilla aikarajoilla. Mä haluisin ottaa vastuuta vain itsestäni. Mä haluaisin olla onnellinen.

Mikä helvetin kriisi tää on, meneekö tää ohi ja miten mä selviin tästä?

Jätä ukko yh.ksi.