Perheen kriisi -miehellä levinnyt syöpä.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Milli"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

"Milli"

Vieras
Ei helv***i, en tiedä enää miten jaksaisi.

Erittäin rankka vuosi näyttää päättyvän miehen alkaviin sytostaattihoitoihin. Meille selvisi n.kk sitten, että miehellä on syöpä. Harvinainen, vaikeasti parannettava, levinnyt.

Mä hajoon. Toinen lapsi oireilee pahasti. Miestä ahdistaa. Äitinikin povailee jo kuolemaa. Tiedän, ettei voi parantua, mutta olisipa yhteisiä vuosia vielä runsaasti. Pahoin vaan pelkään :(

Miten voisin keventää lasten taakkaa? Kunhan hoidot alkavat, niin heillekin totuus valkenee. Nyt kun mies ei sairaalta edes vaikuta.

Joulua pitäisi alkaa miettimään, mutta oma toiminta ja ajattelu on täysin blokissa :(
 
Voi ei :hug:

Onko vielä tiedossa millaiset sytostaattihoidot tulee olemaan? Onneksi nykyään on hyviä pahoinvointilääkkeitä. Itse olen koko kuluneen vuoden seurannut vierestä äitini sytostaattihoitoja. Hoidot olivat 3-4 viikon välein. Eka viikon hoitojen jälkeen hän vaan makasi ja nukkui, välillä kävi vessassa ja syömässä. Toinen viikko oli jo parempi, ja loput viikot hän oli ja eli ihan normaalisti kunnes tuli taas uudet hoidot.
 
No, äitini on mitä on. Olen tottunut tavallaan ja kommentointia on pakko hymähdellä sisäisesti. Hän mm. sanoi kun sai tietää syövästä, että mitä sinäkin siitä murhetta otat, teillähän oli suhde kriisissä. Joo, niin oli. Ja nyt on pahempi kriisi. Äitini on ääliö :)

Tarkempi hoitosuunnitelma selviää tällä viikolla. Luulen, että kovat myrkyt tulee, koska tämä tyyppi reagoi huonosti hoitoihin. Leikkaus ainoa parantava, mutta ilmeisesti siis ei voida leikata :(
 
Vaikka on nyt vaikeaa niin tulevat ajat ovat teille vieläkin vaikeampia. Kannattaa pikkuhiljaa alkaa järjestellä tulevia taloudellisia tilanteita, ja muutenkin miettiä noita järjestelyjuttuja, esim.miten palataan arkeen jne. Kuulostaa v*ttuilemiselta mutta kokemuksesta sanon vaan, että älkää jääkö itsesääliin.
Koko perheen voimin, tai myöskin suvun voimin tehkää joku unohtumaton lomamatka niin, että lapsille jää hieno ja selvä muisto perheen iloisesta hetkestä.
 
Ja noista yhteisistä ilonhetkistä kuvia, jos ei ole jo kameraa niin ostakaa. Myös surun ja epätoivon keskellä otetut kuvat voi jossakin vaiheessa voimauttaa. Kuvan kautta helppo käsitellä asioita vielä myöhemmin, myös lapsilla.
 
Otapa selvää ruokavaliohoidoista. Terminaalivaiheessa olevia syöpiä on parantunut oikean ruokavalion avulla. Tosin se vaatii paljon työtä. Tuskin sinun voimasi yksin riittävät siihen, jos on lapsiakin huolehdittavana.

Pari kertaa on tullut dokumentti tanskalaisesta perheestä, jonka poika paneutui tähän kasvispohjaiseen ruokavalioon ja pelasti sillä isänsä syövältä. Poika muutti vuodeksi hoitamaan isäänsä.
 
Otapa selvää ruokavaliohoidoista. Terminaalivaiheessa olevia syöpiä on parantunut oikean ruokavalion avulla. Tosin se vaatii paljon työtä. Tuskin sinun voimasi yksin riittävät siihen, jos on lapsiakin huolehdittavana.

Pari kertaa on tullut dokumentti tanskalaisesta perheestä, jonka poika paneutui tähän kasvispohjaiseen ruokavalioon ja pelasti sillä isänsä syövältä. Poika muutti vuodeksi hoitamaan isäänsä.

Jepjep! Aika moni muuten myöskin paranee jo uskon ja rukouksen voimalla.
 
Otapa selvää ruokavaliohoidoista. Terminaalivaiheessa olevia syöpiä on parantunut oikean ruokavalion avulla. Tosin se vaatii paljon työtä. Tuskin sinun voimasi yksin riittävät siihen, jos on lapsiakin huolehdittavana.

Pari kertaa on tullut dokumentti tanskalaisesta perheestä, jonka poika paneutui tähän kasvispohjaiseen ruokavalioon ja pelasti sillä isänsä syövältä. Poika muutti vuodeksi hoitamaan isäänsä.

Voi helvetti nyt.

Nämä ja new age-hoidot toimivat ehkä psyykkisesti ja VAIN LÄÄKEHOIDON LISÄNÄ.
 
Olen todella pahoillani tilanteesta jossa elätte. Nyt nauttikaa kaikista hyvistä hetkistä, viimeiseen toivonrippeeseen saakka pitää lippua korkealla.
Hoidot tulevat olemaan rankkoja, kannattaa nyt jo siihen varautua että mies on petipotilaana. Onko teillä läheisiä auttamassa? Miehen perhettä? Miten taloudellinen tilanne? Pystytkö jäämään pois töistä ja ryhtymään omaishoitajaksi?
Äitisi käytös on järkyttävää.
 
Voimia! Minkä ikäisiä lapsenne ovat, kuinka hyvin he ymmärtävät tilanteen? Ainakin jossain paikkakunnilla järjestetään vertaistukiryhmiä syöpäpotilaiden puolisoille ja perheille. Muista pitää huolta myös itsestäsi, vaikka se voi vähän itsekkäältä tuntuakin.
 
Kiitos tuhannesti vastauksista!

En osaa edes kuvitella kuinka rankkaa tulee olemaan kun hoidot alkavat.
Talousasioita en ole osannut edes ajatella vielä. Asuntolaina tietysti on. Mieshän jää
ilmeisen pitkälle sairaslomalle... Pitääkin laskea minkälainen erä lainalle mahdollinen.

Mitään vakuutuksia sairauden varalle ei tietenkään ole. Eipä tullut silloin mieleen, että
omalle kohdalle voisi napsahtaa :( Mulla aika hyvä palkka, eli jos pystyn olemaan töissä, niin ehkä
talousasiat pysyvät toissijaisena murheena.

Lapset meillä ovat, kaikki kolme, ala-asteikäisiä. Heille luultavasti valkenee paremmin kunhan hoidot alkavat. Olen ollut niin murusina, että pahaa tekee lastenkin puolesta etten ole kyennyt heitä tarpeeksi tukemaan ja olemaan se iloinen äiti.

Tukiverkkoja onneksi on. Yllättäviä yhteydenottoja. Olen tosi onnellinen, että töissä mua tuetaan hirveesti. Myös naapurit yms. ovat todella yllättäneet ihanuudellaan. Koska läheisimmät ystävät ja ihmiset ovat itsekin osittain shokissa, niin ymmärrettävästi lähin piiri ei ole tällä hetkellä se vahvin tukiverkko.

Syöpä todettiin rutiinitoimenpiteestä lähteneestä näytteestä patologille. Lääkäri luuli poistavansa "normijuttua", ropelsikin ärhäkkää syöpäpesäkettä. Mitään varsinaisia oireita ei ole ollut. Vaikka tosiaan jo pitkälle levinnyt :( Tuntuu vaan niin hassulta, että päällisin puolin täysin terve rakkaani onkin vakavasti sairas.
 
Voimia. Vinkkinä ainoastaan se, että ottakaa kaikki apu vastaan. Antakaa läheisten osallistua ja auttaa ja jutteluapu on iso hyöty, jos sitä ei tarjota niin pyytäkää. Itselläni oli aivan mahtava sarkoomahoitaja, joka auttoi kaikkien lääketieteellisten juttujen kanssa ja myös auttoi hankkimaan jutteluapua. Lisäksi oli hienoa, kun joku tiesi oman tilanteen jo pelkästään, kun soitit ja sanoit nimesi. Hän oli melkein kuin ystävä siellä sairaalassa. Itse kyllä selvisin, joskin luuta jouduttiin poistamaan ja hoidot ovat rankkoja, mutta tässä sityä porskutellaan. Alkushokki oli suuri, lapsikin vasta 4kk ja kaiken piti olla hienosti. Pari vuotta pyörähti hoitojen lomassa ja yhä käyn kontrolleissa, mutta kuitenkin.

Toki nuo maallisetkin asiat kannattaa laittaa kuntoon ja miettiä miten selvitään siitä pahimmastakin vaihtoehdosta, mutta perheen yhteinen aika on kaikkein korvaamattominta
 
[QUOTE="Milli";27635051]Ei helv***i, en tiedä enää miten jaksaisi.

Erittäin rankka vuosi näyttää päättyvän miehen alkaviin sytostaattihoitoihin. Meille selvisi n.kk sitten, että miehellä on syöpä. Harvinainen, vaikeasti parannettava, levinnyt.

Mä hajoon. Toinen lapsi oireilee pahasti. Miestä ahdistaa. Äitinikin povailee jo kuolemaa. Tiedän, ettei voi parantua, mutta olisipa yhteisiä vuosia vielä runsaasti. Pahoin vaan pelkään :(

Miten voisin keventää lasten taakkaa? Kunhan hoidot alkavat, niin heillekin totuus valkenee. Nyt kun mies ei sairaalta edes vaikuta.

Joulua pitäisi alkaa miettimään, mutta oma toiminta ja ajattelu on täysin blokissa :([/QUOTE]

Voi ei, :hug: :hug: voimia teille.
Rankkoja aikoja teillä.

Etsikää vertaistukea, netistä tai seudunne syöpäyhdisdyksistä.
 
Voi kamala! :( :hug:
Kai toivoa on kun kerran hoidetaan???
Lapset keittiön pöydän ääreen mahdollisimman pian kun olette siihen valmiita. Ei pelottelua, mutta realistisesti. "Suomessa on maailmaan parhaat lääkärit, jotka auttavat isää". Muistan omasta nuoruudestani kun mulle ei kerrottu läheisen sairaudesta, ennen kuin tilanne oli todella paha. Sitä aavisti, että jotain on pielessä. Oli todella petetty olo pitkään ja vuosia mietti minikiriiseissä, että jätetäänköhän tässäkin jotain isompaa kertomatta.

Vertaistukea löytyy varmasti. Voimia.
 
Kovasti toivotan voimia teidän perheelle! Suomessa on hoito erittäin hyvätasoista! Lisäksi minäkin sanon, että ruokavalion merkitystä ei voi koskaan olla korostamatta liikaa. Tunnen naisen, joka 25v sitten selvisi rintasyövästä ja ruokavaliohoidolla oli suuri merkitys hänen paranemisessaan. Mielestäni se ei ota ellei annakaan, että kokeilee kaikkea jos on taistelutahtoa!
 

Yhteistyössä