Perheen sisäisestä adoptiosta

["vieras"]

Esimerkkitapaus jossa naisella on ennestään yksi lapsi ja sitten uuden miehensä kanssa yhteinen lapsi. He ovat naimisissa ja mies adoptoi tämän naisen lapsen joka siis ei bioisäänsä ole koskaan edes tavannut. Voiko silloin ihan normaalisti sanoa että tämä isäpuoli on siis lapsen isä ja molemmat lapset ovat yhteisiä?

 

["vieras"]

No tottakai voi sanoa.

 

[aaapppp]

Selvennän vielä, siis mulla on tuttu jonka perhe on tuollainen. Siis hänellä oli muutaman vuoden ikäinen isätön lapsi kun meni yhteen miehensä kanssa ja saivat toisen lapsen. Menivät sitten naimisiin ja mies adoptoi sen naisen lapsen.

Ennen nainen kertoi että hänellä on kaksi lasta joista nuorempi on miehen aknssa yhteinen. Nyt hän esittelee heidät ydinperheenä eli heillä on miehen kanssa kaksi yhteistä lasta. Sitä moni tuttu pitää vääränä koska mies ei ole esikoisen biologinen isä.

 

[isähän se adoptioisäkin on..]

[QUOTE="vieras";23580248]Esimerkkitapaus jossa naisella on ennestään yksi lapsi ja sitten uuden miehensä kanssa yhteinen lapsi. He ovat naimisissa ja mies adoptoi tämän naisen lapsen joka siis ei bioisäänsä ole koskaan edes tavannut. Voiko silloin ihan normaalisti sanoa että tämä isäpuoli on siis lapsen isä ja molemmat lapset ovat yhteisiä?[/QUOTE]

Jos ei biologista isää ole koskaan nähnyt, niin ehän lapsella silloin ole muuta isää kuin tämä adoptio isä. Joka on siis hänen isänsä, joten miksi sitä sen enempää tarvitsisi selitellä???

 

["lyyti"]

Adoptiossa lapsi saa biologisen lapsen aseman (juridisesti) ja aiempi vanhemmuussuhde loppuu. Eli lain mukaan adoptioisä on lapsen isä, (ei isäpuoli) ja lapset ovat perheen yhteisiä. Tosin sitkeästi ihmisten mielissä vanhemmuus on aina biologista. Adoptoidulle lapselle (jolla molemmat adoptiovanhempia) saatetaan helposti puhua biologisista vanhemmista oikeina vanhempina jne. Eli esimerkkitapauksessa joku saattaisi puhua lapselle adoptioisästä ja oikeasta isästä, mikä taas on lapselle hämmentävää ja ahdistavaakin...

 

[egfd]

ei minusta kukaan ole velvollinen selittelemään, kenen spermalla lapsi on saanut alkunsa.

 

["vieras"]

No tottakai voi, ja mieshän on molempien isä.
Vai pitäiskö adoptiolasten vanhempien aina esitellä lapsensa et "tämä on meidän adoptoitu lapsi, ei oma". Kyllä se adoptiolapsi on ihan oma, vaikka adoptio olisi perheensisäinen. Mut täytyy todeta et on sullakin aika erikoisia tuttuja jos pitävät vääränä et äiti ja isä sanovat omia lapsiaan omikseen..

 

[aaaapppp]

Mun mielestä kanssa ne lapset on ihan yhteisiä kumpikin. Mä itseasiassa olin tosi onnellinen tän kaverin puolesta kun kuulin adoptiosta, sille lapselle se isäpuoli on aina ollut ainoa oikea isä.

Ennen kuitenkin tällä naisella ja vanhemmalla lapsella oli yhteinen sukunimi ja miehellä ja nuoremmalla omansa, siksi siis monesti vähänkin paremmin tutustuessa ihmisille kävi selväksi että vanhempi lapsi ei ole samasta suhteesta. Nyt kaikki on samalla nimellä ja nainen tosissaan puhuu molemmista lapsista yhteisinä. Jotkut kaverit on sitten sitä mieltä että hän tässä valehtelee ja antaa ihmisille väärää kuvaa perheestään.

 

[ABCD]

Tavallisessa adoptiossa (eli kotimaan- tai ulkomaan adoptio) pidetään ihan normaalina sitä, että lapsen äiti ja isä kertovat olevansa lapsen vanhempia, eikä tätä kukaan kyseenalaista, vaikka lapsen pystyisi päältäpäin toteaaan etnisyytensä vuoksi adoptiolapseksi.

Mutta kun on kyse perheen sisäisestä adoptiosta, niin siinä kohtaa yllättävän moni ihmettelee sitä, jos perhe ei jotenkin erikseen tuo sitä esiin, ettei perhemalli ole aina ollut se, mikä se nyt on. Ikäänkuin se olisi jotenkin väärin ja ihmisten harhaanjohtamista.

Me olemme ydinperhe, jonka perheen sisäinen adoptio on meille mahdollistanut. Toisaalta olemme myös adoptioperhe, mutta vähiten koen, että olisimme uusperhe. Olimme sitä aikoinaan, mutta emme ole enää.

Mekin ennen esittelimme itsemme siten, että meillä on lapsia joista vanhin on minun ja muut yhteisiä. Nykyään esittelemme meidät "kokonaisena" perheenä, sillä sitä me nykyään olemme. Ennemminkin tuntuisi typerältä selitellä ihmisille sitä, että olimme uusperhe, kunnes meistä tuli adoptioperhe ja sitä kautta ydinperhe, kuin että kertoisin vain että me olemme me, eli minä, mies ja yhteiset lapset.

Adoption kautta meistä nimenomaan tuli kokonainen perhe myös viranomaisten silmissä, joten kyllä me nyt ihan oikeasti olemme minä, mies ja meidän lapset.

 

["vieras"]

Joillakin ihmisillä on kyllä joku pakkomielle geenien jatkuvuudesta ym, itseasiassa aika monilla. Et sinällään en ihmettele et tuollaistakin suhtautumista on joillakin.
Jospa seuraavan kerran jos joku asiasta sun kuullen sanoo, vertaisit perheensisäistä adoptiota ja tavan adoptiota, jos se sais vähän ajattelemaan.
Toisaalta olen itse yrittänyt opetella jättämään tyhmimmät kommentit huomiotta, sellaisia nimittäin tän tyyppisten asioiden kohdalla saa kuulla ihan liian usein.

 

[aappp]

Tavallisessa adoptiossa (eli kotimaan- tai ulkomaan adoptio) pidetään ihan normaalina sitä, että lapsen äiti ja isä kertovat olevansa lapsen vanhempia, eikä tätä kukaan kyseenalaista, vaikka lapsen pystyisi päältäpäin toteaaan etnisyytensä vuoksi adoptiolapseksi.

Mutta kun on kyse perheen sisäisestä adoptiosta, niin siinä kohtaa yllättävän moni ihmettelee sitä, jos perhe ei jotenkin erikseen tuo sitä esiin, ettei perhemalli ole aina ollut se, mikä se nyt on. Ikäänkuin se olisi jotenkin väärin ja ihmisten harhaanjohtamista.

Me olemme ydinperhe, jonka perheen sisäinen adoptio on meille mahdollistanut. Toisaalta olemme myös adoptioperhe, mutta vähiten koen, että olisimme uusperhe. Olimme sitä aikoinaan, mutta emme ole enää.

Mekin ennen esittelimme itsemme siten, että meillä on lapsia joista vanhin on minun ja muut yhteisiä. Nykyään esittelemme meidät "kokonaisena" perheenä, sillä sitä me nykyään olemme. Ennemminkin tuntuisi typerältä selitellä ihmisille sitä, että olimme uusperhe, kunnes meistä tuli adoptioperhe ja sitä kautta ydinperhe, kuin että kertoisin vain että me olemme me, eli minä, mies ja yhteiset lapset.

Adoption kautta meistä nimenomaan tuli kokonainen perhe myös viranomaisten silmissä, joten kyllä me nyt ihan oikeasti olemme minä, mies ja meidän lapset.

Just tota mä meinasin! Mä tunnen hyvin tämän perheen ja se mies on tosissaan ollut sille esikoisellekin henkinen isä siitä asti kun meni sen äidin kanssa yhteen, lapsi itse halusi alkaa kutsua tätä isäksi. Virallisestihan se silti oli isäpuoli tähän adoptioon asti.

Mä en oikeesti ymmärrä mikä tossa joitain sitten vaivaa. Silloin ennen adoptioa kun se esikoinen puhui isästään niin nämä kaverit siitäkin supattivat selän takana että eihän se nyt sen oikea isä ole, joku sanoi lapselle ääneenkin että sehän on vaan sun pikkuveljesi isä. Nyt sitten mun mielestä ton pitäisi olla kaikille selvää että se mies on myös vanhemman lapsen isä, mutta silti sitä ei haluta hyväksyä. Kuitenkin samaan aikaan kun puhutaan perheistä jotka ovat adoptoineet lapsen muualta nämä samat tyypit ovat korostamassa kuinka adoptiolapsi on ihan yhtä oma kuin biologinenkin.