Tavallisessa adoptiossa (eli kotimaan- tai ulkomaan adoptio) pidetään ihan normaalina sitä, että lapsen äiti ja isä kertovat olevansa lapsen vanhempia, eikä tätä kukaan kyseenalaista, vaikka lapsen pystyisi päältäpäin toteaaan etnisyytensä vuoksi adoptiolapseksi.
Mutta kun on kyse perheen sisäisestä adoptiosta, niin siinä kohtaa yllättävän moni ihmettelee sitä, jos perhe ei jotenkin erikseen tuo sitä esiin, ettei perhemalli ole aina ollut se, mikä se nyt on. Ikäänkuin se olisi jotenkin väärin ja ihmisten harhaanjohtamista.
Me olemme ydinperhe, jonka perheen sisäinen adoptio on meille mahdollistanut. Toisaalta olemme myös adoptioperhe, mutta vähiten koen, että olisimme uusperhe. Olimme sitä aikoinaan, mutta emme ole enää.
Mekin ennen esittelimme itsemme siten, että meillä on lapsia joista vanhin on minun ja muut yhteisiä. Nykyään esittelemme meidät "kokonaisena" perheenä, sillä sitä me nykyään olemme. Ennemminkin tuntuisi typerältä selitellä ihmisille sitä, että olimme uusperhe, kunnes meistä tuli adoptioperhe ja sitä kautta ydinperhe, kuin että kertoisin vain että me olemme me, eli minä, mies ja yhteiset lapset.
Adoption kautta meistä nimenomaan tuli kokonainen perhe myös viranomaisten silmissä, joten kyllä me nyt ihan oikeasti olemme minä, mies ja meidän lapset.