Tähän on pakko kertoa muutaman vuoden takainen tilanne uhmaisen 2 v. tytön kanssa.
On keskitalvi, minä viimeisilläni raskaana ja esikoinen kiehunut ja riehunut kotona siihen malliin, että ajattelin ulkoilun viilentävän (molempien) tunteita. Lähdetään siis parinsadan metrin päähän jääkentälle kokeilemaan upouusia luistimia, joista tyttö on ollut innoissaan. Pakkasin mukaan omatkin luistimet, kun ajattelin, että voisin vetää hissukseen tyttöä käsistä, jos vaan vähän pystyssä pysyisi. Vedän tytön pulkassa kentälle, ettei väsy matkasta.
Kun lopulta saan valtavan pallomahani kanssa ähistyä molemmille luistimet jalkaan, alkaa tyttö palosireeninä huutaa, että haluaa kotiin. Koitan houkutella jääleikkeihin, mutta kaikki on tyhmää; ei saa vetää pulkassa, ei käsistä, ei mitään. No, ähisen (nyt myös kiukusta) luistimet pois molemmilta, mutta seuraavaksi neiti vetää pitkäkseen hankeen ja ilmoittaa, ettei halua kävellä / olla pulkassa / vetää pulkkaa / tulla kotiin / olla ulkona jne. Tyttö on jo sen kokoinen ja minä niin pitkällä raskaudessa (pikkukakkonen syntyi vajaan kuukauden päästä), etten jaksa nostaa rimpuilevaa ja potkivaa tyttöä, saatikka sitten kantaa kotiin saakka. Kieritän raivottaren pulkkaan ja lähden vetämään. Kahden metrin päästä tyttö on hangessa jälleen. Kieritän uudestaan. Näin mennään puolet matkaa, pari metriä kerrallaan, kunnes vatsaa alkaa nipistellä. Vetoan, vaadin, huudan, uhkaan, kiristän ja lahjon, mutta kierrokset on tytöllä niin kovat, että mikään ei mene perille. Kokeilen "hei heit" >> tyttö huutaa yksinään hangessa vielä sadan metrin jälkeenkin ja ohikulkijat luovat pitkiä katseita >> pakko palata. Lopulta istun viereen, otan syliin, puristan hellän lujasti yhä rimpuilevaa lastani - ja itken. Siinä sitten istuttiin ja ulvottiin hangessa molemmat kymmenisen minuuttia, kunnes tyttö oli aivan loppu ja lopetti rimpuilun. Vedin pulkassa kotiin ja päätin jättää suosiolla seuraavan luistelureissun vuoden päähän.
Nyt tyttö on ihanan pirteä ja eloisa 4 v., joka toki saa kiukkukohtauksia joskus, mutta on enimmäkseen aivan mahtava tyyppi. Eli valitettavasti "kovapäisimmillä tapauksilla" vain aika saattaa auttaa. Voimia sinulle ap!
)
