pettämisestä ja tunteista

[harmaannuin]

Pakko kysyä teiltä, kun en oikein muualtakaan apua ongelmaani saa. Petin miestäni "kaverini" kanssa. Enkä tunne huonoa omaatuntoa, en yhtään mitään. Voisin jatkaa suhdetta kuin mitään ei olisi tapahtunut, ja se on pelottavaa. Olen kyllä ollut jo pitkän aikaa kyllästynyt suhteessamme, enkä oikein tiedä mitä tunteita minulla on miestä kohtaan enää. Kuitenkaan en osaa erota, kun ajattelen kaikkea sitä paskaa mitä se tuo tullessaan. Olen ihan hukassa, tällä hetkellä tuntuu että haluan erota, mutta toisaalta taas ei. "kaveriani" kohtaan minulla ei ole oikeastaan mitään tunteita, sillä juttu tapahtui spontaanisti humalassa. Tosin kummallakaan ei hävettänyt tai tullut sellaista mitä tuli tehtyä-oloa.

Tiedän että tämä kuulostaa provolta ja pahasti, jopa omille korvilleni/silmilleni, mutta ei ikävä kyllä ole.

Tiedostan olevani jotenkin kylmä ihminen, eikä minulla ole mitään oikeutta tehdä noin miehelleni, mutta en enää itsekään tiedä mitä pitäisi tehdä. Kiitos kun sain purkaa teille itseäni.

 

[nellustiina]

Pakko kysyä teiltä, kun en oikein muualtakaan apua ongelmaani saa. Petin miestäni "kaverini" kanssa. Enkä tunne huonoa omaatuntoa, en yhtään mitään. Voisin jatkaa suhdetta kuin mitään ei olisi tapahtunut, ja se on pelottavaa. Olen kyllä ollut jo pitkän aikaa kyllästynyt suhteessamme, enkä oikein tiedä mitä tunteita minulla on miestä kohtaan enää. Kuitenkaan en osaa erota, kun ajattelen kaikkea sitä paskaa mitä se tuo tullessaan. Olen ihan hukassa, tällä hetkellä tuntuu että haluan erota, mutta toisaalta taas ei. "kaveriani" kohtaan minulla ei ole oikeastaan mitään tunteita, sillä juttu tapahtui spontaanisti humalassa. Tosin kummallakaan ei hävettänyt tai tullut sellaista mitä tuli tehtyä-oloa.

Tiedän että tämä kuulostaa provolta ja pahasti, jopa omille korvilleni/silmilleni, mutta ei ikävä kyllä ole.

Tiedostan olevani jotenkin kylmä ihminen, eikä minulla ole mitään oikeutta tehdä noin miehelleni, mutta en enää itsekään tiedä mitä pitäisi tehdä. Kiitos kun sain purkaa teille itseäni.

mun mielestä tossa tapauksessa ei ooo oikein muuta ku ero jos kerta et tunne yhtään mitään :/ mieti mitä haluat elämältä ja haluatko jatkaa tota teiän suhdetta

 

[PROVO]

Ei kai tuossa ole mitään ihmeellistä, en miekään aikoinaan joka panoa kotona kertonut ja huonoa omaatuntoa en potenut - omaa värkkiänihän jaoin :/

 

[harmaantunut]

Melkein saman olen kokenut itsekin (tosin vastapuoli oli enemmän kuin kaveri). Minusta tuntui ennemminkin siltä, että toisen kanssa oli luonnollisempaa kuin oman miehen kanssa. En kertonut miehelleni, mutta tiesin, että suhde päättyy, kun on päättyäkseen. Ero toi kaikkea paskaa, mutta nyt on asiat hyvin. "Uusi" mieskin ja molemmat vanhat jämät jätetty oman onnensa nojaan.

Neuvoa, jos kaipaat, niin voisin sanoa, että tee päätökset rohkeasti, mutta vasta, kun olet valmis jaksamaan sen, mitä se tuo mukanaan.

 

[harmaannuin]

Kuten sanoinkin, olen kyllästynyt ja turhautunut tähän suhteeseen, kammottaa ajatus, että tätäkö loppuelämä sitten tulisi olemaan. Toisaalta taas en haluaisi erota, suhteessa olo on tuttua ja turvallista. Vaikka itse en pode huonoa omaatuntoa tms. en silti saisi tehdä näin. Ja si9lti tekisin sen uudelleen koska vain, siis tämän kaverin kanssa, en minä tuikituntemattomien mukaan lähtisi.

 

[harmaantunut]

tuntisitko sittenkin tuota kaveria kohtaan enemmän kuin tunnustatkaan...

 

[harmaannuin]

Sen kaverin olen tavannut vain muutaman kerran aiemmin, eikä minulla ole oikeastaan mitään häntä kohtaan, vain hämmennys tätä tilannetta kohtaan. Mukava, fiksu kaveri hän on, tosin on yrittänyt iskeä minua aiemmin.

Koko juttu lähti siitä liikkeelle, että tapasimme baarissa ja aloimme puhua kaikenlaista, joka sitten johti eteenpäin. Se oli ehkä enemmän sellainen kaksi yksinäistä kohtaa-juttu. En oikeastaan osaa itsekään sanoa enää että mitä tämä on, olen vähän sekaisin tästä vielä.

 

[harmaannuin]

Anteeksi nostelu, mutta tahtoisin ihmisten kokemuksia aiheesta, neuvoja tai ihan mitä vain. Tämä on tosiaan ainoa paikka jossa voin tästä avautua ja purkaa itseäni.

 

[nöppönen]

mä en sano muuta kun et jätä miehes. hän ansaitsee kumppanin joka rakastaa häntä.

 

[harmaannuin]

Kyllä minä miestäni luullakseni rakastan. Olen vain kyllästynyt, turhautunut tähän suhteeseen. Meillä on mennyt huonosti jo pitkän aikaa, eikä asiat ole puhumalla parantuneet. Oleme etääntyneet toisistamme valtavasti. Mieheni taas rakastaa minua, eikä suostu uskomaan että meillä menee huonosti tai että minä en koe suhdettamme enää kovin tyydyttäväksi.

Olet oikeassa nöppönen, mieheni ei todellakaan tarvitse tällaista kumppania kuin minä, mutta toivoisin että asiat voisivat olla niin mustavalkoisia että päätös olisi helppo tehdä. Kaikista järkevintä kai tässä tilanteessa olisi erota, hommata oma kämppä ja olla itsensä kanssa että selviäisi mitä oikein haluan. Toisaalta taas tuntuu, etten jaksaisi sitä kaikkea mitä ero tuo tullessaan. Tavaraoiden selvittely, oman asunnon hakeminen, muutto, tunteet ja varsinkin se, että joudun katsomaan miten satutan miestäni.