Pettämistä ja parisuhdetta

[Ideaton]

Sain kuulla, että miehelläni olisi jonkinlaista peliä erään sinkkunaisen kanssa. Tai ainakaan mieheni ei kuulema käyttäydy kuten naimisissa olevan olettaisi käyttäytyvän.

Pistin mieheni tilille asiassa, pientä flirttiä, pari suudelmaa jo aikoja sitten. ei kummenpaa. Nainen on kuulema tarjonnut itseään hänelle ainakin pari kertaa ja miehen kieltäydyttyä on sanonut, että sääli. Eivät ole soitelleet kuulema kuin korkeintaan kerran-pari, nainen töissä sellaisessa paikassa, että näkevät lähes päivittäin. Nainen laittanut pari viestiä, joihin mies ei ole vastannut. Itsekin tunnen tämän naisen jotenkuten.

Kun kerran täälläkin aina sanotaan, että mies ei kerro kuitenkaan totuutta ei niin vaimolleen kuin sille kakkosellekaan, niin minäpä päätin soittaa tälle toisella naiselle. Esittäydyin, kysyin mielestäni kohteliaasti, että sinulla on kuulema vispilänkauppaa mieheni kanssa, ja mikähän on sinun mielipiteesi asiaan. Enpä olisi voinut saada kylmempää vastaanottoa. Kysy kuule siltä mieheltäsi ihan vaan. Kiitin ja sanoin näkemiin. Johon vastaus kuului pieni piipittävä hei. Ja jotenkin jäi tunne, että en ollut ensimmäinen nainen joka hänelle soittaa vastaavassa tilanteessa. Tai minä ainakin hämmästyisin ja häkeltyisin niin, että tuskin ainakaan käyttäytyisin noin kylmästi ja vihamielisesti.

Eli se siitä selvityksestä. Eipä herunut kakkosen selitystä ja näkemystä.

En ole ihmistyypiltäni sellainen, joka välttelisi asioiden selvittelyä. Nyt minun on ainakin toistaiseksi tyydyttävä miehen sanomaan. Eli ei mitään kummempaa, ei ole ollut tarkoitus loukata, jos haluan niin voi vältellä ko ihmistä, eikä mene juuri yksin juhlimaan. yms yms.

En ole miehen lahkeessa roikkuvaa tyyppiä. Saa mennä, ja vien ja tuonkin. Mutta hän tietää, että en taatusti hyväksy minkäänlaista vispilänkauppaa toisten naisten kanssa. Olemme olleet yhdessä yli 20 vuotta, ja tämä ei ole ensimmäinen kerta kuin näin käy. Mies tietää taatusti mielipiteeni asiaan. Minua ärsyttää suunnattomasti epärehellisyys. Ja se, että en tiedä vieläkään asioiden oikeaa laitaa.

Onko ideoita mitä tehdä? En viitsisi kahlita miestä ketjuun oven pieleenkään, mutta en aio sietää kynnysmattonakaan olemista. Mitä siis tehdä? Apua!

 

[papua]

Hmm, ideoita ois varmaan miljoona, mutta ne on turhia. Sun on pistettävä kova kovaa vastaan. Ja ensi sijaisesti itseäs kohtaan. Miestäsi et näköjään pysty muuttamaan, kun on aikaisemminkin toiminut noin...

Sun pitää vaan päättää, että katsotko vai kadutko. Vietkö teidät vaikka pariterapiaan, yritätkö jaksaa, haluatko todella jatkaa. Erohan ei ole poissuljettu, se voi jopa helpottaa. Mutta jos päätät jäädä yhteen, niin sun pitää varmaan lyödä omat korttisi pöytään.

Kysy mieheltäsi suoraan, että haluaako hän jatkaa suhdettanne. Ja jos vastaus on kyllä, niin kysy mitä hän oikein haluaa parisuhteelta ja mitä odottaa. Vastineeksi voit lyödä omat ehtosi pöytään, millä eväillä olet valmis jatkamaan suhdetta ja missä menee rajat. Tee todella ensin itsellesi selväksi nuo rajat ja sen jälkeen miehellesi. Ja elä oikeasti niiden mukaan.

 

[joopa..]

Ei taida olla miehesi kovin rehellistä tyyppiä. Valehtelee minkä kerkeää. Usko huviksesi. Johan sen näki tuon kakkos-naisen vastauksesta puhelimessa. Jos heillä ei mitään olisi sen kummemmin ollut, niin olisi varmaan sen sanonut. On tainnut mies kuitenkin tehdä muutakin kuin suudellut.

 

[++]

Outoa, että mielestäsi toisen naisen suuteleminen ja puhelut toisen naisen kanssa on ok. Olet kovin suvaitsevainen miehesi muille naisille. Minä en moista suvaitsisi.
Muuten... turha soitella ja häiritä niitä naisia, miehesihän sinua pettää, puhu miehesi kanssa. Ja mieti haluatko tuollaisen suhteen.

 

[Ideaton]

Jos mielestäni toisen naisen suuteleminen tai pari puhelua olisi ok, niin enpä kai tänne ongelmastani kirjoittaisi. . .

Onko todellakin turhaa häiritä "toista naista" ja kysyä hänen mielipidetään asiaan? Hänhän on kuitenkin aikuisena ihmisenä tietoisesti yrittämässä suhteeseen naimisissa olevan miehen kanssa, jolla on jopa lapsia.

Haluanko tällaisen suhteen, siinäpä kysymys.

Mies on ollut kovin huolissaan siitä, etten vain jätä häntä. Ei halua elää ilman minua yms. Haluaa kuulema ehdottomasti jatkaa ja elää kanssani. Yritää "parantaa tapansa", vaikka ei kuulema oikeastaan ymmärrä mitä tekee väärin. Hän ei näe omaa flirttiään, tai ei ainakaan pidä sitä mitenkään vakavana. Hänestä hän käyttäytyy kaikkia (naisia) kohtaan samalla tavalla.

Tästä "toisesta naisesta" kuulin jälkeenpäin sen verran, että pahoitteli että hänen "ystävällisyytensä" on ymmärretty väärin. . .

Kiitos mielipiteistänne!

 

[petetty??]

Vähän sama juttu mulla. Mies "seikkaili" sinkun kanssa puheluin ja tekstarein. Ei kuitenkaan tapaillut seksistä puhumattakaan.

Otin puhelun tälle neidille (40+-neiti) ja kysyin, että mistä pelistä on kyse. Halusin myös varmistua, että kyse ei ollut seksistä. Tämä neiti oli kylmä, epäkohtelias ja sanoi, että kysy mieheltäsi. Pienen tinkaamisen jälkeen suostui sanomaan, että ei seksiä. Hyvin harmistuneena ja puolusteli kovasti miksi ei. Oma mies oli sanonut, että ei ollut halunut, tärkeintä oli ollut "säpinä" aika kiireisessä arjessa (mies muuten kertoi tämän kaiken itse, en edes arvannut koko touhusta mitään. Syyllisyys kai /onneksi alkoi painaa)

Koville tämä silti otti. Silti ihmettelen tämän neidin hyvin kylmää ja negatiivista suhtautumista minuun.

 

[nel111]

Voi jumalauta, mikä ihme täällä naisia vaivaa... Aina tämä sama juttu että miehet ovat enemmänkin uhreja ja ne on ne pahat sinkkunaiset jotka on syypäänä kaikkeen!! Herätkää nyt ja keskittykää vaan ja ainoastaan siihen omaan rakkaaseen että miksi hän pettää... Sen toisen ihmisen motiivit ja käytös on aivan se ja sama mun mielestä!

Ja tuo että ihmettelette kylmää käytöstä kun toiselle naiselle soittaa... voi apua. Koittakaa laittaa itsenne hänen asemaan (joo vaikka ette IKINÄ voisi tehdä niin) ja miettikää olisitteko kohtelias ja ystävällinen kun salarakkaanne vaimo soittaa? Mä elän itse hyvässä suhteessa nyt joudun tunnustamaan syntisyyteni että olen kaksi kertaa ollut sängyssä naimisissa olevan miehen kanssa. Ja niissä tilanteissa ei kertaakaan käynyt mielessä vaimo ja lapset, raadollista mutta totta. Ja olisin todennäköisesti mennyt aika shokkiin jos vaimo olisi soittanut ja jo siksi ollut aika kylmä... Ja olisin myös sanonut että keskustele vaan miehesi kanssa koska se on se kenellä se varattu-status on... Tiedän että kuulostaa pahalta enkä puolustele itseäni mitenkään vaikka en enää noin ikinä tekisikään mutta näin vaan joskus on että jos on sinkku niin ei siinä vaiheessa välitä toisen osapuolen puolisoista, se on mun mielestä varatun osapuolen vastuulla.

Aivan samoin ajattelen myös omalla kohdallani tällä hetkellä, jos mieheni pettäisi minua niin totta kai olisin vihainen sille naiselle kenen kanssa tämä on tapahtunut mutta syy olisi kyllä loppupeleissä miehessäni, ei siinä naisessa. Oli sitten kuinka vikittelevä ja vamppi tahansa, se on aina se lopullinen ratkaisu sillä varatulla osapuolella että pettääkö vai ei, olosuhteet tai toinen osapuoli on vain pettäjän naurettavia selityksiä saada oma syyllisyys pienemmäksi... Tässä minun mielipide, kommentteja varmaan tippuu..

 

[Jaspis*]

Aivan samoin ajattelen myös omalla kohdallani tällä hetkellä, jos mieheni pettäisi minua niin totta kai olisin vihainen sille naiselle kenen kanssa tämä on tapahtunut mutta syy olisi kyllä loppupeleissä miehessäni, ei siinä naisessa. Oli sitten kuinka vikittelevä ja vamppi tahansa, se on aina se lopullinen ratkaisu sillä varatulla osapuolella että pettääkö vai ei, olosuhteet tai toinen osapuoli on vain pettäjän naurettavia selityksiä saada oma syyllisyys pienemmäksi... Tässä minun mielipide, kommentteja varmaan tippuu.. [/quote]

Todella hyvä kommentti, näinhän se on!

 

[Ideaton]

Annoinko omilla kirjoituksillani sen käsityksen, että syy olisi siinä toisessa naisessa, eikä miehessäni? En mielestäni kirjoittanut ollenkaan niin, enkä ainakaan tarkoittanut kirjoittaa niin.

Syy miksi soitin tälle oletetulle toiselle naiselle oli että halusin saada hänen mielipiteensä asiaan. Hänen tapauksessaan voi olla, että oli ihan hyvä muistutus hänenkin miettiä omaa käytöstään. Tosin hänhän on elämänsä tien valinnut, eikä se sen kummemmin minulle kuulu.

Mieheni on ehdottomasti sitä mieltä, että hänellä ei ole ollut minkäänlaista suhdetta ko naiseen. Hän kohtelee tätä kuten kohtelee kaikkia naisia. Hän on tämän kanssa ollut tekemisissä kuten on muuten sellaisen ihmisen kanssa tekemisissä jota näkee paljon. Mielestäni hän on flirtti, mutta omasta mielestään ei ole.

On täysin mieheni vika, että hän on puhelias, katsoo silmiin puhuessaan, on kohtelias ja avulias. Nämä ominaisuudet ovat sellaisia, jotka naiset lukevat mielellään väärin. Varsinkin seuranhakuiset naiset.

Mieheni luonteenpiirteiden kanssa minun on elettävä, jos näin päätän jatkaa.

Mieheni ei ole todellakaan uhri, mutta minun moraalini ei riitä siltikään ymmärtämään tämän tarinan kaltaisia sinkkujakaan. . .

 

[petetty??]

Siis minun katseeni on kyllä pysynyt hyvin tiukasti miehessäni ja omassa parisuhteessani, MUTTA! Siis niin järkevä/rationaalinen ym en ole ollut siinä tilanteessa kun asia oli minulle selvinnyt, että toinen osapuoli olisi ollut aivan yhdentekevä, enkä olisi hänelle uhrannut ajatustakaan. Vaikea käsitellä miehen uskottomuutta/seikkailua käsittelemättä myös jollain tavalla sitä toista naista. Ehkä se tekee minusta heikon ja avuttoman!!!

Omalta kohdaltani vain ihmettelin(siis IHMETTELIN), että kun kysyin suhteen laadusta, niin tämä minun puolisoni kanssa suhteessa ollut nainen yritti kieltäytyä vastaamasta. Vaikka mieheni on se joka sähelsi ympäriinsä oli ainoa joka oli sitoutunut minuun, on minusta kaikilla ihmisillä vastuu teoistaan. Myös sillä toisella naisella, mikäli hän teoillaan loukkaa (tahtomattaan vaikka) kolmatta osapuolta. Mikä ihmeen moraalikäsitys on se, että vastuusta voi liueta? Jokainen vähänkään järkevä ja täysipäinen ihminen kyllä ymmärtää ja tajuaa, että suhde naimisissa olevaan ihmiseen loukkaa lähes 100% varmuudella jotakin toista ihmistä. On jokaisen oma valinta lähteekö mukaan tähän. Vastuusta se ei vapauta, aikuisella on mahdollisuus valita, ja pitäytymällä ja olemalla suhteessa naimisissä olevaan, hyväksyy (joko tietoisesti tai vaivautumatta edes ajattelemaan) toisen ihmisen loukkaamisen.

Mun mielestä pettävä puoliso on aina vastuussa puolisolleen. Mutta jos aikuinen tietää häseltävänsä naimisissa olevan ihmisen kanssa, niin on aivan typerryttävän itsekästä nostaa kädet ylös ja huudella marttyyrimäisesti, että "enhän se minä mitään".

Lopuksi hyvä viisaus. Mikä erottaa ettisyyden moraalista? Eettinen ihminen tietää, että pettäminen on paha asia. Voi silti pettää. Moraalinen ihminen ei petä, koska pettäminen on väärin.Tämä koskee siis myös teitä kakkosia. Tiedätte toki, että suhe naimisissa olevaan on väärin. Miten toimitte???

 

[loppuelämänkö]

No just meinasitko siis lopun elämääs tommoista miestä katsoa saman katon alla. Jos on aiemminkin ollut muita ja sinä vaan aina jatkat hänen kanssaan outoa, tai onhan se miehelle helppoa kun ei näköjään tartte koskaan pelätä seuraamuksia jatkaa vieraiden naisten kanssa mitäs jos hän kerrankin oikeen rakastuu ja sinä jäätkin sitten vaikka olet nämä vuoden ollut hyvin ymmärtäväinen ja antanut anteeksi. Outo on tuo teidän suhteenne.

 

[petetty??]

En tiedä kenelle vastasit. Jos mulle, niin vastaan. Aiempi oli kiukustuneena kirjoitettu, ajatukset kuitenkin samat. Eli oman onnensa voi myös etsiä loukkaamatta toisia. Se on aina valinta.

Toiseksi, jos mieheni seikkailu olisi ollut viestejä suurempaa, olisi anteeksi antaminen ollut vaikeampaa. Yhden kerran voi antaa, toista ei. Ja jos/kun mieheni on ottanut opiksi, niin kyllä, lopun elämääni aion tämän hetkisillä ajatuksillani viettää hänen kanssaan. Sitä on sitoutuminen minulle, että ajattelen viettäväni elämäni puolisoni kanssa. Ja jos eteen tulee jotain, joka muuttaa ajatukseni matkalla, niin sitten arvioidaan tilanne uudelta kannalta. Jokaisessa parisuhteessa on aina se riski, että toinen ottaa ja lähtee. Ketää ei voi pakottaa jäämään. Vapaasta tahdosta yhdessä, muuta vaihtoehtoa ei ole. Ja joskus pettäminenkin voi selkiyttää myös pettäjälle, mitä pitää tärkeänä. Arjen keskellä on joskus vaikea nähdä metsää puilta.

 

[Ideaton]

Joka kolmannessa parisuhteessa on kuulema pettämistä. Siis sitä todellista pettämistä, eli seksiä.

Eiköhän meillä ainakin ole seuraamukset selvät, eikä mies pääse asiassa todellakaan helpolla.

Olemme keskustelleet asiasta päiviä, ja mies on ymmärtänyt ja toivottavasti ottanut opiksi.

Meillä ei tietoni mukaan ole koskaan ollut kyse seksisuhteesta, vaan juuri tuosta huomionhakuisuudesta. Ikävä vika miehessä.

Pitäisikö yli 20 vuoden suhde pistää poikki, koska mies on kuulema flittaillut toiselle naiselle? Ovat tavanneet muun porukan mukana töiden ulkopuolella vuoden aikana viitisen kertaa. Muuta yhteydenpitoa ei ole ollut. Mies lupasi jopa tilata puhelinerittelyt yms.

Mies on ollut hyvin vilpitön ja selvittänyt asiaa kanssani perusteellisesti. Hän tietää, että tilanne on oikeasti se, että ero voisi tulla. Ja sitä hän ei halua.

Kirjoitin tuon aloitukseni tunnevyöryn kourissa. Silloin en tiennyt asiasta vielä kovinkaan paljon. Nyt viikon mittaan on asia selkiintynyt ja tuntuu että kärpäsestä on oltu tekemässä härkänen. Soppaa on ollut hämmentämässä moni.

Meinaako lopun elämääni katsoa tuota miestä? Kukapa meistä tietää mitä ensi viikolla tapahtuu. Kun plussat ja miinukset laitetaan riviin, niin niin kauan kun plussat ylettyvät alemmas, niin ainakin harkitsen vakavasti jatkoa.

Jos mies rakastuu toiseen, niin mitä sitten? Mistäpä sen tietää. Mies rakastaa minua ainakin nyt, siitä olen varma.

 

[Ideaton]

Asiasta on kulunut parisen viikkoa. Kirjoitin tuon aloituksen aika epäselvästi, pistettäköön se järkytyksen piikkiin.

Mies ei siis ole koskaan kertonut soitelleensa tälle toiselle naiselle, tai muutenkaan olleensa edes kiinnostunut tästä. Hän on kieltänyt koko suhdejutun, ja ollut aidon hämmästynyt. Ja se myönnettäkööt, että hän on aina kertonut hyvin avoimesti kuka on ollut milloinkin mukana juhlimassa, mitä puhuttu yms. Ja todellakin kertonut tämän "toisen naisen" kiinnostuksen itseensä.

Sain viikonloppuna tietää, että samainen ihminen, joka minulle kertoi epäilyksensä, on jo kuukausia puhunut asiasta tuttavilleen. Jopa veljelleni reilu parisen viikkoa sitten. Veljelleni hän oli sanonut, ettei hänellä ole tietoa, vain epäilys. Veljeni uskoo, että tämä ihminen hämmentää soppaa jostain syystä tarkoituksellisesti.

Sinäänsä olen sitä mieltä, että tämä henkilö teki oikein kertoessaan minulle epäilynsä. Hän ei kylläkään ollut tietoinen, että tiesin jo alunperinkin miehen kertomana lähes kaikki mitä hän minulle kertoi. Mutta tuollaisen epäilyn kuuleminen ulkopuoliselta oli aika järkyttävä kokemus. Kukapa haluaisi kuulla, että puolisosi TAITAA pettää sinua. . .

Toisaalta minua kiusaa se, että hän on puhunut niin kovin monelle asiasta, eikä ole tullut suoraan kertomaan minulle. Tai minä en ainakaan halua, että minun suhdettani pähkäillään kylillä tietämättäni.

Erikoisemmaksi tilanteen tekee se, että kun kerran hän on ollut kovin huolissaan minusta ja mahdollisesti pettävästä miehestäni, niin miksi ihmeessä juuri hän oli se joka kutsui viime kerralla tämän "toisen naisen" mukaan. Eikä tämä ollut ensimmäinen kerta, kun hän itse kutsuu tämän "toisen naisen" yhteisiin paikkoihin. Tätä asiaa en ymmärrä. Eikä tätä ymmärrä moni muukaan.

Tässä olen nyt pähkäillyt välillä raivon vallassa, tentannut ja kuulustellut miestä. Mies on kiitettävästi vastaillut samoihinkin kysymyksiin kerta toisensa jälkeen. Kovilla olemme olleet molemmat. Mies ei ole mielestään pettänyt, tai edes suunnitellut sellaista. Hän ei halua erota, eikä ottaa muutenkaan minkäänlaista välimatkaa minuun.

Ja kuten tuossa aikaisemmin kirjoitinkin, niin kannattaako yli 20 vuoden suhde katkaista pelkkään epäilykseen? Mies rakastaa minua, siitä olen varma.

Nyt on olo sekava ja hämmentynyt. Näin se elämä heittelehtii.
Epäilyksen siemen on kuitenkin kylvetty, ja sille tunteelle en mahda mitään.

 

[_lime_]

Kannattaisiko nyt antaa pölyn laskeutua? Älä mene tekemään mitään hätiköityjä päätöksiä. Jos kumminkin miestäsi rakastat, niin virheitä tekee jokainen, mutta ei niistä heti tarvitse olla naulaamassa miestä ristille.

Joskus tilanne jää epäselväksi, etkä saa ehkä koskaan tietää, mikä oli totuus. Tärkeää on se, että olet tehnyt selväksi miehelel, etttä et hyväksy häneltä flirttailevaa käytöstä, joka rohkaisee naisia tekemään lähempää tuttavuutta. Toisaalta jos miehesi on puhelias, tykkää ihmisistä jne, niin et oikein voi vaatia toista muuttumaan vain sinun vuoksesi. Tietysti sellaisen ihmisen kanssa eläminen vaatii luottamusta, jotta voit hyväksyä sen tosiasian, että esim. miehesi näkee päivittäin työssään hehkeitäkin naisia.

Uskon, että voitte päästä asiasta yli. Anna ajan kulua. Luottamus palautuu vähitellen, kun miehesi teoillaan osoittaa, että olet ehkä ylireagoinut. Totta kai pitää puhua asioista tarvittaessa parisuhdeterapeutin vastaanotolla, että parisuhteenne pelisäännöt tulevat selväksi. Miehesi täytyy tajuta, että suutelu, privaatisti juttelu, hitaiden tanssiminen tms eivät kuulu normaaliin käytökseen, vaan se on kiellettyä. Sallittua on vain sellainen, mitä mies voisi tehdä sinun silmiesi alla!

 

[Vainoharhainenko?]

Ymmärrän hyvin ap että epäilyn siemen on lähtenyt itämään. On kuitenkin tapahtunut jotain hämärää selkäsi takana jota et pysty sen tarkemmin selvittämään ja sinulla on vain miehesi sanat joita uskot tai olet uskomatta sekä juorut joita olet kuullut.

Minulla on samankaltainen kokemus. Mies on saanut tekstareita ex-heilaltaan ja kun olen niistä kysellyt hän on sanonut ettei ole niihin edes vastannut eikä soittanut kyseiselle henkilölle. Herää vaan kysymys miksi tämä nainen yhä tekstailee hänelle kysellen kuulumisia (viattomasti) jos heidän välillään ei tapahdu mitään? Nainen on myös tahollaan varattu ja perheellinen mutta silti kun olemme törmänneet häneen baarissa, hän on heti miehessä kiinni kuin sika limpussa oikein ällöttävällä tavalla ja viettelevä ilme päällä keimailee hänelle ihan avoimesti.

Olen sanonut tälle naikkoselle että lopettaa tällaisen käytöksen mutta se on vain lisännyt pökköä pesään. Mies ei ole puuttunut asiaan mitenkään vaan antaa kaiken tapahtua, onhan se varmaan kiva kun ex-heila liehittelee vaikka se ei sen pidemmälle menisikään. Mutta nämä tapahtumat ovat kyllä saaneet minut epäilemään mitä selkäni takana tapahtuu. Valitettavasti en usko miestä kun hän sanoo ettei heidän välillään ole mitään peliä jos tällaista tapahtuu. Lisäksi mies jäi kerran kiinni siitä että oli soittanut tälle naiselle saatuaan häneltä "mitä kuuluu" viestin. Olimme silloin toisella paikkakunnalla ja mies todennäköisesti varoitteli ettei nainen ainakaan soittaisi hänelle juuri silloin koska siitä jäisi helpommin kiinni. Tästä syntyi hirveä sota ja mies sai kuulla kunniansa. En voi enää luottaa mieheen mikä on todella ikävää, enkä oikein tiedä miten meille tulee käymään. Luottamuksen puute on parisuhteessa todella kamalaa, tiedän sen nyt omasta kokemuksestani. Olen jo alkanut kuvitella mitä mies puuhaa selkäni takana päivittäin jos en esim. tiedä missä hän on tai jos en saa häntä heti puhelimella kiinni. Se syö energiaa tosi paljon kun jatkuvasti epäilee toisen tekemisiä ja menemisiä.

Haluaisin niin paljon saada miehen rysän päältä kiinni vaikka tämän naikkosen kanssa koska haluaisin vahvistuksen epäilyilleni. Vaistoni oikein huutaa että nyt ei kaikki ole sitä miltä näyttää mutta kun en pysty sitä mitenkään todistamaan. Eli näin vain on mentävä eteenpäin ja katsottava mitä vastaan tulee. Mukavaa se ei todellakaan ole, mutta tilanteelle ei voi enää mitään...

 

[Ideaton]

Ymmärrän sinua hyvin vainoharhainenko?.

MInun tapauksessa tämä ystäväni, joka minulle ilmoitti, että miehesi ei käyttäydy kuin varatun miehen kuuluisi käyttäytyä, ei ole sen enempää osannut eritellä tapahtuneita. Yksi känninen pusuttelu, on ainut konkreettinen asia minkä hän tietää. Tämä on tapahtunut alkuvuodesta. Istuvat vierekkäin, jos ovat yhtäaikaa ravintolassa. Ja puhuvat paljon keskenään.

En tietysti hyväksy myöskään miehen pusuttelua vieraiden kanssa! Mutta yksi pusuttelu ei kai silti voi olla syy siihen, että olisin heti valmis heittämään kauan kestäneemme suhteemme ainakaan nyt heti romukoppaan? Lisätodistusaineistoa kaipaan. . .

Olen kysynyt useampaan otteeseen, että onko tällä ystävälläni muuta tietoa, mutta ei kuulema ole. Vain aavistus. Ja silti hän käski minun kantaa miehen tavarat pihalle.

Voihan olla, että niin joku päivä vielä teenkin.

Nyt ei kai auta muuta kun todellakin antaa pölyn laskeutua ja seurata tilannetta.

Helppoa eläminen epäluulojen vallassa ei varmasti tule olemaan.

 

[Vainoharhainenko?]

Minäkin olen saanut meidän yhteisiltä ystäviltä vihjailuja siitä että mies ei ole minun arvoiseni mutta mitään konkreettista ei kukaan ole minulle sanonut. Se pännii että jos voi kertoa minulle tuollaista, pitäisi olla pokkaa myös kertoa mihin tämän mielipiteensä perustaa. Eiväthän ne yleensä ole tuulesta temmattuja. Mutta näin tämä vain tuntuu menevän, että kukaan ei uskalla puuttua toisten asioihin ja sitten vain esitetään tällaisia epämääräisiä vihjailuja. Ei sellaisten perusteella tosiaan voi alkaa suhdetta lopettamaan kun ei tiedä mistä on edes kyse ja onko siihen konkreettista syytä. Mies tietysti kieltää aina kaiken kun olen kysynyt ja pitää minua hulluna kun sellaisia edes kyselen... niinpä...

Tenttasin kerran tätä naista ja hän suunnilleen vannoi ettei heillä ole ollut mitään sen enempää. Myönsi kyllä istuneensa baarissa miehen sylissä kun "ei ollut muuta istumapaikkaa kun oli niin täyttä" ja pitänyt miestä vähän liiankin kaverina (?). Tämäkin kieltämättä jo ällöttää mutta kun en tiedä ovatko kenties jatkaneet siitä pidemmälle ja käyneet jossain salaa puuhailemassa ties mitä. Epätietoisuus on kaikkein pahinta. Tällä naisella on muutenkin sellainen maine että pettää miestään kylillä ja juoksee kapakissa munan perässä heti kun silmä välttää. Kiltti mies istuu kotona lasten kanssa kun äitykän pitää välillä päästä viihteelle vonkaamaan varatuilta miehiltä kuin mikäkin vosu. Mutta kiinni ei saa. Olen kyllä päättänyt että seuraavaksi jos/kun osutaan samaan aikaan baariin ja liehittelee kumppaniani, soitan hänen miehelleen ja käsken hakemaan omansa pois.

Kaikesta huolimatta tsemppiä sinulle kuitenkin ja toivottavasti saatte asiat kohdalleen!

 

[Ideaton]

Epätietoisuus on kamalaa!

Minulle on tämä asiasta kertonut ystäväni sanonut, ettei todellakaan tiedä asiasta sen enempää. Ja hänellä on vain epäilys, että kyse olisi molemminpuolisesta kiinnostuksesta. . . Tuskin mitään on VIELÄ tapahtunut, mutta voisi tapahtua.

Sain tältä "toiselta naiselta" viestin, jossa hän pahoitteli että hänen ystävällisyys on ymmärretty väärin. Kuuluu kuulema työnkuvaan. Onneksi itse olen töissä, jossa vapaa-aika on vapaa-aikaa ja työ työtä.

Sinäänsä olen ehdottomasti sitä mieltä, että varattu tekee itse päätöksensä siitä alkaako minkäänlaiseen sivusuhteeseen tai vipeltämiseen vieraan kanssa! Ensisijainen syy on pettäjässä. Toisaalta ymmärrykseni ei riitä kanssapettäjällekään. Ei voi olla oma pääkopan sisältö ihan järjestyksessä, jos ja kun haluaa suhteeseen varatun kanssa. Oli kyseesssä sitten sinkku tai osaltaan varattu. Itsekkyys tuntuu vallitsevan keskuudessamme.

En pidä kännikkyyttä puolustuksena. Enkä todellakaan sitä, että joku ulkopuolinen tarjoutuu niin, ettei voi kieltätyä. Eli tilaisuus tekisi varkaan, ehei.

Jokainen aikuinen ihminen tekee omat päätöksensä. Ja tämän edessä olen minäkin.

 

[uhkailtu]

Sain kuulla, että miehelläni olisi jonkinlaista peliä erään sinkkunaisen kanssa. Tai ainakaan mieheni ei kuulema käyttäydy kuten naimisissa olevan olettaisi käyttäytyvän.

Pistin mieheni tilille asiassa, pientä flirttiä, pari suudelmaa jo aikoja sitten. ei kummenpaa. Nainen on kuulema tarjonnut itseään hänelle ainakin pari kertaa ja miehen kieltäydyttyä on sanonut, että sääli. Eivät ole soitelleet kuulema kuin korkeintaan kerran-pari, nainen töissä sellaisessa paikassa, että näkevät lähes päivittäin. Nainen laittanut pari viestiä, joihin mies ei ole vastannut. Itsekin tunnen tämän naisen jotenkuten.

Kun kerran täälläkin aina sanotaan, että mies ei kerro kuitenkaan totuutta ei niin vaimolleen kuin sille kakkosellekaan, niin minäpä päätin soittaa tälle toisella naiselle. Esittäydyin, kysyin mielestäni kohteliaasti, että sinulla on kuulema vispilänkauppaa mieheni kanssa, ja mikähän on sinun mielipiteesi asiaan. Enpä olisi voinut saada kylmempää vastaanottoa. Kysy kuule siltä mieheltäsi ihan vaan. Kiitin ja sanoin näkemiin. Johon vastaus kuului pieni piipittävä hei. Ja jotenkin jäi tunne, että en ollut ensimmäinen nainen joka hänelle soittaa vastaavassa tilanteessa. Tai minä ainakin hämmästyisin ja häkeltyisin niin, että tuskin ainakaan käyttäytyisin noin kylmästi ja vihamielisesti.

Eli se siitä selvityksestä. Eipä herunut kakkosen selitystä ja näkemystä.

En ole ihmistyypiltäni sellainen, joka välttelisi asioiden selvittelyä. Nyt minun on ainakin toistaiseksi tyydyttävä miehen sanomaan. Eli ei mitään kummempaa, ei ole ollut tarkoitus loukata, jos haluan niin voi vältellä ko ihmistä, eikä mene juuri yksin juhlimaan. yms yms.

En ole miehen lahkeessa roikkuvaa tyyppiä. Saa mennä, ja vien ja tuonkin. Mutta hän tietää, että en taatusti hyväksy minkäänlaista vispilänkauppaa toisten naisten kanssa. Olemme olleet yhdessä yli 20 vuotta, ja tämä ei ole ensimmäinen kerta kuin näin käy. Mies tietää taatusti mielipiteeni asiaan. Minua ärsyttää suunnattomasti epärehellisyys. Ja se, että en tiedä vieläkään asioiden oikeaa laitaa.

Onko ideoita mitä tehdä? En viitsisi kahlita miestä ketjuun oven pieleenkään, mutta en aio sietää kynnysmattonakaan olemista. Mitä siis tehdä? Apua!

Minulle soitteli nainen, joka löysi puhelimesta minun numeron. Tietenkään en osannut sanoa juuta enkä jaata, kun hu***ksi haukkui, ja tappamista lupasi. Vuosien päästä tajusin, että samoihin aikoihin meillä oli auto myynnissä, molempien nrot ilmoituksessa, miehen työkiireiden takia. Voi auts tiks tiks

 

[Ideaton]

Minulle soitteli nainen, joka löysi puhelimesta minun numeron. Tietenkään en osannut sanoa juuta enkä jaata, kun hu***ksi haukkui, ja tappamista lupasi. Vuosien päästä tajusin, että samoihin aikoihin meillä oli auto myynnissä, molempien nrot ilmoituksessa, miehen työkiireiden takia. Voi auts tiks tiks

Voi kamala!

Minä en ainakaan uhkaillut tai edes käyttäytynyt epäkohteliaasti. Esitin yhde kysymyksen, enkä sen enempää. Kiitin vielä lopuksi.

Miksi olisin ollut epäkohtelias ihmiselle, joka ehkä on tehnyt jotain? Tarvitsen kyllä enemmän todistusaineistoa. Enkä ole luonteeltani muutenkaan uhkaileva tai ilkeä.

Mahtoi sinulla olla kamala tunne. Toivottavasti tajusi tuo nainen edes hävetä jälkeenpäin!

 

[uhkailtu]

Ei tajunnut, jatkoi vain. Kävin tekemässä rikosilmoituksen.

 

[tervehdys]

Mitä teille kuuluu tänään. Minulla on vastaavan lainen tilanne päällä ja näitä samanlaisia naisia paljastuu jatkuvasti lisää. Mitään en voi oikeasti todistaa tapahtuneeksi, mutta kovin on haluttu yhteyden pitoa. Eräskin tuossa jatkuvasti laittaa viestiä. Mies sanoo, ettei vastaa, mutta eikos nuo yhteydenoto järkevältä lopu, jos kerran ei vastaa?

 

[Ideaton]

Meille kuuluu tänä päivänä oikein hyvää.

En ole ollut tuttavalleni kertaakaan epäystävällinen, päinvastoin kiitin epäilyistään. Jostain syystä hänestä ei enää kuulu oikeastaan ollenkaan.

Olen saanut etäisyyttä tapahtumaan, ja osaan ajatella, ja katsoa tätä järkevämmin.

Suhdetta heillä ei ole ollut, siitä olen varma. Olisiko syntynyt, sitä en voi tietää. Kyseinen naistyyppi on myös sellainen, etten osaa kuvitella mieheni ihastuvan hänenlaiseensa. Tosin, tämä on tietysti vain minun kuvitelmaani.

Mies on kieltänyt suhteen koko ajan. Ja sanonut, että on aina kertonut minulle missä on ollut, ja ketä on ollut paikalla. Tämä pitää paikkansa. Eikä hänellä ajallisesti ole mahdollisuutta pitää säännöllistä sivusuhdetta.

Meidän ystäväpiirissä on viimeisen vuoden aikana tapahtunut paljon eroja. Ollut paljon kakkossuhteita ja pettämisiä. Maailmanmeno nykyiseltään on todella karmaisevaa. Ihmiset ovat itsekkäitä ja ilkeitä.

Kieltämättä tällaisten seuraaminen saa miettimään omaakin suhdettaan ja ehkäpä etsimään mörköjä sieltä missä niitä ei välttämättä edes ole? Toisaalta pettäminen on niin yleistä, että miksi meidän pitkä suhteemme olisi poikkeus? Kaikkea mietintää on tullut harjoitettua, ja paljon.

Luin tämän ketjun uudelleen taas. Ensimmäiset viestini olen kirjoittanut hyvinkin tunnetta täynnä. Loppujen lopuksi, ei tämä tuttavani oikeastaan osannut sanoa, että mitä oli tapahtunut. Hänellä oli kuulema epäily. Ja varmasti hänestä se tuntui oikealta.

Aika hurjia vastauksiakin sain. Ihmiset näyttävät voivan päätellä hyvin paljon toisten kirjoittelusta. Ja kovin moni oli huolissaan siitä, että kanssapettävä saa "syyttä suotta syyt niskoilleen", koska eihän tämä ketään petä. Tuota ajatelmaa en ole vielä oppinut ymmärtämään. Pääpettäjä on tietysti aina se oma puoliso, joka toisen kanssa pettää. Mutta kyllä se kanssapettäjäkin on moraalisesti syyllinen. Näin olen aina tuntenut, ilman omakohtaistakaan kokemusta.

Tämä meidän tapauksemme nainen, joka kai sitten halusi mieheni kanssa suhteen, on sanonut nyt jälkeenpäin, että me emme varmasti koskaan eroa. Olemme kasvaneet niin yhteen. Mitä se sitten tarkoittaakaan?

Todella hyviä ja asiallisiakin vastauksia sain. Ja ennen kaikkea sain purkaa pahaa oloani tänne ja jakaa ajatuksiani. Kiitos tästä.

Päivä kerrallaan eletään, niin kuin muutkin.

Olen pahoillasi puolestasi tervehdys nimimerkkiä käyttävä. Epätietoisuus syö ihmistä. Niinhän sitä luulisi, että ei kukaan yksinviestittelyä kauaa jaksa. Mutta kuten tuossa aikaisemmin kirjoitin, niin tuttavapiirissä on ollut paljon eroamisia ja pettämisiä. Ja kumman paljon joku viitsii, jaksaa ja tekee, kun on "päättänyt" jonkun "omakseen saada". Mutta kuten sanottu, niin ei kai sitä kukaan kauaa tekisi, ilman vastaviestejä.

Toivottavasti saat selvyyden tilanteestanne.

 

[Epäilys jää...]

Olen se pettänyt nainen...siitä on jo kauan, en kestänyt mieheni juopottelua ja ikävää luonetta vaikka useimmiten hän oli ihanakin.

Löysin salarakkaan jota pidin viisi vuotta. Vaikka kaikki tapahtui salassa, arvasi mieheni että minulla on jotain meneillään, luulen että puolisoilla on "kuudes aisti", joka ilmoittaa ettei kaikki ole kohdallaan.

Uskon että miehelläsikään ei ole "puhtaat jauhot pussissa", varaudu siis siihen että joskus asia paljastuu sinulle, niin kävi miehellenikin.