S
Sytytyslanka palaa...
Vieras
Kohta 8v yhteiseloa takana. Rakkaus loppui 4-5vuoden kohdalla. Ei mitään tunteita miestäni kohtaan. Mies on ruma ja inhottava. Tuottaa vain karvaita pettymyksiä joka päivä. Viimeisin, hyvin yleinen tilanne, tältä illalta: Kävin lenkillä jona aikana miehen olisi pitänyt pestä lapsi ja laittaa nukkumaan. Mutta ei . Kun tulin kotiin, lapsi odotti eteisessä ja mies pesi itseään piiiitkän kaavan mukaan. Lapsen olisi siihen aikaan kuulunut olla jo unessa. Lapsi tarvii unta ja rytmin. Olan me siitä puhuttu. Ei mene perille ei. Mun pitäis jaksaa hiissata perässäni tuota paskiaista? Ja toisaalta. Mies on h i d a s, minkä hän sille voi. On ollut aina päiväunelmoija. Liekkö jokin lievä Asperger tms. joka jäänyt hoitamatta, koska eihän hänen kotiväkensä koskaan olisi semmoista vajavuutta hyväksynyt. Mutta inhoan. Mulla on nyt sellainen olo että haluan purkaa kaiken paskan haukkumalla olan takaa. Inhoan tappeluita tuon ihmisen tai kenen tahansa kans. Jos lyttään hänet täällä, tuleeko sitä myötä sääli miestä kohtaan ja rakkaus. Mies muistaa jatkuvasti vain enemmän hermokimppua isäänsä, jota olen inhonnut alusta asti. (liittyy asioita joita en tässä mainitse, nolaamista jne) Mitä minä teen????? Onko vika pelkästään minussa (tuntuu että minussa on paljon patoutunutta vihaa ) Haluaisin huutaa asiat halki niin etä menis oikeasti perille, mutta ei mies ymmärrä minua koskaan, jankuttaa vaan omaa monologiaan ja saa helposti niinkin pahan raivarin että repii kaapinoven irti, rikkoo sängynpohjan ym. Kotitöitä ei älyä tehdä tai jos tekee, se on hyvin vähäistä koska käy niin hitaalla.