pettynyt mieheen, avioliittoon

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Sytytyslanka palaa...
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

Sytytyslanka palaa...

Vieras
Kohta 8v yhteiseloa takana. Rakkaus loppui 4-5vuoden kohdalla. Ei mitään tunteita miestäni kohtaan. Mies on ruma ja inhottava. Tuottaa vain karvaita pettymyksiä joka päivä. Viimeisin, hyvin yleinen tilanne, tältä illalta: Kävin lenkillä jona aikana miehen olisi pitänyt pestä lapsi ja laittaa nukkumaan. Mutta ei . Kun tulin kotiin, lapsi odotti eteisessä ja mies pesi itseään piiiitkän kaavan mukaan. Lapsen olisi siihen aikaan kuulunut olla jo unessa. Lapsi tarvii unta ja rytmin. Olan me siitä puhuttu. Ei mene perille ei. Mun pitäis jaksaa hiissata perässäni tuota paskiaista? Ja toisaalta. Mies on h i d a s, minkä hän sille voi. On ollut aina päiväunelmoija. Liekkö jokin lievä Asperger tms. joka jäänyt hoitamatta, koska eihän hänen kotiväkensä koskaan olisi semmoista vajavuutta hyväksynyt. Mutta inhoan. Mulla on nyt sellainen olo että haluan purkaa kaiken paskan haukkumalla olan takaa. Inhoan tappeluita tuon ihmisen tai kenen tahansa kans. Jos lyttään hänet täällä, tuleeko sitä myötä sääli miestä kohtaan ja rakkaus. Mies muistaa jatkuvasti vain enemmän hermokimppua isäänsä, jota olen inhonnut alusta asti. (liittyy asioita joita en tässä mainitse, nolaamista jne) Mitä minä teen????? Onko vika pelkästään minussa (tuntuu että minussa on paljon patoutunutta vihaa ) Haluaisin huutaa asiat halki niin etä menis oikeasti perille, mutta ei mies ymmärrä minua koskaan, jankuttaa vaan omaa monologiaan ja saa helposti niinkin pahan raivarin että repii kaapinoven irti, rikkoo sängynpohjan ym. Kotitöitä ei älyä tehdä tai jos tekee, se on hyvin vähäistä koska käy niin hitaalla.
 
Kirjoitin tuon koska tuntuu ettei ole mitään muuta tehtävissä. Pitäkö mun sen takia käydä terapiassa että kestän tuota ihmistä, todennäköisesti. Näinkö mulle kävi. Rakkaus ei riittänyt. Ja ai niin. Ero ois ylipääsemättömän rankka ja vaikea. Ollaan lestadiolaisia. Kun puhuin vakavasti erosta joskun, mies sanoi että ajaa betoniseinään jos jätän sen.
 
vähän nyt vaikuttais juu että sun tarttee saada kiukkuas julistaa jonkun aikaa ihan miettimättä sen kummemmin että mitä pitäis asioille tehdä. Et ole tainnut niin aiemmin tehdäkään?
 
Meilläkin hieman samantapainen tilanne. Itse olen temperamentiltani nopea ja kiivas, mies taas hidas ja junnaava. Olen toistaiseksi sietänyt tilannetta välillä hammastakin purren. Huumori auttaa meillä tilanteeseen joskus, mutta ei aina. Mies kyllä tiedostaa puutteensa, mutta on hidas korjaamaan niitä ja se kyllä ärsyttää. Kyllä meillä tosin on välillä ihan mukavaakin, minkä takia en ole ryhtynyt vielä järeämpiin toimenpiteisiin. Suosittelen, että keskustelet tilanteestasi jonkun luotettavan naisystäväsi kanssa jos mahdollista.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Eräs:
Meilläkin hieman samantapainen tilanne. Itse olen temperamentiltani nopea ja kiivas, mies taas hidas ja junnaava. Olen toistaiseksi sietänyt tilannetta välillä hammastakin purren. Huumori auttaa meillä tilanteeseen joskus, mutta ei aina. Mies kyllä tiedostaa puutteensa, mutta on hidas korjaamaan niitä ja se kyllä ärsyttää.

:o koska sinä olet nopea ja kiivas ja mies hidas ja junnaava niin asiat eivät suju?
Millä oikeudella sinä olet se joka päättää mikä toimintatapa on oikea ja sanelet säännöt joihin miehen on sopeuduttava, miksi et itse muuta omia tapojasi tehdä asioita?
 
Vaikea varmasti ymmärtää sellaisten jotka ei tiedä mitä on elä hitaan ihmisen kans. Ei tarvis tulla kommentoimaan jos ei tiedä mistä puhutaan. Kyllä sitä aluksi monta vuotta jaksoikin,! En ole nalkuttava vaimo, koska se ei auttaisi mitään. Siksi kai tänne kirjoitankin. Mutta kun ei vaan toimi pienetkään asiat arjessa. Tottakai minussa on vikaa ja se selviää ihan tekstistänikin. Kertokaapa viisaat vielä miten ois korjattavissa se ettei mies saa laitettua vuorollaan lasta ajallaan nukkumaan? Että antaa vaan mennä omaa tahtiaan, niinkö? Arvatkaapa kuka siitä kärsii? No lapsi!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Eräs:
Meilläkin hieman samantapainen tilanne. Itse olen temperamentiltani nopea ja kiivas, mies taas hidas ja junnaava. Olen toistaiseksi sietänyt tilannetta välillä hammastakin purren. Huumori auttaa meillä tilanteeseen joskus, mutta ei aina. Mies kyllä tiedostaa puutteensa, mutta on hidas korjaamaan niitä ja se kyllä ärsyttää. Kyllä meillä tosin on välillä ihan mukavaakin, minkä takia en ole ryhtynyt vielä järeämpiin toimenpiteisiin. Suosittelen, että keskustelet tilanteestasi jonkun luotettavan naisystäväsi kanssa jos mahdollista.

Ihan totta, ei siinä mitään että ihminen tekee asioita hitaasti (käy vessassa 20 min jonka jälkeen saunaan tunniksi) Mutta kyllähän se vaan syö sitä ihmistä jonka kanssa on arki jaettava, yhteiset lapset ja kotityöt. Tahtoo vain mennä niin että se nopeampi tekee.

 
taitavat itse olla hitaampia ihmisiä, onko näin? Teidän ongelman on liian nopean ja äkkipikaisen ihmisen kanssa eläminen? Sekin voi olla rasittavaa, myönnän. Anteeksi purkaukseni. On vaan joskus paha olo ton asian takia. Ehkä olisi seurusteluaikana pitänyt ottaa huomioida realiteetit. Ei sitä vain silloin tajunnut miten se alkaa syödä ihmistä.
 
Voisitko ajatella jotain parisuhdeterapiaa? Ota yhteys seurakunnan perheterapeuttiin tai perheneuvolaan. Meillä on ollut vaikeaa, emme osanneet purkaa asioita oikein. Kävimme mieheni kanssa yhdessä ja kumpikin erikseen perheneuvolassa keskustelemassa asioista. Ja tämä auttoi. Nyt osaamme jo paremmin keskustella, ymmärtää ja kuunnella toisiamme.
Suosittelen.
 
Ei ole sinun vastuulla jos haluat erota ja toinen haluaa ajaa betoniseinään.
On kuitenkin kaikessa hitaudessaan huomannut millä sinut saa pysymään.
Lestadiolaisia tai ei, niin onnettomassa parisuhtessa ei ole pakko elää, joko terapiaan tai muuhun vastaavaan tai sitten vaan kauhat jakoon.
Se mitä mies tekee on hänen oma valintansa, älä anna kiristää itseäsi.
 

Similar threads

Yhteistyössä