Kiitokset kaikille myötäeläjille. :hug:
Kerron tässä vielä lyhyesti viime päivistäni, sekä lääkärikäynnistäni.
N. kk sitten löysin hänen vatsastaan patin, joka alkoi nopeasti kasvaa. Doris alkoi myös pissiä sisälle silloin tällöin. N. viikko sitten, hän rupesi ontumaan kävellessä, eikä jaksanut enää lähteä ulos, eikä innostunut mistään ja rupesi juomaan runsaasti vettä päivän aikana. Olin lääkäriin yhteydessä puhelimitse ja pyysi tuoda näytille jos vaivat pahenee, käski myös vaihtaa ruuan senior-ruokaan. Muutama päivä sitten alkoi vinkumaan ja vaikertamaan maatessaan ja oli selvästi kipeä. Eilen illalla oksensi verta ja ulosti myös verta. Tänä aamulla soitin eläinlääkärille ja saimme ajan iltapäiväksi.
Eläinlääkäriin saavuttuamme tyttö heilutti häntää ja haisteli innoissaan joka paikkaa, jo se sai minut itkemään ja epäilemään päätöstäni.
Menimme toimenpidehuoneeseen, jossa mukava lääkäri kyseli ja kerroin kaikki oireet ja muutokset, ennen niin vilkkaan tyttömme tilassa. Lääkäri kokeili vatsaa ja totesi, että Doriksella on kookas nisäkasvain, jonka toki voi leikata, mutta koska vuotaa verta sisältä, on koiralle raskasta. Eli kasvain on todennäköisesti lähettänyt etäpesäkkeitä sisäelimiin ja leikkaus on turha.
Itkien vastasin haluavani lopettaa koiran kärsimykset. Meinasin oksentaa ja silmissä sumeni. Otti todella koville.
Koiralle laitettiin kuonokoppa ja annettiin rauhoituspiikki. Odotettiin 10 min ja koira edelleen reagoi ympäristöönsä, vaikka torkkuikin sylissäni. Annettiin lisää rauhoittavaa, ja taas odotettiin. Edelleen oli pientä reagointia, joten kolmas annos vielä annettiin. Koiran paino oli 16kg, mutta sai yhteensä 60kg painoisen eläimen annoksen rauhoittavaa rauhoittuakseen. Lääkäri uskoi, että keuhkot saattavat olla täyttymässä vedellä, jonka vuoksi rauhoittava lääke ei imeydy oikein. Koiralla oli kuulemma myös paha anemia. Korvan sisustat ja silmäluomet olivat valkoiset, normaalisti kuuluisi olla vaaleanpunaiset. Kun doris oli vihdoin nukahtanut, nostin hänet siihen pöydälle. Tassusta ajettiin karvat, jotta suoni löydettäisiin. Suonta ei kuitenkaan löydetty, myöskin anemian vuoksi. Kolmannen yrityskerran jälkeen lääkäri joutui pistämään tappavan annoksen nukutusainetta suoraan sydämeen. :'(
En pystynyt enää katsomaan ja käännyin seinää vasten ja vaan itkin. Siitä ei meinannut tulla loppua millään. Kun vihdoin pystyin katsomaan, oma ressukkani makasi pöydällä rintakehä liikkumattomana. Silitin vielä viimeisen kerran hänen kiiltävää turkkiaan ja annoin suukon poskelle ja hyvästelin.
Urhea pieni Dorikseni pääsi kivuistaan.
Uskon sydämessäni, että Doris on nyt paremmassa paikassa ja lohdullista kuulla, että kavereita on odottamassa.
Ensimmäinen yö edessä ja pahalta tuntuu jo valmiiksi, kun polvitaipeessani ei ketään olle käpertyneenä tuhisemassa.
Päivä kerrallaan mennään. Hetkittäisiä itkuaaltoja tulee, varsinkin kun joudun asiasta jollekin mainitsemaan tai siitä puhumaan. Tuo pieni tyttönen joka 10 vuotta sitten saapui meille, joka tänään nukkui ikiuneen elää ikuisesti sydämessäni. Monta ihanaa vuotta olisin kuitenkin hänet vielä halunnut pitää luonani.
:heart:
:heart: :snotty:
