Pian raskaaksiko? Pelko

[S82]

Hei, olen lukennut paljon näitä jutuja täällä ja ajattelinkin nyt kirjoittaa. Olisi kiva kuulla muidenkin kokemuksia, tälläisestä kuin minulla, jos muilla samaa....

Olemme puolisoni kanssa päättäneet jättää ehkäisyn pois, ja näin on tehtykkin, nyt vaan odottelemaan, olisinkin tiedustellut onko muilla ollut tätä oloa kuin minulle, olen niin iloinen siitä että päätös on tehty lapsen hankintaa, mutta.... onko normaali olo se että, jokatoinen päivä lasta haluaa niin ettei meinaa paikalla pysyy =) ja jokatoinen päivä sitä miettii osaanko elää pienen kanssa, kokemusta kyllä on. Olemme juuri rakentaneet talon ja muuten yhteiselämä puolisoni kanssa hyvillä kantimilla, kummatkin vakituisessa työssä. Kuuluko nämä siihen äitiyteen kasvamiseen vai tähän älyttömään pelkoon mitä kannan sisälläni. Odotusajan sujuminen, synnytys sekä lapsen kanssa elämä.
On aina sanottu, että kyllä se luonto kasvattaa.....


Kirjoittelin tänne koska, olinkin vähä väärällä saitilla, ainakin eräiden kirjoitusten mukaan mitä tuolta lueskelin. Oli myös todella kannustavia tekstejä, kiitos niiden kirjoittajille.

 

[piri..]

Lykkyä tykö raskauden yritykseen!

Itselläni 2 kk vanha poika ja voin sanoa, että ei se pelko varmaan koskaan enää poistu.

Pitkin raskautta sitä kantoi huolta milloin mistäkin, synnytyksen lähestyä myös synnytyksestä ja nyt kun vauva on tässä, niin hänestä. Toki koko ajan iloitsin tulevasta vauvasta ja nyt hänestä, kun hän on tässä konkreettisesti läsnä ja hymyilee hampaatonta hymyään!

Eli kai se elämä pelkoineen ja huolineen on sitä äitiyttä!

 

[S82]

Olen ihan samaa mieltä että, todennäköisesti se pelko ja huoli on juuri sitä äitiyttä.
Asiahan on niin että, sitä yritetään, mutta on välillä kiva kuulla muiden ajatuksia. Kiitoksia sanoistasi, onnea elämään =)

 

[Lumikukka'']

Meilläkin on ensimmäinen ehkäisemätön kierto menossa ja tunteet heilahtelevat juuri kuvailemallasi tavalla. Mukava tietää, etten ole ainoa Paha sitten mennä sanomaan, että mistä ne tunteet todellisuudessa kertovat. Mutta eiköhän se luonto hoida tämänkin asian. Joinaa Haaveissa vauva -ketjuun, siellä on meitä muitakin samassa vaiheessa olevia.

 

[S82]

Voi kun ihana kuulla että, en ole yksin tämän asian kanssa, on se kyllä niin iso muutos elämään, etten yhtään ihmettele ajatuksia ja pelkoja, mutta misä ne tulevat.... se olisi kyllä niin mukava tietää.

=)

 

[Ainu*]

Meillä tehtiin sopimus miehen kanssa, että ennen yritystä saa panikoida ja huolehtia itsensä kipeäksi, mutta kun yritys on aloitettu, otetaan rauhallisesti. Ja näin on käynytkin -ennen yritystä psyykkasin itseni kaikkiin niihin kauhuskenaarioihin, joita olen nähnyt tapahtuvat; parisuhde murenee, lapsi on vaikea tai sairas, elämä on kurjaa ja hirvittävän rankkaa.Nyt olen vaan sillä mielellä, että se tulee mitä tulee, enpä siihen voi vaikuttaa.
Sitä ei tiedä, kauanko tässä menee raskaaksi tuloon (eipä ollutkaan niin helppoa kuin joillakin kavereilla) joten emme oikeastaan edes ajattele asiaa. Pikemminkin yritän puuhailla kaiken aikaa jotakin, etten ajattelisi vauvaa. Nyt, kun jätin pillerit pois, olen saanut jostain myös älyttömästi lisää energiaa,niin että joka hetki pitäis olla tekemässä jotain - jos tässä mielentilassa alkaisin huolehtia, varmaan huolehtisin sitten ihan liikaa, päivin ja öin. Vähän OT, mutta jos oisin tiennyt, että olo ilman pillereitä on näin hyvä, oisin jättänyt nämä pois jo aikoja sitten, ja yrityskin ois varmaan alkanut aiemmin..

 

[S82]

Meillä tehtiin sopimus miehen kanssa, että ennen yritystä saa panikoida ja huolehtia itsensä kipeäksi, mutta kun yritys on aloitettu, otetaan rauhallisesti. Ja näin on käynytkin -ennen yritystä psyykkasin itseni kaikkiin niihin kauhuskenaarioihin, joita olen nähnyt tapahtuvat; parisuhde murenee, lapsi on vaikea tai sairas, elämä on kurjaa ja hirvittävän rankkaa.Nyt olen vaan sillä mielellä, että se tulee mitä tulee, enpä siihen voi vaikuttaa.
Sitä ei tiedä, kauanko tässä menee raskaaksi tuloon (eipä ollutkaan niin helppoa kuin joillakin kavereilla) joten emme oikeastaan edes ajattele asiaa. Pikemminkin yritän puuhailla kaiken aikaa jotakin, etten ajattelisi vauvaa. Nyt, kun jätin pillerit pois, olen saanut jostain myös älyttömästi lisää energiaa,niin että joka hetki pitäis olla tekemässä jotain - jos tässä mielentilassa alkaisin huolehtia, varmaan huolehtisin sitten ihan liikaa, päivin ja öin. Vähän OT, mutta jos oisin tiennyt, että olo ilman pillereitä on näin hyvä, oisin jättänyt nämä pois jo aikoja sitten, ja yrityskin ois varmaan alkanut aiemmin..

Mä oon ihan samaa mieltä kanssasi, pillereiden suhteen.... mullakin tuntuu et on jotenkin niin paljon enemmän virtaa ja mieliala on mielestäni paljon iloisempi kun pillerit jätin pois.

se on totta että, se tulee mitä tulee =)

 

[Ainu*]

S82: minäkin olen iloisempi ja energisempi - tuntuu kuin olisin nuortunut monta vuotta. Luulin jo, että tietynlainen kankeus ja ahdistava olo ois tullut iän mukana, mut ei, pillereistä se vaan johtui. Sitä vaan ei tajua, kun muutokset tulee pikkuhiljaa. Kiva nautiskella tästä ajasta ja olotilasta toistaiseksi - jos vaikka tulisinkin raskaaksi, niin ihan varmasti on paniikki päällä, vaikka nyt yritänkin ottaa rauhallisesti. Kyllä minuakin pelottaa - miten jaksetaan, kun meitä on vain kaksi eikä sukulaisia lähimaillakaan, miten pärjätään taloudellisesti ja miten käy parisuhteen? Monet kaverit on sanoneet, että tietyssä vaiheessa, lapsen ollessa vuoden ikäinen, voi herätä siihen, että vihataan toisia, ollaan kroonisesti pettyneitä ja kaikki läheisyys jotenkin hukkuu siihen vauvanhoitoon eikä sitä riitä enää kumppanille. Mutta, lapsia kun halutaan niin tää riski on pakko ottaa...saas nähdä miten tässä sitten käy.

 

[S82]

Olen omalle miehelle sanonut et se reaktio kun tulee että, testi näyttää plussaa on varmasti tunteita täynnä, nimenomaa varmasti paniikkia, sillä olen muutenkin ihan hirvee stressaaja panikoija... se on muuten ihan totta että, voi käydä myös niin että vauva vie kaiken huomion ja parisuhde kärsii, mut mä luotan siihen et se hoivaamisen rinnalla se mieskin siinä samalla tulee ja yhdessä iloitaan niistä hetkistä... Toivottavasti. Mull ei oo pelkoo siihen suhteeseen, et se kariutuis, mut muuhun sitten oikein roppakaupalla. Joku varmaan ajattelee et onko toi nyt ihan valmis, mut mä luotan siihen et ne pelot lähtee kun siihen äitiyteen kasvetaan. =)