Pienen lapsen kuolemapuheet ja -leikit(?)

["äiti"]

Eli lapsi 4-vuotias ja kovasti katsoo nuista naapurin pojista mallia. Leikkii kotona sitte vähän samanlaisia leikkejä. Nyt tullut kuvioon pyssyt ja ampuminen. Itse en ole niin vastaan leikkipyssyjä. Mielestäni lapsi saa purkaa mahdollista agressiotaan leikin kautta näin. Hillitöntä toisten ampumista en hyväksy. Silloin pyssyt menee arestiin ja poika saa puhuttelun. Ollaan puhuttu että pyssyillä ammutaan maalitauluun. Tehtykin sellaisia yhdessä. Ja aina valvotusti pyssyillä leikkivät.

Nyt vain alkanut se kuoleman yhdistäminen nuihin pyssyihin. Muuta en keksi kuin sen että on isommilta pojilta nähnyt että ammutaan toisia ja toiset sitten kaatuvat ja "leikisti" kuolevat. Tuota nyt tapahtunut meilläkin useamman kerran. Joku muka ampuu poikaa ja hän sitten "kuolee". Tämän jälkeen aina tullut pyssylle arestia ja puhuttelu. Puhuttu myös jonkin verran kuolemasta kun lapsi siitä kysynyt. Vaikka on saatu hyvin tuo toisten ampuminen leikeistä pois, niin lapsi ikäänkuin "uhkailee" sillä kun tekee jotain väärin. Tai jos hänelle tulee hoidossa paha mieli tai ikävä vanhempia..niin nuo puheet alkaa.

Olen lukenut että tuo kuolemin ja sen käsittely alkaa tuossa 4-vuoden iässä. Pitäisikö tuota kuolemista käsitellä lapsen kanssa jotenkin yhdessä? Tai miten olette lapselle siitä puhuneet. Meillä ei ole lemmikki tai kukaan sukulaisista kuollut viime aikoina.

Sen nyt ymmärrän että lapsi ei sitä asiaa ymmärrä niin kuin aikuinen. Eikä tarvikaan. Mutta kokemuksia asiasta kaipaisin.

 

[tuttua]

Meillä oli tuollainen vaihe vähän ennenkuin tyttö täytti 4vuotta. Ei sitä kauaa keksinyt, mut se ampui meitä vanhempia ja sitten toisen piti leikisti kuolla. Se loppui itse aikanaan, ei me siihen kauheasti kiinnitetty huomiota. Vähän puhuttiin, mitä käy jos oikeasti toista ampuisi. Mutta miten sellaista selität 4vuotiaalle. Hän oli kerhosta näitä oppinut, vähän vanhemmilta lapsilta. Vissiin kerhossakin olivat näitä asioita käyneet läpi.

 

[¤555]

Tuli vain mieleen, että onko lasta kielletty siitä puhumasta..vähän niin kuinm kauhistellen asiaa. Lapsi voi tuolla kuolemalla uhmata. Näin ainakin meidän 4,5 v. teki.

 

["äiti"]

Asiaa kannattaá lähestyä luonnon kiertokulun kautta. Eläimet syntyvät ja kuolevat, pyydystävät ja tappavat. Se kaikki on totta ja kuitenkin vähän muuta kuin ihmisen "tappaminen". Meidän kolmivuotias ja isommatkin ovat joutuneet kohtaamaan kuoleman oikeasti useamman läheisen ihmisen menehdyttyä odotetusti sekä yllättäen. Kuolemasta on juteltu paljon ja lapset ovat pohtineet sitä leikeissäänkin. Kukaan ei ole kylläkään huvikseen puhunut tai leikkinyt sun kertomasi tyyppisiä. Ilmeisesti oikeiden ihmisten oikeat kuolemat ovat karsineet hupailut kuolemalla.

 

["minna"]

Meillä ei ole noita pyssyleikkejä ollut. Mutta meillä mies metsästää. Lapsille on tuttua, että kun ammutaan pyssyllä eläin kuolee. Noi pyssytouhut on erilaista meidän lapsilla kun leikkivät sitten metsästysleikkejä. Mutta kuolemasta puhuminen alkoi tytöllä hiukan yli 4-vuotiaana, kun mieheni ystävän vaimo kuoli. Me puhuttiin lapselle sitten lapsen oman kyselyn ja ihmettelyn tahtiin. Ei otettu sitä itse esille ja puhumalla puhuttu. Vaan kun lapsi itse alkoi puhumaan, kerrottiin asiasta.

 

[FreeFall]

En hirveesti huolestuis, meillä on kuolemaa käsitelty esim. ruuan kautta. Liha tulee eläimestä ja eläimen täytyy kuolla ennenkuin sitä voi syödä, samoin isomummi kuoli eikä sitä enää ole..näistä on puhuttu- Samoin metsästämisestä, lemmikin menettämisestä, sotaleikeistä ja luurangoista.

Kuolema on yksi asia monien muiden joukossa, ei siitä tehdä isoa numeroa. Elämänkiertokulku on lapselle selvä. Samoja leikkejä se myös leikki, loppui aika pian ja mielenkiinto siirtyi muihin juttuihin.

 

["Piika-äiti"]

Ne hämmentävät äitiä ja ne ovat asiaan kuuluvia.

On kirjoja, joiden lukeminen antaa lapselle mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja miettiä kuolemaa. Meillä on luettu Pirkko-Liisa Surogeginin Maahisen viimeistä matkaa. Kristillisempiäkin kirjoja on olemassa. Vesta-Linnea sarjassa on myös huikea kuolemanpohdinta jossakin kirjassa.

Meillä lapset ovat haudanneet lintuja kuolleen linnut löydettyään. Teinitrio leikki 14 vuotta sitten yhden vuoden hautajaisia tiputtamalla pulkan mattotelineelta yhä uudelleen alas ja laulamalla laulun pii-pii pikkuinen lintu tiputuksen jälkeen.

Olen kuullut myös 4-5-vuotiaiden lasten leikkitilanteesta, jossa lapsi asettuu sängyn alla olevaan lelulaatikkoon, toinen lapsi työntää sen hetkeksi sängyn alle sanoen "nyt sinä kuolit" ja vetää kohta pois sanoen "nyt sinä elät". Eli kuolemaa pitää tutkia ja selvittää tuossa iässä.