pienen lapsen raivoaminen öisin

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "huolestunut äiti"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

"huolestunut äiti"

Vieras
MIKSI mun ihana, pieni 3-vuotias tyttöni on alkanut kiukutella öisin?! :O Tyttöni on tavallisesti iloinen, tasapainoinen, joskin hieman ujo ja herkkä tyttö.

Olen antanut tulla öisin viereeni. Nyt kuitenkin on alkanut saamaan ihme kiukkukohtauksia öisin. Ei kovinkaan usein, mutta varmaan n. kerran parissa viikossa. Silloin potkii raivoissaan peittoa, yrittää lyödä minua, potkii ja työntää. Ei välttämättä puhu mitään mutta on selvästi raivoissaan.

Olen yrittänyt rauhoitella, mutta ei tunnu auttavan. Vasta kun menee hermot, komennan kovaäänisesti ja sitten alkaa kova itku, jota on vaikea saada loppumaan. Lopulta nukahtaa uupuneena tiukasti minua rutistaen.

Olen kuullut ja lukenut yöllisistä kauhukohtauksista, mutta en oikein tiedä menisikö tämä niiden piikkiin.. toisin sanoen en ole varma onko tyttö hereillä vai ei. Ei osaa aamulla sanoa muistaako yön tapahtumia vai ei.

Mikä tytöllä on?? Olen niin huolissani, että tytöllä on jotenkin paha olla ja siksi purkaa sitä tällaisilla aggressiokohtauksilla. Vai kuuluuko tämä jotenkin tähän ikään???

Auttakaa äidit..! Mulla on kova huoli. :'(
 
Meillä on kausittaisia "uniongelmia" myös pojalla 2,5v.
Yhdessä vaiheessa tuli joka yö meidän sänkyyn nukkuun. Hiippaili hiljaa, joten ei siinä sen kummempaa. Tätä kesti n. kuukauden verran.

Sitten alkoi yölliset raivokohtaukset. Heräsi huutamaan, eikä mikään auttanut. Tarjosin vettä, unileluaan, peittoa jne. Ei mikään, kunhan raivosi vaan. Raivoa kesti minuutista - viiteen minuuttin, sitten loppui yhtäkkiä kun alkoikin. Ei siinä oikeen auttanut kun vaan katsoa, että kehenkään ei osu ja satu.
Vauva heräsi joka ikinen kerta niihin raivokohtauksiin, ja itsellä meinas pinna palaa monta kertaa.. Mutta sen tiesi, että se raivo ei kestänyt kauaa, niin piti vaan hoitaa vauva takaisin uneen.. Tätäkin kesti n. kuukauden verran..
 
Oma tyttöni oli samanlainen tuossa iässä =) Mutta päivisin kiukkusi myös ja jatkoi sitten yöllä. Kun uhmaikä väistyi, loppui yökiukkuaminenkin. Meillä tyttö saattoi kirkua myös kurkku suorana puoli tuntia ihan vain raivotakseen. Oli raskasta aikaa, kun aamuisin piti töihin ja hoitoon kuitenkin lähteä. tsemppiä. Tuo menee kyllä ohi!
 
Parasomniat

Parasomniat ovat syvän unen vaiheeseen liittyviä ilmiöitä. Näistä yölliset kauhukohtaukset ja unissakävely huolestuttavat vanhempia tavallisimmin. Nämä sijoittuvat syvään uneen ja ovat siten erilaisia kuin pilkeunen painajaiset. Painajaisista lapsi on helposti herätettävissä ja hän muistaa siitä mielikuvia tai tunnelmia ja on lohdutettavissa.

Yöllisen kauhukohtauksen aikana lapsi on osaltaan havahtunut syvimmästä unesta siirtyessään kolmanteen univaiheeseen. Hän huutaa hätääntyneen oloisena, silmät kauhusta laajenneina. Häneen ei saa kontaktia, hän on hyvin vaikeasti herätettävissä ja mikäli herää, ei muista tilanteesta mitään. Kauhukohtauksia esiintyy yksittäisinä tai toistuvina ensimmäisen ikävuoden jälkeen. Niitä on enemmän lasta voimakkaasti stressanneiden tai tramatisoineiden tilanteiden jälkeen. Tiheästi toistuessaan ne voivat olla merkki avun tarpeesta.

Paras tapa hoitaa tavalliset yölliset kauhukohtaukset on kuitenkin pysytellä lapsen lähettyvillä, jotta voi estää häntä satuttamasta itseään, mutta olla ottamatta lasta syliin, koska se lisää hänen kauhukokemustaan. Tyypillisesti lapsi painuu pian takaisin uneen. Sama koskee unissakävelyä, lasta voi ohjata takaisin sänkyä kohti, mutta hänen ottamisensa kiinni näyttää aiheuttavan kauhun sekaista havahtumista.
 
Samoin meillä oli juuri 3 vuoden vaiheilla melko samanlaista. Raivoamista ja itkua jolle ei meinannut tulla loppua. Jossain vaiheessa huomasin että lapsihan oli ihan unessaan raivo kohtausten aikana, joten ei siinä auttanut mitään puhua. Oli vaan vieressä hissukseen niin nukahti. Tämä rankka kausi kesti semmoiset 1,5 kk. Siinä oli kyllä äidin unet vähillä kun joskus näitä kohtauksia tuli useitakin yössä pahimmillaan.
 
Ap - kokemusta on esikon kera.

..ja kyllä se vaan menee ajan kanssa ohitse, jos nyt lohduttais pikkasen:hug:..lapsi ei itse yleensä muista yöllistä "kiukku/huuto" kohtaustaan.

Itsekkin korotin JO ääntä kun lapsi ei tuntunut reagoivan hyssyttelyyn tai antanut halia itseään - sittenpä se itku lapsoselle tuli:'(..ja Äidille tietty se paha mieli:ashamed:

Voimasia&jaksuja:kiss:

Ps. Voisitko asian ottaa neuvolassa puheeksi?..
 
Kiitos vastauksista! Tutulta kuulosti nuo raivoamiset. On vaan jotenkin niin pelottavaa kun oma lapsi noin raivoaa silmittömästi, vieläpä ilman syytä. Tuntuu, että pitääkö tässä hakeutua jonnekkin kallonkutistajan luokse, onko lapseni jotenkin "pimahtanut" vai onko hänellä jotenkin jossain sisimmässään paha olla ja jos niin MIKSI?!! :(

Ei ole ollut mitään muutoksia viime aikoina.
 
Ap - et ole asian kera yksin:
yölliset huuto ja koiukkohtaukset - Google-haku

..ja "vierailija" löysi asialle nimenhin: Parasomniat - yölliset kiukku ja huuto kohtaukset.

..ja oikiassa olet - paha mieli äidlle tulee kun ei oikein voi auttaa:(..tai tietenhin sillä tapaa, jotta olemalla rauhallinen ja pysymällä lapsen lähellä.

Ps. Itse en silloin he-ti tiennyt asiasta, kunnes Neuvolan lääkäri sitten kertoili, helpotti kyllä.
 
Viimeksi muokattu:
Kuulostaa juuri kauhukohtaukselta. Meillä noita oli 2,5 v eteenpäin. Kestivät parisen vuotta. Välillä niitä oli joka yö, välillä oli pitkiäkin taukoja. Meillä eniten vaikutti se, että oliko takana raskas päivä vai oliko ehtinut nukkua päiväunet. Eli väsyneenä raivosi varmemmin. Mutta oikeasti tuohon ei kai lääkettä ole. Lapsi ei muista kohtausta eikä siitä turhaan kannata jutellakaan. Itselle tietysti uni tulee kehnommin, kun on vartin pidellyt huutavaa lasta. Mutta ei siis ole vaarallista eikä lapsi ole tulossa hulluksia, vaikka yöllä siltä saattaa tuntuakin.
 
Meillä oli juuri neljä vuotta täyttäneellä raivokohtauksia öisin jonkun aikaa. Ei siis myöskään joka yö, mutta kerran-pari viikossa. Meillä ei ollut kyse kauhukohtauksista vaan lapsi oli kyllä ihan hereillä, mutta niin raivon vallassa, että kontaktia oli vaikea saada.

Mä ajattelen, että lasta harmnitti suunnattomasti herätä kesken unien ja siksi raivosi. Usein sai sanottua kunhan rauhoittui, että pissattaa, ei vain osannut yhdistää sitä heti heräämiseen. Meillä raivoaminen lopetettiin siihen, kun pari kertaa kietaisin lapsen peittoon ja menin ulkoportaille istumaan. Totesin vain, että täällä saa huutaa jos huvittaa, mutta koko perheen ei tarvitse herätä. Eipä se kiukku siellä ulkona enää huvittanutkaan.
 

Yhteistyössä