Meillä mies on ympärileikattu vauvana, muistaakseni ihan ensimmäisen elinviikon aikana ja käsittääkseni ilman nukutusta, puudutusta, epäilen, että lähes 30 vuotta sitten olisi mitään puudutusta käytetty. Niin ja syynä oli ihan uskonnolliset syyt. Meillä ei ole vielä lapsia, mutta jos on niin ei ympärileikata jos tulee poika. Tällainen asia kuin sukupuolielinten koskemattomuus täytyy jättää lapsensa itsensä päätettäväksi. Ymmärrän terveydelliset syyt, että silloin leikataan, mutta että huvin vuoksi. Sitä en ymmärrä. Mielestäni aikuisella, olkoonkin sitten lapsen vanhempi, ei ole mitään oikeutta päättää lapsen ruumiinleikkelystä jos ei tähän terveydellistä syytä ole. Vanhemmat voivat päättää lapsen hiustenleikkuusta, sillä ne hiukset kasvavat takaisin, mutta ympärileikattua ei saa leikkaamattomaksi.
Lapsen tulee itse saada päättää tästä asiasta. Jos hän haluaa itselleen leikkauksen niin sitten voi mennä ympärileikkauttamaan itsensä kun on 18-vuotias. Tai vaikka 15-vuotiaana jos näkee, että on ymmärtänyt asian ja haluaa leikkauksen, mutta ei missään nimessä pikkulapsena. Minä en ainakaan haluaisi ottaa sitä taakkaa hartioilleni, että turhista syistä tehdyssä leikkauksessa menee jokin pieleen ja se vaikuttaisi koko lapsen loppuelämään. Voisinko elää tällaisen syyllisyyden kanssa? Pakkohan siinä vaiheessa olisi, mutta teen kaikkeni, ettei tarvitse joutua tuollaiseen tilanteeseen.
Itsekin olin nuorempana, joskus 19-21-vuotiaana sitä mieltä, että voi leikata, että nahkapalahan se vain on. Ajattelin asiaa vain rutiinileikkauksena unohtaen lapsen oman tahdon ja koskemattomuuden sekä leikkauksen riskit. Onneksi minulla ei ole noina ikävuosina saatua poikaa, sillä nyt katuisin koko sydämestäni jos olisin antanut lapsen ympärileikattavaksi ilman terveydellistä syytä.
:snotty: . Siis sen, että hänen poikalapsensa ei tule olemaan juutalainen vielä moneen moneen vuoteen, jos koskaan, vaikka hän väittäisi mitä. Herääkin kysymys, mikä oli koko tämän ketjun tarkoitus?
Kyllä uskonto on hienoa.