Pienten lasten äidit, miten jaksatte?

[väsynyt äiti]

Varsinkin te kotona olevat useamman pienen lapsen äidit, miten ihmeessä jaksatte? Tiedän monia, joilla saattaa olla yli 2 pientä lasta, silti koti on siisti, lapsilla ainakotitekoista ruokaa, lisäksi on harrastuksia ja ystäviä.

Minulla on vain yksi lapsi, 6 kk vauva, ja koko ajan ihan hirveä kiire ja stressi päällä, kun olisi vaikka mitä tehtävää.

Tuntuu etten millään ehdi hoitaa sekä lasta että kotia kunnolla. Vauva on aika vaativa eikä viihdy kovinkaan hyvin omissa oloissaan kun puuhailen kotona, ehkä siinä osasyy. Mutta koska olen tämän yhdenkin kanssa jo näin stressaantunut, taidan jättää lastenteon tähän yhteen, kun pelkään että yliväsyisin useamman kanssa.

 

[HoitoonVaan]

Älä ota stressiä, ei sen kodin tartte olla tiptop! Se eka vuosi on ihan mahdotonta jos yksin koitat kodin ja vauvan hoitaa.

 

[vieras]

Istut sohvalle vaavi sylissä ja annat pölypalleroiden olla. Illalla isket miehelle imurin käteen, tai vaihtoehtoisesti vauvan syliin. Ruoka voi ihan hyvin olla välillä puolivalmistakin.

 

[vieras]

Erittäin tuttu tunne! Ihan kuin olisin itse kirjottanut tuon tekstin. Ja täälläkin kyllä näillä näkymin jää tää lapsen teko ihan tähän yhteen!

 

[Kowalski]

Kantoliina tai rintareppu on kiva juttu.

Ja mitä enemmän käy ulkona, mitä enemmän tapaa ystäviä tms, sen paremmin taas jaksaa. Kotonaolo ei ainakaan piristä.

Ruokaakaan ei ole mikään pakko tehdä alusta asti itse, pitkän kaavan mukaan.

 

[ap]

Älä ota stressiä, ei sen kodin tartte olla tiptop! Se eka vuosi on ihan mahdotonta jos yksin koitat kodin ja vauvan hoitaa.

Tosiaan olen yrittänyt hoitaa kodin samoin kuin ennenkin, ja tehdä kaikki ruuat aina itse. Mutta monesti joudun keskeyttämän ruuanlaiton monta kertaa vauvan takia, ja imuroinnissakin saattaa samasta syystä mennä pari tuntia. Sitten mies tulee töistä ja ihmettelee, mitä täällä oikein kaikki päivät teen..:-(

 

[Ota rennosti!]

Mun mukula 6kk kyllä viihtyy myös lattialla lelujen parissa. Kun muksu nukkuu hoitelen kotihommia tai muksu on rintarepussa mukana hommissa.Miehen kanssa siivoillaan vuorotellen ja useimmiten meillä imuroi robotti. Kerkeän vielä käydä päivittäin jumpassakin! Ei kaikkea tartte rassata hammasharjalla kiiltäväksi ja ei se lapsi mene rikki jos hermo menee lattialla,useimmiten se menee ohi.

 

[Jenis]

Älä ota stressiä, ei sen kodin tartte olla tiptop! Se eka vuosi on ihan mahdotonta jos yksin koitat kodin ja vauvan hoitaa.

Tosiaan olen yrittänyt hoitaa kodin samoin kuin ennenkin, ja tehdä kaikki ruuat aina itse. Mutta monesti joudun keskeyttämän ruuanlaiton monta kertaa vauvan takia, ja imuroinnissakin saattaa samasta syystä mennä pari tuntia. Sitten mies tulee töistä ja ihmettelee, mitä täällä oikein kaikki päivät teen..:-(

Mäkin suosittelen kantoliinaa tai kantoreppua. Meidän kitisijä rauhoittui ihmeesti seurailemaan kotitöitä kantoliinassa, ja omat hermot rauhoittui kun sai tehtyä aina homman kerrallaan loppuun asti...

 

[vieras]

Pointti onkin siinä, että sinulla on "vain" se yksi. Ensimmäisen kanssa tulee helposti tota suorituspainetta, että kaikki pitäs saada hoidettua. Rehellisesti suosittelen, että unohda se kodin luuttuaminen hetkeks, ei se sotku mihinkään häviä ja nauti vauvasta.

Itselläni neljä (1v-5v) Kun on useempi lapsi, tulee halvemmaksi tehdä sitä kotiruokaa ja sen oppii kyllä tekemään helpon kautta. Koti "pysyy" siistinä, jos pysyy. Tosin musta tuntuu, että sitä ennättää pikkasen enemmän jo siivoamaankin, kun noi lapset leikkii keskenään. Se etu on, jos on vaikka ne kaksi lasta, ei tartte itse kokoajan leikittää. Ja kun on useempi muksu, niin se täydellisyyden tavoittelun tarve on jo karissut, siksi se toisten oleminen ehkä näyttää helpommalta.

Kavereita on pakko välillä nähdä, ettei pää hajoa ihan vaan lasten kanssa olemiseen. Paljossa auttaa kun ottaa sen miehen (jos sellainen on) mukaan siihen toimimaan. Kyllä nekin oppii vauvaa hoitamaan ja kotia siivoamaan yms. Vauva miehelle ja itse lenkille tuulettumaan.

Tsemppiä.

 

[tiutau]

No mulla on nyt just yhden kuukauden ikäinen vauva, joten en osaa sanoa paljonko enemmän 6kk ikäinen vaatii, ja muutenkin on tosi vähän kokemusta tietysti vielä, mutta ite oon pysynyt järjissäni lähtemällä joka päivä ulos jonnekin lapsen kanssa (siis kirjastoon, kävelylle, shoppailemaan, ihan minne vaan) iltapäivätorkkujen aikaan, ja siivoamalla vain tosi nopeasti ja tehokkaasti. Siis silleen etten imuroi vaan vedän nurkassa odottavalla monitoimimopilla nopsaan isoimmat roskat pois keittiöstä ja eteisestä (menee noin minuutti) aina silloin tällöin, pesemällä vessan suihkeella ja mikrokuituliinalla (kolme minuuttia) silloin kun satun olemaan pissalla ja on aikaa. Enkä sit paljon muuta siivoakaan. Mies vie matot ulos kun komennan

Pyykin kanssa onkin sitten vähän enemmän suunniteltava, etenkin kun on tuota vaippapyykkiä.

Mut siis en jaksaisi jos en joka päivä lähtisi ulos. Tiiän että se on näin pienen kanssa vielä tosi helppoa, mutta siis vaikka koko yö olisi ihan riekaleina ja vauva hankala niin se että saa sen iltapäivällä vaunuihin nukkumaan ja itsensä vähän tuulettumaan tekee tosi ihmeitä.

Mut oma äiti sanoo että eka vauva vie kaiken ajan, toka vähän vähemmän ja kolmas ja neljäs menee jo ihan omalla painollaan kaiken muun ohella.

 

[jos]

jos mies olis pari päivää ees sen lapsen kans ja yrittäis tehä samat asiat mitä sää teet niin huomais ettei oo niin helppoo... ja useamman lapsen kans on helpompaa..

 

[meah]

Mä olin ihan piipussa yhden muksun kanssa.

Nyt kun noita on kolme ja neljäs ilmoitteli tulostaan, ja eläintarhaa alkaa olla kevyesti korkeasaaren verran, niin ei mitään ongelmaa. Ei tässä oikein ehdi edes väsähtää.

Tosin enää en myöskään ota vakvasti: Mun ei aina tarvitsekaan jaksaa, eikä kukaan hajoa siihen jos kaikki ei ole koko ajan tiptop.

 

[vieras]

Älä anna toisten hämätä itseäsi. Totuus ei aina ole ihan se miltä ulospäin näyttää.

Meillä on kolme lasta, 6v, 4v ja 1,5v. Olen ollut 4,5 vuotta kotiäitinä. Minua pidetään ahkerana, jaksavana, pirteänä jne jne supermammana. Ja vaikka miten koitan toista sanoa niin ei edes uskota.

Meillä on usein kaaos, mutta koitan selvittää sen aina suht ok kuntoon jos meille tulee joku. Ja muutenkin olen ihan tavallinen äiti, jolla palaa päreet välillä eikä aina jaksa ja vain sohva houkuttaa jne. Eli sitä ihan tavallista.

Silti saan usein kuulla, että olen suorastaan yli-ihminen.

 

[BridgetJones]

Mä voin ainakin rehellisesti sanoa, että meidän koti on tälläkin hetkellä kuin pommituksen jäljiltä! Näin tärkeämmäksi käydä aamupäivällä muksujen kanssa puistossa kuin alkaa siivoamaan. Eikä meillä muutenkaan ole mitenkään "aina siistiä". Keittiötä kuurailen päivittäin ja tietysti keräilen leluja lattialta, mutta suuremmat siivoukset on lähinnä viikottaisia.

Myönnän myös käyttäväni silloin tällöin eineksiä... :ashamed: Yleensä kyllä yritän tehdä isomman satsin ruokaa jota syödään sitten kahtena päivänä. Joka päivä en jaksaisi tehdä ruokaa alusta saakka! :kieh:

Niin ja olen siis kahden pienen yh (tyttö 2v. ja poika 9kk). Aina ei jaksa, muttei siitä kannata itseään syyllistää. Seuraava päivä menee sitten paremmin!

 

[äitix4]

Tuo on niiin totta että eka vie kaiken ajan ja toka vähemmän ja kolmas ja neljäs kasvaa siinä sivussa samalla.
Mun hommat ja omat menemiset ym.on ollet kaikkein helpoimpia kolmannen ja neljännen lapsen jälkeen.
kai sitä osaa ottaa rennommin tai en tiä.
Meillä ruoka ei ole aina itse tehtyä eikä koti ole tiptop.
vaikka täydellisyyden tavoittelija olenkin luonteeltani...
Tärkeintä on kyllä tuo että menee ulos ihan minne vaan,raittiiseen ilmaan ja tapaamaan muita aikuisia,sitten taas jaksaa paremmin kotonakin!
ja itsellä ainakin tuntuu että mitä enemmän lapsia on sen helpompaa..oikeesti

 

[3xäiti]

Varsinkin te kotona olevat useamman pienen lapsen äidit, miten ihmeessä jaksatte? Tiedän monia, joilla saattaa olla yli 2 pientä lasta, silti koti on siisti, lapsilla ainakotitekoista ruokaa, lisäksi on harrastuksia ja ystäviä.

kaikki muut kyllä löytyy paitsi harrastuksia ja ystäviä. eli kaikki aikani menee kodin ja lasten hoitoon. omaa aikaa on ehkä 2tuntia/3kuukaudessa ja kavereiden kanssa tulee kahviteltua ehkä kerran kuussa(tällöinkin lapset mukana). kyllä meillä koti on aina tip top vaikka ei tarvitsisikaan. vähän ovat neuvolassakin olleet huolissaan jaksamisestani kun en ikinä ole missään ilman lapsia ja aikuisia on ympärillä niin vähän, mutta itse olen lapseni tehnyt ja ei ole paikkaa mihin heitä hoitoon laittaa. sanoi suoraan että saattaa tulla hermoromahdus vielä joskus. sitä odotellessa...

 

[kolmen äiti]

Se on se uusi elämäntilanne. Kyllä siihen tottuu. Nyt kolmen kanssa ehdin tekemään vaikka mitä ja yhden vauvan kanssa oli aina niin kiire, hih (ei pahalla, mut tulee vanhat ajat mieleen

 

[3xäiti]

Varsinkin te kotona olevat useamman pienen lapsen äidit, miten ihmeessä jaksatte? Tiedän monia, joilla saattaa olla yli 2 pientä lasta, silti koti on siisti, lapsilla ainakotitekoista ruokaa, lisäksi on harrastuksia ja ystäviä.

kaikki muut kyllä löytyy paitsi harrastuksia ja ystäviä. eli kaikki aikani menee kodin ja lasten hoitoon. omaa aikaa on ehkä 2tuntia/3kuukaudessa ja kavereiden kanssa tulee kahviteltua ehkä kerran kuussa(tällöinkin lapset mukana). kyllä meillä koti on aina tip top vaikka ei tarvitsisikaan. vähän ovat neuvolassakin olleet huolissaan jaksamisestani kun en ikinä ole missään ilman lapsia ja aikuisia on ympärillä niin vähän, mutta itse olen lapseni tehnyt ja ei ole paikkaa mihin heitä hoitoon laittaa. sanoi suoraan että saattaa tulla hermoromahdus vielä joskus. sitä odotellessa...

ja lapsilla siis kuitenkin on isä joka auttaa myös kodinhoidossa välillä mutta työssäkäyvänä ihmisenä ei voi jatkuvasti olla apuna.

 

[KivaTäti]

No mulla on kolme lasta, joista nuorin nyt 1v... erittäin vaativa kitisijä |O Mä siivoilen pikkusen koko ajan, mitenkään erityisen siistiä ei kyllä silti koskaan ole. Joskus ehkä pienen hetken, ja sitten lapset taas sotkee kaiken. Nuorimmaisen päikkäriajan käytän aina myös hyödyksi. Eineksiä syödään myös... usein :ashamed: Muutenkin teen aina nopeaa ruokaa, käytän valmiiksi marinoituja lihoja yms.

Kaikkein isoin asia minulle on ollut vertaistuki. Olin monta vuotta hyvin yksinäinen, ja nyt kun olen löytänyt yhden kaverintapaisen, niin maailma näyttää ihan erilaiselta Yritän myös koko ajan pitää mielessä, että tuo pikkulapsiaika on hyvin lyhyt. Ja toistelen itselleni, että olen onnekas kun minulla on kolme tervettä lasta. Voisi olla paljon huonomminkin asiat...

 

[ap]

Kiitos kaikille vastauksista. Olen itse tiedostanutkin että minun pitäisi opetella päästämään itseni vähän helpommalla kodinhoidosta, siitä se lähes jatkuva kiire suurimmaksi osaksi johtuu. Olen vain automaattisesti koittanut hoitaa kaiken samalla tavalla kuin ennen lasta. Mutta se ei enää onnistukaan. Kotitöissä meillä on aika selkeä jako, mutta mies käy kuitenkin töissä, eli suurin osa jää minun kontolleni , ainakin päivisin. Ja varsinkin ruuan kanssa myönnän tekeväni asiat "pitkän kaavan" mukaan, ja monesti meinaan nääntyä nälkään ennenkuin pääsen syömään, koska vauva haluaa tissiä ja nukutusta vähän ennen kun saan ruuan valmiiksi..

Tämä on aika paljon opettelua, niinkuin joku sanoikin, ja jos meille joskus suodaan lisää lapsia, uskon asioiden sujuvan sitten paljon helpommin. Ja sitten niiden eineslihapullienkaan pöytään laittaminen ei ehkä enää käy niin paljon luonnolle.)

 

[Millenia]

Jos miehen ihmettely muuten rasittaa, niin annapas tosiaan sille se lapsen hoito, kokkaaminen ja siivoaminen yhdeksi päiväksi ja katso sitten että vieläkö ihmettelee ettei kaikki ole aina tiptop . Muista vielä huomautella jos näkyy pölypalleroita tai jotakin ei ole pyyhitty kunnolla :kieh: . Minusta on jännä kuinka ihmiset yleensäkin (ei vain miehet) luulee, että se lapsi vaan makaa tyytyväisenä koko päivän ja äiti on jotenkin "vapaalla" aina. Ihan käsittämätöntä.