Pihi mies - lyönkö jarrut lukkoon?

[köyhä vaikka varakas]

Minä tienaan 3400 ?/ kk, mies 7000 ?/kk. Bruttona siis. En maksa asumisesta mitään, ja myös ravintolalaskut (käymme pari krt/ vko) maksaa mies. Mies maksaa myös puhelinkuluni sekä kotimaanmatkojen hotellilaskut. Autoistakin vastaa suurelta osin mies, tosin kyllä minäkin niistä jotain maksan. Puoliksi menee lapsen vaatteet, harrastukset ym. Jokainen maksaa omat ulkomaanreissunsa, lapsen osuus puoliksi. Minä maksan ruoan.

Järjestely kompensoi huononpaa palkkaani sekä sitä, että minä teen melkein kaikki kotityöt + hoidan lasta paljon enemmän. Olen siksikin siihen nähden mitä voisin tienata huonopalkkaisessa työssä, koska olemme sopineet minun panostavan lapseen uuden työpaikan sijasta.

Jos alan tienata enemmän , kuluja tullaan tasaamaan paremmin.

 

[TriplaIsä]

Pelkään että jos tällainen jatkuu niin se tulee vaikuttamaan meidän väliseen suhteeseen, mitä en tietenkään halua.

Eräällä tuttavapariskunnalla oli pahimmillaan jääkaapissa omat hyllyt omille sapuskoille ja auta armias sitä mekkalaa jos otti lorauksen toisen maitopurkista. Parhaimmillaankin tilanne oli se että nainen osti kaiken ruoan ja muut taloustarvikkeet ja ukko antoi satasen pari ruokarahaa kuukaudessa.

Lienee turha edes sanoa että ovat eronneet.

 

[vieras]

Tehkää lomamatka jonka sinä valitset. Tilaa halvimmat lennot mitä löytyy, yöpykää matkustajakodissa - sano ettei sinulla ole varaa laittaa rahojasi loistohotelleihin ja nyt hänkin säästää rahaa kun maksaa puolikkaassaan vähemmän kuin normaalilla reissullanne. Syökää halvinta mahdollista.

Katso mitä miehesi on mieltä.

 

[m]

Tehkää lomamatka jonka sinä valitset. Tilaa halvimmat lennot mitä löytyy, yöpykää matkustajakodissa - sano ettei sinulla ole varaa laittaa rahojasi loistohotelleihin ja nyt hänkin säästää rahaa kun maksaa puolikkaassaan vähemmän kuin normaalilla reissullanne. Syökää halvinta mahdollista.

Katso mitä miehesi on mieltä.

Just samaa meinasin ehdottaa. Vai luuletko, että miehesi menisi tuossa tapauksessa eri hotelliin ja ravintoloihin kuin sinä?

 

[Ap.]

Tehkää lomamatka jonka sinä valitset. Tilaa halvimmat lennot mitä löytyy, yöpykää matkustajakodissa - sano ettei sinulla ole varaa laittaa rahojasi loistohotelleihin ja nyt hänkin säästää rahaa kun maksaa puolikkaassaan vähemmän kuin normaalilla reissullanne. Syökää halvinta mahdollista.

Katso mitä miehesi on mieltä.

Hyvä idea ja olen miettinytkin tätä - en ihan tässä mittakaavassa, vaan lähinnä että seuraavan matkavarauksen kohdalla sanon, että mennään 3-tähden hotelliin sen hänen toivoman 5-tähden sijaan. Ja perustelut: viime reissun visamaksu vielä osittain lyhennettävänä.

 

[Ap.]

Tehkää lomamatka jonka sinä valitset. Tilaa halvimmat lennot mitä löytyy, yöpykää matkustajakodissa - sano ettei sinulla ole varaa laittaa rahojasi loistohotelleihin ja nyt hänkin säästää rahaa kun maksaa puolikkaassaan vähemmän kuin normaalilla reissullanne. Syökää halvinta mahdollista.

Katso mitä miehesi on mieltä.

Just samaa meinasin ehdottaa. Vai luuletko, että miehesi menisi tuossa tapauksessa eri hotelliin ja ravintoloihin kuin sinä?

No, ei hän varmasti niin tekisi, mutta ongelma on myös siinä, että olen kohtuullisen "ylpeä" ja itsenäinen siinä mielessä, että olen aina tottunut elättämään itse itseni - nuoresta saakka. Jos mies maksaa puolestani jotain ja valittaa sen jälkeen kun "tulee kalliiksi" niin kyllähän se masentaa ja raivostuttaakin.

 

[Hankey]

Pakko sinun on asia riitauttaa tai olet ihan liemessä kun myöhemmin jäät äitiyslomalle tai pitkälle sairaslomalle.

 

[Ap.]

Pakko sinun on asia riitauttaa tai olet ihan liemessä kun myöhemmin jäät äitiyslomalle tai pitkälle sairaslomalle.

Niin kai se sitten on. Tälläkin hetkellä luen itku kurkussa näitä vastauksia - toisille pariskunnille se on näköjään itsestäänselvää että tulojen mukaan ja suhteessa niihin maksetaan. Meillä viilataan kaikki puoliksi.

 

[Ap.]

Mietin vain.. mihin miehes käyttää kaiken sen "oman rahansa"?
esim tienaat 2500, mies 5000
Jos kaikki menot laitetaan puoliksi, ja esim laskujen jälkeen sulle jää käteen 500, miehelles 3000.. ei musta kovin reilulta vaikuta..

Hän sanoo että "meidän tulevaisuuden varalle" - mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan.

 

[??]

En ymmärrä tällaista ajattelumallia että jokin olisi parisuhteessa "omaa". Jaetaanhan parisuhteessa sänkykin yhdessä, lapsi yhdessä, elämä yhdessä joten miksi jonkin niin materialistisen kuin rahan pitäisikin sitten olla "omaa". Kyllä parisuhteeseen kuuluu yhteinen talous ja yhteiset rahat ilman keskusteluita siitä kuka tuo rahaa taloon ja minkä verran.

 

[Ap.]

Anna kun arvaan - jos menette naimisiin, häät maksatte puoliksi ja sinä otat vaikka velkaa sen takia koska tulosi ovat paljon pienemmät kuin miehen.

Oivoi.. aika hyvin arvattu.. Viimeksi kun keskustelimme häistä hän pohdiskeli että "kuka häät maksaa?" Nauroin kysymykselle, että no sinun vanhemmat? (Mies ei ole heiltä koskaan saanut mitään apua, ei edes opiskellessaan.) Sitten vakavoiduin ja sanoin, että varmasti nykyään hääparit maksavat itse. Mutta nyt kun joku asiasta mainitsi niin taitaa tosiaan olla niin että puoliksi menee tämäkin.

Taitaa olla viimeistään tässä kohtaa paikka sanoa että lainaa en sitä varten ota jos toisella meistä on rahaa.

 

[Hankey]

Pakko sinun on asia riitauttaa tai olet ihan liemessä kun myöhemmin jäät äitiyslomalle tai pitkälle sairaslomalle.

Niin kai se sitten on. Tälläkin hetkellä luen itku kurkussa näitä vastauksia - toisille pariskunnille se on näköjään itsestäänselvää että tulojen mukaan ja suhteessa niihin maksetaan. Meillä viilataan kaikki puoliksi.

Mutta kun nyt riitelette asiat selväksi, voitte elää sovussa 50-60v . :saint:

Voithan miettiä kompromissiksi jonkun jutun, joka on miehelle tärkeä mutta sinulle ei. Ja olet sitten kovin jalomielinen kun suostut siihen.

 

Pakko sinun on asia riitauttaa tai olet ihan liemessä kun myöhemmin jäät äitiyslomalle tai pitkälle sairaslomalle.

Niin kai se sitten on. Tälläkin hetkellä luen itku kurkussa näitä vastauksia - toisille pariskunnille se on näköjään itsestäänselvää että tulojen mukaan ja suhteessa niihin maksetaan. Meillä viilataan kaikki puoliksi.

Minä tienaan enemmän kuin vaimoni (nyt on hoitovapaalla) ja meillä on alusta asti ollut yhteinen tili, jonne molempien palkat ovat menneet ja molempien pankkikortit käyttävät kyseistä tiliä. Minusta on itsestäänselvyys, että molemmilla on parisuhteessa sama elintaso tuloeroista riippumatta. En voisi koskaan antaa toisen syödä kaurapuuroa itseni syödessä pihviä.

 

[vieras]

Kysyn ja kirjoitan, koska kaipailen vertailukohtaa..

Olemme 3-kymppinen pari, mieheni on hyväpalkkaisessa tehtävässä - hän ansaitsee lähes kolme kertaa sen minkä minä, eikä oma palkkanikaan (mielestäni) mikään ihan surkea ole, kuukausiansiot 2600?.

Alusta asti oli selvää, että kumpikin maksaa omansa - pannaan kaikki kulut puoliksi, mikä tuntuikin reilulta ja oikealta. Ravintolassa joka toinen lasku, ruokakaupassa vuorotellen, myöhemmin yhteiseltä tililtä mihin kumpikin laittaa kuussa saman verran rahaa. Laskut puoliksi jne. Lomamatkansa kumpikin maksaa itse. Yksinkertaista.

Mutta mutta... nyt olen alkanut pohtia asiaa uudestaan. Lähinnä siltä kantilta, että miten kauan voimme elää kahta elintasoa yhdessä taloudessa. Koska tämä tasajakohan tarkoittaa sitä, että elämme minun elintasoni mukaan - toisinpäinhän se olisi sula mahdottomuus. Olen jo nyt elänyt jonkin verran "velaksi" - lähinnä matkoilla käyttänyt Visaa. Olemme menossa ensi vuonna naimisiin ja perheenperustamisesta on unelmoitu yhdessä - jopa ennen naimisiin menoa, koska kumpikaan ei näe että se olisi välttämätöntä ennen vauvan tuloa.

Nyt mietin vaan, että mitenköhän muut ovat talousasiansa sumplineet? Onko alussa menty näin ja avioliiton myötä talous on muuttunut yhteiseksi? Mieheni on ns. pihi ja pahoin pelkään, että se piirre ei väisty. Hän mm. kauhistelee usein välttämättömien ostosten hintaa (ruoka, bensa) ja minä pienempituloisena en pidä hintoja mahdottomina - nuohan on ostettava, piste. Mies ei koskaan ostele minulle mitään (syntymäpäivä ja joulu tietysti eri asia) tai tarjoudu maksamaan vaikka totta kai tietää mitä minä tienaan.

Pelkään että jos tällainen jatkuu niin se tulee vaikuttamaan meidän väliseen suhteeseen, mitä en tietenkään halua.

Ideoita tilanteen ratkaisuksi?

Jos mä olisin sun ukkos niin heivaisin sut heti pihalle. Sinähän olet vain rahanahne naikkonen.

 

[Kata-76]

Mutta kun nyt riitelette asiat selväksi, voitte elää sovussa 50-60v . :saint:

Peesailen tätä. Ennemmin iso keskustelu raha-asioista nyt, kun sitten kun olet hoitovapaalla 3 lapsen kanssa ja mies antaa 50 e kuussa rahaa sinun omiin juttuihin (näin niinkuin kärjistetysti).

 

[jojo]

Meilläkin mies maksaa menoista suurimman osan, koska tulotkin ovat suuremmat.

Laskunmaksussa hän on tarkka, eli voin luottaa 100% siihen, että rahaa on sähköön, lainaan, vakuutuksiin. Loppuraha yleensä polttaa hänelle reiän taskuun, mutta sehän on hänen rahaansa. Jos minulla jää rahaa yli, laitan sen säästöön. Siksi tililläni on usein enemmän rahaa kuin miehellä. Saan tietysti tehdä säästöilläni mitä haluan, kuten mieskin saa tehdä omalla "ylimääräisellä" rahallaan, mutta tietysti jos johonkin, omaan tai yhteiseen tarvitaan yhtäkkiä rahaa, minä maksan, kun on mistä ottaa. Mies maksaa osan takaisin sitten kun tulee seuraava tili. Yleensä hän maksaa puolet, mutta välillä minä maksan enemmän, kompensoidakseni sitä, että mies maksaa kuukausittain enemmän elämisestä.

Asiasta ei ole juuri koskaan keskusteltu, tämä vain menee näin. Ihan alkuun minäkin yritin väkisin maksaa kuluista puolet ja olin välillä todella tiukilla. Otti ihan hiton lujille antaa miehen ottaa enemmän huolehdittavakseen, vaikka hän sitä itse ehdottikin. En tykkää olla kenellekään taloudellisena rasitteena. Omat puhelinlaskut ja autokulut yms maksan tietysti itse, samoin maksan ruoan ja internetin ja suurimman osan vauvan tarvikkeista. Koirani kulut menevät minun pussistani, kissan elämän kustantaa mies, kissa kun on hänen alkujaan.

 

[Ap.]

Asiasta ei ole juuri koskaan keskusteltu, tämä vain menee näin. Ihan alkuun minäkin yritin väkisin maksaa kuluista puolet ja olin välillä todella tiukilla. Otti ihan hiton lujille antaa miehen ottaa enemmän huolehdittavakseen, vaikka hän sitä itse ehdottikin. En tykkää olla kenellekään taloudellisena rasitteena. Omat puhelinlaskut ja autokulut yms maksan tietysti itse, samoin maksan ruoan ja internetin ja suurimman osan vauvan tarvikkeista. Koirani kulut menevät minun pussistani, kissan elämän kustantaa mies, kissa kun on hänen alkujaan.

Voi kun meilläkin mies tajuaisi tämän ja ehdottaisi... minun on vaikea ehdottaa kun tuloero on näin päin..

 

[vieras]

Ollaan oltu 8kk naimisissa, ja myös sama aika asuttu yhessä, eli sii muutettiin saman katon alle vasta ku mentiin naimisii. Ja alusta asti oli itsestään selvää, et yhteiset rahat on. Mä olin työttömänä ekan kuukauden...

 

[vieras]

Ollaan oltu 8kk naimisissa, ja myös sama aika asuttu yhessä, eli sii muutettiin saman katon alle vasta ku mentiin naimisii. Ja alusta asti oli itsestään selvää, et yhteiset rahat on. Mä olin työttömänä ekan kuukauden...

Varmasti yhteiset rahat sopivat työttömälle

 

[m]

Mä pitäisin ihan kunnon keskustelun, koska noi on isoja asioita. Nyt ei ehkä niin väliä vaikka harmittavaa varmastikin, mutta sitten jos saatte lapsen ja tulosi tippuvat, on se asiana jo ihan eri. Nuo asiat on hyvä miettiä etukäteen.

Meillä on miehen kanssa omat tilit, mutta yhteiset rahat. Just maksoin eilen 6000? laskun häämatkamme lennoista ja autonvuokrasta, mutta mies saa sitten matkalla maksaa majoituksia ja ruokia. Mitenkään emme tule ynnäämään tai tasaamaan kuluja jälkeenpäin. Meillä mies maksaa vakuutukset, autojutut, sähköt ym. Minä taas maksan ruoan. Kumpikin voi käyttää rahojansa miten tahtoo ilman että toiselta tarvii kysellä, koska kumpikaan ei sitä holtittomasti käytä. En osaa yhtään arvoida miten tasan meidän maksamiset menevät, koska niitä ei kumpikaan mitenkään laske. Veikkaisin silti, että mieheltäni menee enemmän, mutta on hänellä isommat tulotkin. Ymmärrän kyllä silti että muilla on erilaisia tapoja ja tärkeimpänä pidän sitä, että jos rahat ovat yhteiset, on myös ostokäyttäytyminen samankaltaista.

 

[Oisku]

Meilläkin on sekä yhteiset että omat rahat. Eli kummallakin on oma tili johon tulee palkka, sieltä siirretään sovittu %-osuus yhteiselle tilille. Yleensä se on ollut 10%, joskus 20 jos on isoja laskuja tai muita menoja tiedossa. Tililtä maksetaan yhteiset menot eli ruuat, bensat ym, ja tilille tulee myös lapsilisät. Eli ap teillä menisi niin että sä laittaisit yhteisiin menoihin 260? ja miehes noin kolme kertaa sen summan.

 

[Vieras]

Kysyn ja kirjoitan, koska kaipailen vertailukohtaa..

Olemme 3-kymppinen pari, mieheni on hyväpalkkaisessa tehtävässä - hän ansaitsee lähes kolme kertaa sen minkä minä, eikä oma palkkanikaan (mielestäni) mikään ihan surkea ole, kuukausiansiot 2600?.

Alusta asti oli selvää, että kumpikin maksaa omansa - pannaan kaikki kulut puoliksi, mikä tuntuikin reilulta ja oikealta. Ravintolassa joka toinen lasku, ruokakaupassa vuorotellen, myöhemmin yhteiseltä tililtä mihin kumpikin laittaa kuussa saman verran rahaa. Laskut puoliksi jne. Lomamatkansa kumpikin maksaa itse. Yksinkertaista.

Mutta mutta... nyt olen alkanut pohtia asiaa uudestaan. Lähinnä siltä kantilta, että miten kauan voimme elää kahta elintasoa yhdessä taloudessa. Koska tämä tasajakohan tarkoittaa sitä, että elämme minun elintasoni mukaan - toisinpäinhän se olisi sula mahdottomuus. Olen jo nyt elänyt jonkin verran "velaksi" - lähinnä matkoilla käyttänyt Visaa. Olemme menossa ensi vuonna naimisiin ja perheenperustamisesta on unelmoitu yhdessä - jopa ennen naimisiin menoa, koska kumpikaan ei näe että se olisi välttämätöntä ennen vauvan tuloa.

Nyt mietin vaan, että mitenköhän muut ovat talousasiansa sumplineet? Onko alussa menty näin ja avioliiton myötä talous on muuttunut yhteiseksi? Mieheni on ns. pihi ja pahoin pelkään, että se piirre ei väisty. Hän mm. kauhistelee usein välttämättömien ostosten hintaa (ruoka, bensa) ja minä pienempituloisena en pidä hintoja mahdottomina - nuohan on ostettava, piste. Mies ei koskaan ostele minulle mitään (syntymäpäivä ja joulu tietysti eri asia) tai tarjoudu maksamaan vaikka totta kai tietää mitä minä tienaan.

Pelkään että jos tällainen jatkuu niin se tulee vaikuttamaan meidän väliseen suhteeseen, mitä en tietenkään halua.

Ideoita tilanteen ratkaisuksi?

Tuohan on naurettavaa!! Eletään yhdessä, silloin tulot ovat yhteiset vaikka olisi omat tilit. Meillä maksetaan laskut sen tililtä jolla on rahaa ja tehdään ostokset sen tililtä jolla on rahaa. Miksi elämän on oltava noin vaikeaa? Tuntuu, että tuo oma tili/ menojen puolitus on nykyään niin POP. Ei meilläkään mies ole ostellut koskaan lahjoja äitienpäivänä, syntymäpäivänä, mutta miksi pitäisi?

 

[vieras]

Erilliset tilit menettelevät siihen asti kunnes tulee lapsia. Kyllä ainakin maksut pitäisi maksaa tulojen suhteessa jos ei kokonaan yhteisiksi niitä laiteta. Meillä laitetaan omiin menoihin molemmille saman verran riippumatta tuloista.

 

[nedra]

Mun mies tienaa noin tuplasti sen mitä minä,mutta silti meillä menee rahat yhteiselle tilille josta maksetaan kaikki eläminen.Meillä on vuosien varrella vaihdellut kovasti se kumman tulot on isommat,siispä molemmat on päässeet elättäjän osaan. Nykyinen tulotaso lienee se,joka se tulee olemaankin.

 

[vieras]

Mä en ymmärrä ajattelutapaa, että ollaan toisen "taloudellisena rasitteena", jos yhdessä asutaan ja eletään. Eikö kaikki mene kuitenkin oman perheen hyväksi?

Meillä on ollut siitä asti yhteiset rahat kun yhteen muutettiin. Ei tosiaan olla puoliteltu mitään vaan kaikki rahat mitä on tullut, on mennyt yhteiseen elämiseen. Ruokaan, vaatteisiin, asumiseen. Yhteinen tili, minne yhteiset rahat menee. Yksinkertaista.

Mies ostaa itselleen mitä haluaa, jos rahaa vaan on. Samoin minä. Siis hieroja, vaatteet, meikit, tietokoneenosat, lehdet yms. Jos haluttu asia maksaa paljon, tiedustellaan toisen mielipidettä (hei oisko meillä varaa tämmöiseen..? ).

Ollaan pärjätty miehen työttömyysjakso ja mun äitiyslomat + hoitovapaat. Eikä ole tarvinnut rahasta riidellä. Musta se on yksi turhimmista riidanaiheista muutenkin.