Hei vaan kaikille.
Tässä on nyt hippasen elämä heittämässä kierrepalloa kohti.
Ikää on 32, naimisissa ollaan oltu menninkäisen kanssa vuodesta 2006. Esikoinen syntyi 2007. Yksi keskenmeno 2013.
Mulla on todettu geenivirhe, jonka vuoksi munasolut ei ole kovinkaan hedelmällisiä ja on suorastaan lottovoitto, että meillä on edes tuo esikoinen olemassa. Terveydellisistä syistä päädyttiin siihen, että teetetään mulle sterilaatio ja aikakin on jo varattuna.
Mutta nyt sitten kohtalo päättikin toisin. Plussasin pari päivää sitten.
Tutut oireet iski tajuntaan ja kesken työpäivän laskin 1+1 ja kävin hakemassa apteekista testin. Salaa sitten vessassa pissasin tikkuun ja niin se vaan pärähti kaksi viivaa saman tien esiin. Vuoden 2013 raskaudessa oireet eivät olleet näin vahvoja, ainoastaan menkat myöhässä. Raskaus meni kesken hyvin varhaisessa vaiheessa täysin spontaanisti. Mutta esikoisen kanssa ihan samat oireet kuin nyt.
-Olen miltei kaksi viikkoa nukkunut lökäpöksyt jalassa ja pitkähihainen pusero päällä, normaalisti nukun alasti
Viluttaa muutenkin koko ajan.
-Hajut iskee nenään todella vahvoina. Migreenini on hajuherkkä, mutta nyt kuvottaa mm viedä roskakatokseen roskia ihan älyttömästi.
-Menkkajomotukset, jotka kuitenkaan ei tunnu ns normaaleilta menkkajomotuksilta. Sijainti on toinen.
-Aivastuttaa ja närästää.
-PISSATTAA!
Nyt sitten maanantaina pitää soitella sairaalaan ja perua sterilaatioaika. Abortti ei siis tule kysymykseenkään. Jos raskaus menee kesken... en tiedä miten reagoin, mutta nyt ainakin olen vahvasti raskaana.
Menninkäinen oli tästä elämän kierrepallosta varsin iloinen ja täytyy sanoa, että eipä tämä minuakaan harmita.
Toivon, että kaikki menisi hyvin. Esikoista odottaessa raskaus ei mennyt ihan kuten oppikirjoissa, pakkolevossa suurelta osin ja sairaala tuli tutuksi.
Vauvavuosikin oli rankka, kun pojan kanssa ravattiin myös sairaalassa (todella paha astma ja allergiat, jotka ovat nyt jo paljon helpommat kun jätkäkin on isompi ja keuhkot vahvistuneet).
Että eipä se elämä mene aina kuten suunnittelee!
Ja hyvä niin.
Tässä on nyt hippasen elämä heittämässä kierrepalloa kohti.
Ikää on 32, naimisissa ollaan oltu menninkäisen kanssa vuodesta 2006. Esikoinen syntyi 2007. Yksi keskenmeno 2013.
Mulla on todettu geenivirhe, jonka vuoksi munasolut ei ole kovinkaan hedelmällisiä ja on suorastaan lottovoitto, että meillä on edes tuo esikoinen olemassa. Terveydellisistä syistä päädyttiin siihen, että teetetään mulle sterilaatio ja aikakin on jo varattuna.
Mutta nyt sitten kohtalo päättikin toisin. Plussasin pari päivää sitten.
Tutut oireet iski tajuntaan ja kesken työpäivän laskin 1+1 ja kävin hakemassa apteekista testin. Salaa sitten vessassa pissasin tikkuun ja niin se vaan pärähti kaksi viivaa saman tien esiin. Vuoden 2013 raskaudessa oireet eivät olleet näin vahvoja, ainoastaan menkat myöhässä. Raskaus meni kesken hyvin varhaisessa vaiheessa täysin spontaanisti. Mutta esikoisen kanssa ihan samat oireet kuin nyt.
-Olen miltei kaksi viikkoa nukkunut lökäpöksyt jalassa ja pitkähihainen pusero päällä, normaalisti nukun alasti
-Hajut iskee nenään todella vahvoina. Migreenini on hajuherkkä, mutta nyt kuvottaa mm viedä roskakatokseen roskia ihan älyttömästi.
-Menkkajomotukset, jotka kuitenkaan ei tunnu ns normaaleilta menkkajomotuksilta. Sijainti on toinen.
-Aivastuttaa ja närästää.
-PISSATTAA!
Nyt sitten maanantaina pitää soitella sairaalaan ja perua sterilaatioaika. Abortti ei siis tule kysymykseenkään. Jos raskaus menee kesken... en tiedä miten reagoin, mutta nyt ainakin olen vahvasti raskaana.
Menninkäinen oli tästä elämän kierrepallosta varsin iloinen ja täytyy sanoa, että eipä tämä minuakaan harmita.
Toivon, että kaikki menisi hyvin. Esikoista odottaessa raskaus ei mennyt ihan kuten oppikirjoissa, pakkolevossa suurelta osin ja sairaala tuli tutuksi.
Vauvavuosikin oli rankka, kun pojan kanssa ravattiin myös sairaalassa (todella paha astma ja allergiat, jotka ovat nyt jo paljon helpommat kun jätkäkin on isompi ja keuhkot vahvistuneet).
Että eipä se elämä mene aina kuten suunnittelee!