Piinaava odotus

[kuumeilija]

Olemme olleet yhdessä 6 vuotta, niistä 4 kihloissa. Olen vauvakuumeillut viimeisen parin vuoden ajan ja puheissa oli, että yritys alkaisi vuoden 2009 alkupuolella, mutta kuinkas kävikään. Mies jäi työttömäksi ja vauvantekopuuhat siirtyivät automaattisesti, ainakin hänen mielestään. Itse olen ihan ok työssä, kk palkka bruttona noin 1400 €. Miehellä takoitus lähteä opiskelemaan syksyllä, uudelleen koulutustuella, jonka vakuutusyhtiö on hänelle luvannut.
Mies ei silti ole halukas yrittämään, koska pelkää, että emme pärjää taloudellisesti. Minä en vain yksinkertaisesti enää jaksa odottaa, varsinkaan kun tuntuu, että koko ajan ympärille syntyy toinen toistaan ihanampia vauvoja.

Mitä mieltä olette siskot pärjäämmekö taloudellisesti ja miten saan miehen pään kääntymään? En yksinkertaisesti pysty muuta kuin kuumeilemaan. Kohta hajoaa pää. Tarkennan vielä, että miehen ainut huoli on taloudellinen tilanne. Ja rahahan ei ratkaise, mutta silti...

-Kuumeilija-

 

[Toinen laman lannistama]

Meillä hieman sama tilanne, vauvaa piti ruveta hankkimaan tämän vuoden alussa mutta lama tuli ja vei haaveet...Molemmilla on työpaikat mutta olemme molemmat työssää teollisuudessa joten vielä ei tiedä kuinka tässä käy. Miehellä on työsuhde vakituinen mutta minulla ei....Tiedän että lasta ei rahalla kasvateta jne jne, mutta päätimme silti siirtää vauvan hankintaa ensi vuoden puolelle...Tilanne saatta silloin olla samanlainen tai huonompi, mutta katsotaan nyt tämä vuosi....Välillä tuntuu että hitot lamasta, haluan vauvan nyt! mutta sitten kauhistuttaa ajatus että olisimme molemmat työttöminä pienen lapsen kanssa...Tilanne on syvältä ja tiedän miltä sinusta tuntuu...Sinua neuvoisin ottamaan selvää kuinka paljon rahaa tulee miehesi ollessa koulussa ja kuinka kauan koulutus kestää. Sehän on jo iso plussa että sinulla kuitenkin on työpaikka. Jos miehesi opiskelee kaksi vuotta ja sitten on hyvät mahdollisuudet heti työllistyä, luulisin että rahalliseseti pärjäätte vaikka vauva tulisikin ennen hänen työllistymistä....

 

[Eiolemahdotontehtävä:)]

Ei meitä vaan mikään tuollainen lannistanut. :O Meillä on jo yksi taapero ja päätettiin laittaa toinen alulle lamasta huolimatta. Mies on ihan ok työssä myös ja asiantuntijatehtävissä. Rahaa ei silti tuostakaan työstä ole nyt kertynyt säästöön, sillä minä olen ollut pois työelämästä hetken ja aion vielä myös kouluttautua. Mieskin itse asiasiassa vielä työn ohessa opiskelee. Me emme nosta mitään tukia, kuin mitä "automaattisesti" kuuluu, eli siis minä saan kotihoidontukea. Mies ei ole missään nimessä nirso työn suhteen, vaan sanoo, että jos työ menisi alta, niin olisi valmis ottamaan vastaan minkä työn tahansa. Menee sitten vaikka siivoamaan tai kaupan kassalle tai mihin vaan muuhun työhön, vaikkei se hänen koulutustaan vastaisikaan. Olemme ehkä liian ylpeitä tai liian kunnollisia jäämään millekään tuille. Päättäkää itse, mutta ainakaan kenenkään muu ei tule tarvetta elättää meitä. Kyllä se onnistuu jos haluaa!

 

[pärjäätte varmasti]

miestä ehkä ahdistaa ajatus, ettei pystykään äitiysloman aikana tuomaan sitä rahaa perheeseen "kuten miehen kuuluu" perinteisesä mallissa.
Meillä ilman mitään näkyvää / järkevää syytäkään mies ei intoillut lasta, itse olin kamalassa vauvakuumeessa. Odottelin ja odottelin, 5 vuotta lopulta! Nyt meillä on kaksi ihanaa lasta.

 

[pärjäätte varmasti]

miestä ehkä ahdistaa ajatus, ettei pystykään äitiysloman aikana tuomaan sitä rahaa perheeseen "kuten miehen kuuluu" perinteisesä mallissa.
Meillä ilman mitään näkyvää / järkevää syytäkään mies ei intoillut lasta, itse olin kamalassa vauvakuumeessa. Odottelin ja odottelin, 5 vuotta lopulta! Nyt meillä on kaksi ihanaa lasta.

 

[Monnia]

Meillä on kaksi pientä tyttöä. Rahaa kuuluu eniten vaatteisiin. Kyllä sitä pärjää pienemmälläkin palkalla. Sen sijaan jos on pelkoa siitä että tulojen väliaikainenkin menetys johtaisi katastrofin (asunnon menetys tms.) niin sellaiseen en ehkä lapsia lähtisi hankkimaan.

Mutta eihän kukaan meistä tiedä elämästä eteenpäin.