Hei vaan.
Nyt menossa kp 34/32? eilen tein testin, joka varmaan epäonnistui, kun kontrolliviiva antoi ododttaa itseään ja testiviivan paikalla oli vaaleanpunainen läntti!?, sekä koko ruudun poikki ohut vaakaviiva. Kontrolliviiva kuitenkin ilmestyi ja testiviivan kohta jäi sellaiseksi oudoksi

, noh tänään sitten tein uuden testin oikein tarkasti ohjeita noudattaen ja nega sieltä tuli. Ei voi oikein kun nauraa vaikka toisaalta itkettäisi.. Olen lähdössä ensiviikolla ystäväni tueksi ultraan ja nyt jo hirvittää miltä itsestä siellä tuntuu, pystynkö sivuuttamaan oman pahan oloni, vaikka alankin jo tottua tähän..
Soitin viimekierrossa ehkäisyneuvolaan kun menkat myöhästyivät sen kaksi viikkoa ja testit näyttivät negaa. Siellä kehotettiin vaan varaamaan aika terveyskeskukseen lääkärille, ei kuulemma kuulu heille nämä asiat. Th sanoi että minun kannattaisi käydä siellä lääkärissä ihan senkin takia kun kierto on niin pitkäksi venynyt ja lapsi on toiveissa, että voisivat tehdä joitakin tutkimuksia jne. En ole kuitenkaan soittanut, jotenkin epäilyttää tuo julkisen terveydenhuollon toiminta ja kun vielä ei ole ihan se vuosi täynnä yritystä niin pelkään etteivät edes ota minua sinne vielä. Nyt kuitenkin näyttää siltä että tämäkin kierto venyy taas pitkäksi ja pitää varmaan harkita sitä lääkärille menoa. Nyt oli kuitenkin laskujeni mukaan 11. kierto kierukan poistamisen jälkeen, eli kun uusi kierto tästä alkaa niin sitten olisikin se vuosi täynnä.
Luulin varautuneeni tähän pettymykseen, mutta ei siihen näköjään voi asennoitua mitenkään vaikka kuinka yrittää. Vaikka eilen kirjoitinkin olevani melko varma etten ole raskaana niin tänään minuun hiipi taas jostain pieni toiveikas olo ennen kuin sen toisen testin tein, sillä olo on ollut väsynyt ja huonovointinen, vaikka sen kummempia oireita ei olekaan. Hitto että alkaa ihan suututtaakin! >:/ olen kuitenkin vielä suhteellisen nuori ja kaikki mahdollisuudet pitäisi vielä olla, mutta ei. Olisin niin toivonut saavani kaikki lapset melko tasaisella ikäerolla, mutta ei näitä asioita vaan suunnitella, sen olen ainakin nyt oppinut ja rankasti. Pitää vaan muistaa olla niiiin onnellinen siitä että sain ihanat rakkaat lapseni niin nuorena, sillä kuka tietää, jos olisin lykännyt lasten hankintaa silloin, saattaisin olla nyt tässä samassa tilanteessa ilman ainuttakaan lasta...
Anteeksi katkera vuodatukseni, tiedän että minun pitää olla onnellinen siitä mitä minulla jo on, ja monella on paljon rankemmat kokemukset kuin minulla, mutta tunteilleen ei vaan voi mitään. Ehkä olen sitten saanut kaiken haluamani niin helposti että nyt minua rankaistaan tai koetellaan.
Myötätuntoni Pampulalle <3 ja toivotaan nyt vaikka sitä ihmettä, kyllähän niitäkin tapahtuu ja usein silloin kun niitä vähiten odottaa.
Minullekin kelpaisivat raskaustestit, jos niitä ylimääräisenä löytyy. Turhauttaa ostella joka kuukausi niitä lisää, ja olen nyt yrittänytkin olla ostelematta ettei tule testailtua "turhaan". Nytkin tilasin vain 2kpl, joista toinen oli se eilinen pieleen mennyt testi ja toinen se tänään tehty varmistus-nega...
Kiva että te kaikki innostuitte kirjoittamaan tuon eilisen viestini jälkeen. Mietinkin että lukeekohan sitä edes kukaan
