PIKKUKAKKONEN

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Puh
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Piitu:Meillä siellä vauvalehden sivuilla kehittyi aika hyvä porukka. Synnytyksen jälkeen perustettiin oma yhteisö. Siellä oli parhaimillaan vauvalehden ketjun 70 jäsentä. Nyt on n. 30 jäljellä tosi tiivis joukko eli ollaan juteltu jo kohta 3 vuotta. Hui! Tapailtukin ollaa. On tää netti ihme vehje kun yhdistää ihmisiä. Voi sua kun sulla meni joulukuun puolelle. Olisi ollut kiva saada tänne toinen 11/04 mamma.

Mä täällä kärsiskelen menkoista. Onneksi eivät ole mahdottoman kipeät eikä vielä runsaat. Päätäkin särkee vielä koko ajan.
 
Vai ei se täti jättänyt sitte Ninniä ja Miitä rauhaan *törkimys*!
Eipä ole itsellänikään tilanne edistynyt..kp 14 ja ovista odotellessa, että "saisin" narauttaa Lugesteronipurkin auki...
 
Mmmoi pitkästä aikaa.. työkiireitä ollut hieman.
Pahoittelut keskenjääneistä matkoista. Se on varmasti todella ikävää, ei voi muuta sanoa. Tsemppiä, että fyysisesti toivutte ekaksi hyvin.
).(Mulla taisi olla ovis eilen ja osuttiin kyllä sikäli sopivaan aikaan sänkyyn.. Mutta kuten sanoin, en sen kummemmin laske päiviä. Ensi kuun alussa on muutamat pikkujoulut, joten sitten kai tarvii vähän laskeskella tai testailla, jos mielii glögiä.
 
Hei kaikki!
Olisi kiva tulla mukaan ketjuunne, taustalla meillä oli kahden vuoden yritys ja ihanista ihanin pikku neitimme saapui luoksemme vihdoin Heinäkuun alussa :))))))))))))
Emme siis vielä "yritä" kakkosta koska menkat eivät ole alkaneet, eli en siis kai ovuloi. Tuo ovuloimattomuus oli se juuri ongelma meillä joten saattaahan se olla että se tulee tuottamaan taas ongelman. Kakkosta toki haluaisimme heti perään, ihan koska vaan, kun tuota ikääkin alkaa kertymään, eikä sitä tosiaan tiedä kuinka kauan taas kakkosta sitten joudutaan yrittämään!
Olisipa kiva tietää koska te olette alkaneet ovuloimaan ekojen vauvojenne jälkeen?
 
Sekaan vaan Ilona, tämä ketju taitaa tarvita vähän elämää...!

Ja onnittelut äitiydestä, noinkin pitkän ponnistelun jälkeen :O . Tohon ovuloimiskysymykseen en voi omalta kohdaltani vastata, kun pojan syntymän jälkeen (ts. kun menkat jälleen alkoivat -en imettänyt kuin nelisen kuukautta...)käytin pillereitä vuoden päivät, ja elokuussa-05 jätin ne pois. Marraskuussa sitten aloin pistää merkille lyhyen luteaalivaiheeni, eli mielestäni silloin kyllä jo ovuloin säännöllisesti, mutta sitten tuli tuo lh-häikkä. Tässä kierrossa aloitan luget, vaikka ei niistä kuulemma mitään apua ole, mutta ei haittaakaan.

Kerro vähän lisää itsestäsi, jos haluat!
 
Tevetuloa ilona,

Mulla ei myöskään ole tietoa tuosta ovuloinnista. Poika syntyi tammikuun alussa ja ekat menkat oli 6 vko synnytyksestä ja imetän siis edelleen. Yritys olis toisen vauvaan, mutta katsotaan miten tilanne etenee. Maitoa tulee vaikka toisille jakaa, eli en tiedä miten jatkossa mennään. Toisaalta on noitakin, jotka ovat imettäneet edellistä ja uusinta yhtäaikaa , joten mahdollisuuksia siis on.
 
Tervetuloa Ilonalle! Toivotaan, ettei pikkukakkosen tekoon mene noin pitkää aikaa :)

Mulla alkoi menkat 1kk sen jälkeen kun jouduin lopettamaan imetyksen. Sitä en tiiä ovuloinko, viime kierrossa ainakin tuntui että en..:( En oo vielä tikuttanut ehkä nyt voisi yritellä sitäkin, ihan uteliaisuudesta..;)
 
Ja kiitos, kiva tulla mukaan juttelemaan!
Tosiaan haluaisin imettää mahd pitkään, mutta sittenhän en ovuloi. Vauveli on pian 4KK ja täysimetyksellä mennään. Tätä vauvaa me niin toivottiin ja lopulta haaveemme täyttyi, joten jokaisesta hetkestä nautitaan täysillä :))
Tulee jotenkin ristiriitainen olo haluta jo toinen vauva kun tämä meidän aarre on vielä niiiiiiiin pikkuinen. Missä vaiheessa teille tuli se olo että NYT aletaan tokaa yrittämään, hyvällä omalla tunnolla?? ;)

Ja ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille....!
 
Ilonalle, mähän olin ihan vannoutunut yhden lapsen äiti siihen asti, kunnes poika täytti 10 kuukautta. Sitten alkoi mieli muuttumaan, että miksei. No, miestä sain sitten aikani lämmitellä ajatukselle, ja kakkosta alettiin yrittämällä yrittämään vasta pojan täytettyä kaks nyt viime keväänä. Oikeestaan itekin sillon aikoinaan ajattelin, että haluan keskittyä yhteen pikkuiseen kerrallaan, halusin antaa hänen olla keskipisteenä. No, nyt siis toinen on enemmän kuin tervetullut, mutta eipä ole ainakaan vielä yritystämme palkittu. Olen jo asennoitunut siihenkin, että meille on tarkoitettu vain tuo yksi aarre, josta olen päivä päivältä yhä kiitollisempi.

Saanko kysyä, saitteko jotain hoitoja raskauden alkamiseksi, vai alkoiko luonnostaan?
 
Niin sehän se on että sitten kun aletaan oikein yrittämään niin tulosta voikin joutua odottelemaan kauan! Sitä en itse haluaisi toistamiseen kokea..
Meillä oli kaikenlaisia tutkimuksia ja kamalaa stressiä ja pettymystä joka kuukausi. Mulla tutkittiin munatorvet, sain 6kk Clomikuurin mikä ei toiminut, miehen simpat tutkittiin, vaihdoin lääkäriäkin, tehtiin laparoskopia, sain Terot, sain Clomit, sain irrotuspiikin ja ta-daa johan onnistu!! Mulla todettiin pco ja endometrioosi molemmat, mistä johtuu siis tuo ovulointi ongelma..
 
No niin nyt ne alkoi, siis menkat. Siis kohta sitä pääsee tositoimiin :) Ostin tänään kirpparilta pari kietaisubodya ja upeat retrot potkarit, siis samalla kuin esikoiselle sukkiksia. Joo, tiedän aika aikaista, mutta kun olivat niin halpoja, laitanpahan sitten niihin esikoisen vaatelaatikoihin jotka on varastossa, jos ei ala kakkosta kuulua. Hullua miten sitä hurahtaa! Miten minusta tulikin vauvahullu?? Olin ennen ensimmäistä varma että en tykkää lapsista ja en kyllä välittänytkään, mutta nyt vaan vauvaa taas tahtoisin, kaikki muuttuu... Tai sitten minusta on tullut vanha!!

Mulla on jo iso vauvankaipuu, voi kun sitä heti tärppäisi.. Minua vähän pelottaa pettyä, kun sekin on niin mahdollista. Tai sitten sitä vauvaa ei vaan ala kuulua...

Tälläisia sekavia tunnelmia täällä. Ovislaskureiden mukaan ovis olisi 3.11., että silloin sitä pitää hommailla :)

Ainiin ja minäkään en aluksi halunnut toista ennen kuin esikoinen olisi jotain 5 vee, mutta näin se elämä kuljettaa..
 
Hei Piitu, minkä ikäinen teidän esikoinen nyt on? Onnea vaan ovispäiville, olishan se ihanaa jos ekasta nappaisi! :) Minä pakkailin pois vauvelini pienimpiä vaatteita ja tippahan sitä tuli silmään, ja mietin että voikun jokupäivä uusi vauva voisi näitä kanssa käyttää! Meillä esikoinen on tyttö, ja pojankin haluaisin, muttei järjestyksellä väliä, niin siis haluaisin myos toisen tytön, ja ehkä kaksi poikaa, yhteensä neljä siis. Heh kuulostampa ahneelta ;)

Hauskaa perjantai iltaa vaan kaikille!
 
Meidän pikkumies täyttää joulukuussa 2 vuotta. On ihan mahdottoman toimelias ja reipas mies, ihan ihmettelen aina miten se osaa kaikkea ja tottelee niin hyvin käskyjä.. Vielä ;) Kokeilee uhmata jo nyt, mutta vastus on pahempi, eli siis minä...

Olisi ihanaa jos nappaisi ekasta, mutta on niin epätodennäköistä että.. Toivoahan saa!

Mulle myös on sama kumpi tulisi, minun asenne on se että poikia meille vaan tulee, jos rupeisin tahtomaan tyttöä niin pettyisin (ehkä) jos olisikin poika. Joten uskon että seuraavakin on poika ja en sitten petykkään jos se onkin tyttö :) Monimutkaista, eikö? Ainiin ja kolmeen lapseen me tähtäämme, eli ahneita myös täällä ;)

Tsemiä kaikille!
 
Piitu, tosta aiheesta sen verran lisää että me puhuttiin aina että esikoinen olis poika, siis puhuttiin pojasta niinkuin se olis ollut jotenkin selvä juttu ;) ei mitenkään että oltais haluttu poikaa enemmän mutta jotenkin niin vaan oli. Sitten kun ultra näytti että tyttö tulee me oltiin ihan innoissamme ja minä itkin hulluna kun tajusin että saamme sittenkin pikkuneidin ja olin niin onnellinen...... Olin kai ajatellut jostain syystä samaten että poika olis ollut helpompi (vaikke mulla ole edes veljiä, ei siis pienistä pojista kokemusta)... ja nyt on semmonen olo että tyttöjä meille tulee kai aina tulevaisuudessakin - siis JOS saadaan pikkukakkonen jne!!!! Mies haluaisi pojan jalkapalloa kanssaan pelaamaan ;) myös mutta toisaalta nyt haluaisi toisen pikku tytön kun tämä ensimmäinen on niin äärettomän suloinen ja ihana....!! Huh mitä höpinää, nyt menen teetä tekemään :)

ps. ihanaa että pääset yrittämään kakkosta!!!!
 
Heissan,

oon itsekin miettinyt tuota, että kumpaahan sukupuolta seuraava lapsi on. Eka on siis tyttö. Mulle itselle on ihan sama, tavallaan ois kiva, jos ois yks molempia (toivomamme perhekoko on siis 2 lasta), mutta toisaalta - varsinkin jos ikäero jäisi aika pieneksi - niin olisihan siitä siskosta (etenkin!) paljon seuraa tälle esikoiselle. Mutta siis kumpi tahansa on tervetullut.

Tikuttelin huvikseni ovista eikä ainakaan vielä ole mitään tietoakaan siitä. Mutta ehkä on tulossa vasta ja siinä tapauksessa jää kyllä hyödyntämättä eli taitaa tääkin kierto mennä ilman piinailuja...:(

kp 13/29 (muistaakseni)
 
Pohdin tässä oman napani ongelmia.. Onko muilla sellaisia ongelmia kuin minun pienessä maailmassa, eli aloitetaanpas alusta.. Kun aloin odottaa esikoista, työkaverini myös alkoi samoihin aikoihin odottaa esikoistaan, meillä laskettujen aikojen erona olisi ollut vain kuukausi. Kaverini sai keskenmenon aika alussa, oli jo kertonut kaikille raskaudestaan, minä en.. Näinollen tunsin syyllisyyttä onnistuneesta raskaudestani ja en pelkäsin jatkuvasti jotain sattuvan myös minulle, en osannut iloita raskaudestani ainakaan töissä ollessani.

Nyt kun suunnittelen uutta raskautta niin kaksi työkaveriani on yrittänyt lasta jo monta vuotta ja ei ole tärpännyt (ei ole tämä samainen työkaveri kyseessä) ja näin minä taas katselen omaa napaani ja ajattelen että jos minulla käy taas onni ja tulen raskaaksi niin miten nämä työkaverini siihen suhtautuvat, en taaskaan voi iloita töissä.. Minä en mitään niin paljoa toivo kuin että heille suotaisiin onni! Mutta voihan käydä myös niin että liityn heidän joukkoon jakamaan surut jos ei tärppääkkään... Mutta entä jos onnistumme, pahoitan heidän mielen omalla onnellisuudellani... Jakakaas kokemuksia, myös toisesta näkökannasta jos sellainen löytyy.

Haluan painottaa että en usko tärppiin ekasta tai tokasta kierrosta tms. koska ympärilläni on niin paljon pettymyksiä että usko menee jo... Mutta ainahan sitä saa toivoa!Mutta minähän haaveilenkin vaan vasta vauvasta...

Onnea kaikille tasapuolisesti yritykseen!
 
Meilläkin mietityttää toi sukupuoliasia ja se on just ehkä noin kuin Piitu laittoi! Tervetuloa Ilonalle, kyselit, että missä vaiheessa toista alkoi toivomaan. Meillä eka nyt 2 vee ja vieläkin vaihtelee mieli melkein päivittäin.. Toivomme toista.. sitten miettii pitäisikö odottaa ja sitten taas että ei enää odoteta :)
Mulla oli ovis viikko sitten, kerran lakanoita pöllytettiin (nää ilmaukset on joskus tosi hupaisia täällä..) eli viikon päästä sitten katsotaan tilanne. Perusoireet on, eli iltaisin vatsa turpoaa, tissit on kipeet, mutta ne nyt liittyy aina menkkojen tuloon. Jos nyt plussaan, niin mulla on työpaikan pikkujoulut heti siitä reilun viikon päästä ja kun en koskaan ole kuppiin sylkenyt, niin onkin kova homma salailla :) No mutta, niin pitkällä ei vielä 0lla.

Ovistoiveita siis Ompulla ja Pionilla? Hommiin siitä, hus! ;)
 
Hokasin just että tällaista olette täällä pitäneet ja että jokainen uusi laittaa tietonsa. Viisas minä :)

Haaveilijat:
Herukka 27/28, y08/06, tyttö 01/05
Mii83 23/25, y08/06, poika 11/04
Tomaatti y09/06, tyttö 11/05
Omppu75 31/33, y04/06, poika 03/04
Puh 28/29, y08/06, poika 12/04
Martta 29/34, y07/06, poika 04/06
Ninni 23/24, y08/06, tyttö 01/04
Pioni, 29/35, y09/06, tyttö 01/06
Mallu 32/33, y06/06, poika 01/06
Ipana 26/26, y06/05, poika 09/04
Tia 26/28, y07/06, tyttö 09/05
Myy 25/25, y09/06, poika 11/05
Piitu y10/06, poika 12/04

Odotus-puolelle siirtyneet:
Pinski-70, tyttö 12/04 (+08/06 )
Minni, poika 10/05 (+08/06 )
Rosalinda 27/30, tyttö 12/03 (+08/06)
Niksu 27/27, poika 12/05 (+09/06) tuulimuna todettu 10/06
Maya80 26/27, poika 11/05 (+09/06)
Nirppu, tyttö 10/05 (+09/06)
Hilleri 27/28, tyttö 9/05 (+09/06) kesken 10/06
Moona, tyttö 07/05 (+09/06)

Laitas Ilonaki omat tietosi? Olikos muita ummikkoja vielä? :)
 
Piitu: tuttavillani on ollut lapsettomuutta ja kaikista eniten ovat korostaneet, että pahimmalta tuntuu muiden ihmisten sääli tai voivottelu, varsinkin, jos samat henkilöt ovat raskaana. Vaikka se tuntuu pahalta toisen puolesta, sinun mahdollinen raskautesi ei ole pois heiltä. Raskaus on kuitenkin aika poikkeustila ja siitä pitäisi nauttia, koska myöhemmin sitä aikaa ei sitten saa takaisin (ellei tee lukuisia lapsia..) Jotenkin nämä rohkeat ja jaksavat ystäväni ovat selkeyttäneet kuvaani siitä, että kipeistäkin asioista voi puhua, mutta jos kovasti peittelet omaa onneasi tms niin sekin voi vaivata näitä lapsettomuudesta kärsiviä. Tietysti ei kannata suuresti taivastellakaan omaa tilannettaan, mutta avoimesti puhua heidän kanssaan siitä.
En tiedä auttoiko yhtään, mutta ekassa raskaudessa jouduin tätä samaa kyllä pohtimaan. Ja myös vastaanotin muutaman lapsettoman turhautumispuuskia omasta tilanteestaan ja kuuntelin heitä.
 
Iltaa!
Mitenkäs tohon listaan lisätään omat tiedot, en tajua noita teidän merkintojä edes? (imetys muussaa aivot multa, heh..) siis mitä tietoja listaan laitetaan, tarvitaan?

Piitulle: antaa palaa vaan ilman mitään omantunnontuskia. Jos sulla plussaa niin plussaa. Entisenä lapsettomana ja erittäin turhautuneena sellaisena voin sanoa että mulla kirpaisi todella pahasti aina kun kuulin uudesta raskaudesta kun "ikinä ei ollut meidän vuoro"... mutta se on kaikkien oma asia, eikä tilannetta voi aina muuttaa. Kyllä sun pitää saada iloita omasta onnestasi taas kun aika koittaa, niin se maapallo vaan pyorii ja ihmiset kulkevat omia polkujaan. On tietty hieman arka tilanne, mutta älä ota siitä stressiä, kyllä he osaavat iloita kanssasi varmasti, sillä heidän aikansa koittaa pian perässä!

ps. Kiitos kaikille mun kysymykseen vastanneille!!! :)
 
Moi,

siihen listaan: nikki, oma ikä/miehen ikä, yritystä mistä asti, esikoinen & syntymä kk/vv eli esim. Pioni, 29/35, y09/06, tyttö 01/06

Että kaikki (Claire77 ja Ilona ainakin) mukaan vaan listalle.

Ei ole näkynyt ovistikuissa "plussaa" ja nyt ei ole enää miestä tässä saatavilla :D, joten ei tarvii vissiin piinailla tässä(kään) kuussa.

Pioni kp 14/29 muistaakseni
 

Yhteistyössä